Sunnuntaihin herätessä keli oli tasoittunut. Miehistö viihdytti itseään omatoimisesti Youtuben sekä täppärin pelien parissa ja antoi päällystön heräillä rauhassa.
Röytän lampaat käytiin tietenkin syöttämässä ennen liikkeelle lähtöä. Pikkugastit ovat huomanneet niiden herkuksi pihlajan.
Lähtö venähti iltapäivän puolelle. Martinniemen edustalla tuuli oli vielä 7 – 8 m/s ja maininkiakin ihan mainittavasti. Koska tuulen suunta oli pystyvastainen, päädyimme koneella ajoon. Kropsun liepeillä avasimme genoan moottorin seuraksi ja pian sammutimme moottorin kokonaan. Virpiniemen ohitettuamme tuuli oli kuitenkin heikennyt niin, ettei edes purjeiden lisääminen olisi auttanut. Siispä rulla sisään ja kone käyntiin. Keli kävi muuten niin lämpimäksi, että hyvin tarkeni ilman paitaa.
Chef Lotina kaivoi pentterin uumenista välipalaksi purkitettua lohikukkoa. Ihan kelpo tavaraa, tosin viime sunnuntaina nautittu vastaavanlainen muikkukukko oli parempaa.
Patelan merellä aikalailla Taskisen rannan edustalla oli kalapyydys väylällä. Lyhytvartinen lippu oli vain 2 – 3 metriä väylän keskilinjasta. Siis melko vaaraIlinen varsinkin hämärän aikaan liikkuville. Olisiko eilinen kova tuuli liikuttanut pyydyksiä vai kalastaja katsonut vähän huonon paikan. Tein vielä uukkarin ja tarkistin paikan. Sitten ilmoitin asiasta Virpiniemen merivartioasemalle. Ystävällinen henkilökunta kiitti ilmoituksesta ja aikoi käydä tarkistamassa asian. Juuri kun töijasimme Hietasaaressa laituriin, merivartija soitti vielä takaisin. Olivat käyneet paikalla. Hekin olivat todenneet lipun olevan väylällä. Lipun juuresta olivat kuulemma löytyneet varsin esimerkillisesti kalastajan yhteystiedot. Merivartijat olivat olleet yhteydessä kalastajaan ja siirtäneet pyydyksen parempaan paikkaan. Pyydys oli ollut katiska. Olipa mukava saada heiltä tieto, etten ollut turhaan ilmoittanut asiasta. Hienoa toimintaa heiltä.