4.9.2015 Veneilykeskus, Oulu – Huikku, Hailuoto

Viikonlopun teemana oli empiminen. Emme oikein tienneet minne suuntaisimme, vaikka olimme miettineet asiaa pitkin viikkoa.

Suosikkipaikkamme Iin Röyttä on aina hyvä valinta. Tuttuja oli menossa Hailuodon Huikkuun ja mekään emme olleet käyneet siellä muutamaan vuoteen. Toisaalta se on mielestäni vähän tylsä paikka, vaikka rannassa onkin mukava kuppila. Muuta siellä ei sitten olekaan. Lumijoen Varjakassa olisi Ahvenmarkkinat sunnuntaina, mutta väylä on kovin matala.

Viestittelin Jarin kanssa. Vasta perjantaina iltapäivällä saimme päätettyä asian. Menisimme pitkästä aikaa Huikkuun ja sieltä todennäköisesti lauantaina Lumijoelle.

Olimme kaikki kovin nälkäisiä, joten välipalaa oli saatava heti köysien irrottua.

Luulimme pääsevämme purjehtimaan. Otin purjesuojankin jo lähtiessä pois. Ulkona tuuli oli kuitenkin niin kevyt, ettei purjehtimisesta olisi tullut mitään. Siispä koneistimme. Perässämme ulos lähti laiva, jota väistimme väylältä sivuun.

Kun kerran emme päässeet purjehtimaan, niin ryhdyimme herkuttelemaan. Chef Lotina tarjoili nahkiaisia.

Juuri kun lähestyimme Huikkua, katsoin varalta kelloa: lähestyi puoli kahdeksaa. Vaikka en aikatauluja ulkoa muistakaan, niin epäilin lautan irtoavan puolelta, joten jäimme ulkopuolelle himmailemaan. Arvaus osui oikeaan ja kohta tuprahti piipusta tumma savu.

Laiturissa meitä odottivat M/S Jolina II ja S/Y Juliaana. Kuppila oli mennyt jo kiinni, mutta vietimme iltaa vuoronperään kussakin veneessä. Avot.

5.9.2015 Huikku, Hailuoto

Jahkaaminen ja arssinoiminen jatkui lauantaina heti aamusta. Jarin agenda oli selvä: Jolina lähtisi kohti Oulua. Mutta meillä ja Juliaanan väellä suunnitelma oli levällään. Pitäisikö sinne Lumijoelle mennä? Sitä on kuulemma ruopattu, mutta onko siltikään tarpeeksi? Vesi on vähän alhaalla. Ikävä tulla pois, jos sunnuntain pohjoistuuli onkin luvattua voimakkaampi. Onko satamassa juhlan vuoksi tungosta? Röyttään olisi nyt myötätuuli ja sieltä huomenna Ouluun myöskin myötätuuli.

Lopputulos oli, että emme lähteneet mihinkään. Päätimme Juliaanan väen kanssa jäädä Huikkuun ja viettää päivän yhdessä. Leiriydyimme satamakuppilaan ja tilasimme miehistöllemme pöydän täydeltä ranuja. Aikuiset tarvitsivat ruokailun suunnittelua varten neuvoa antavat.

Matalamman möljän kohdalle oli vapautunut tilaa. Siirsimme Mamarosan siihen peräkiinnitykseen.

Ensimmäinen ateria nautittiin Juliaanassa.

Rauni valmisti erinomaisen suppilovahverokeiton.

Laituri sai illalla kynttilävalaistuksen.

Illalliseksi nautimme Mamarosassa raclettea häränlihan ja ärhäkän makkaran kera. Ruoka oli hyvää ja seura erinomaista.

6.9.2015 Huikku, Hailuoto – Veneilykeskus, Oulu

Sunnuntai oli harmaa. Vettä satoi koko aamupäivän. Odottelimme sen loppumista iltapäivän puolelle.

Kristiina tiskasi ja siivosi pentteriä matkalla. Miehistö katsoi leffaa.

Tuuli oli heikko eikä huvittanut kastella purjeita. Ajelin moottorilla pappateltasta käsin.

Vesi höyrysi yhtiön väylässä aavemaisesti. Mitähän jännää sinne on nyt laskettu? Joskus on lirahtanut tärpättiäkin.

31.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Varjakan salmi – Torinranta – Veneilykeskus, Oulu

Olin maanantaina ajatellut lähteä käymään yksin Röytässä. Oli luvattu ihan kelpoa säätäkin, poutaa ja tuuli S-SW 5 – 6 m/s.

Ajelin merelle. Tuulta vaikutti olevan luvattua enemmän ja lähdin pelkän genoan voimalla kohti pohjoista.

Tuuli kuitenkin yltyi. Keskituuli alkoi olla yli 10 m/s ja puuskat noin 13 m/s. Tuuli suoraan lännestä. Kellonmerellä olisi siis melko rivakka vastatuuli. Ajatus Röytän reissusta ei tuntunutkaan enää niin mukavalta. Harmitti.

Päätin jättää Röytän väliin. Käänsin veneen ja ajoin Varjakan salmeen. Siellä oli suojaista. Saaren puolen laituri oli tyhjä. Rannan puolella oli joku ongella ja muutama pikkutyttö uimassa.

Varjakansaaren laituri on käyttökiellossa. Asia on puhuttanut kovasti alueen veneilijöitä. Aiheesta on kirjoittanut sanomalehti Kalevakin.

Varjakasta lähdin genoan voimalla Oritkaria kohti. Vauhti nousi pelkällä keulapurjeella seitsemään solmuun.

Rommakonselän ahtaalla väylällä purjeen kanssa sai olla tarkkana. Tuuli oli 5 – 6 m/s, mutta ylätuuliset puuskat olivat melko rivakoita.

Ajoin purjeella Torinrantaan asti. Satama-altaassa vedin genoan sisään ja jatkoin moottorin voimalla Veneilykeskukseen.

Suunniteltu reissu jäi tekemättä eikä ollut varasuunnitelmaakaan. Kotiin siis. Säälle ei voi mitään. Voiko sääennusteille?

30.8.2015 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Sunnuntaina Röytässä oli vuodenaikaan nähden upea sää. Aurinko paistoi ja tuuli oli W 4-5 m/s.

Ida kävi Aleksin kanssa aamu-uinnilla ja vakuutti, että vesi on oikein lämmintä eikä palellut yhtään.

Lähdimme puolenpäivän jälkeen liikkeelle. Samoihin aikoihin lähti useampi muukin vene. Jotenkin purjehtimiseen aina tulee hiukan kisahenkeä, kun useampi vene ajaa samaa matkaa.

Nostimme Kriisin kupeessa ison ja genoan. Ajelimme alkumatkan autopilotilla ja touhuilimme samalla kaikenlaista. Lähempänä Kropsua ryhdyimme enemmän keskittymään purjehdukseen. Takana tulevat nimittäin alkoivat hiukan saavuttaa.

Kristiinalla on kova kilpailuvietti, mutta kyllä se minullakin nousee esiin sopivassa tilanteessa.

Mamarosa on raskas vene ja edukseen vasta kovassa tuulessa. Nyt keli oli niin kevyt, että purjepinta-alaa oli saatava lisää. Virpiniemen nokalla vaihdoin keulapurjeeksi genaakkerin. Tosin skuuttasin sen puomilla ikään kuin spinnuksi. Kellonmerellä saimme sen avulla hyvän vauhdin.

Sudenväylänkin Kristiina ajoi genaakkerilla, kieli keskellä suuta. Minä säädin purjeita.

Näytti aluksi siltä, että Sudenväylän jälkeen pääsisimme ajamaan genaakkerilla sivutuuleen. Laitoin kaikki valmiiksi. Käännöksessä ottaisin vain puomin pois ja saisimme jatkaa samoilla purjeilla. Toisin kuitenkin kävi. Tuuli oli niin vastainen, että genaakkeri oli vaihdettava genoaan. Vaihto oli tehtävä nopeasti tai tippuisimme porukasta.

Oulun edusta ajettiin tasaisesti, mutta kisahenkisesti. Nostatus ja peittely kuuluivat tietenkin asiaan.

Oritkarissa hölläsimme tahtia ja ryhdyimme laskemaan purjeita. Naapuriveneestä huudettiin:
– Voitettiin!
– Hmm… Missä maali oli?

Perillä Veneilykeskuksessa eräs venenaapuri tuli jututtamaan. Hän oli ajanut osin samaa reittiä vähän edempänä:
– Oliko teillä kilpailut, kun näytti vähän siltä.
– E-ei…

 

29.8.2015 Iin Röyttä – Martinniemi – Iin Röyttä

Lauantaina tuuli rivakasti, W 10 m/s. Edellispäivän sateet olivat onneksi jo ohitse. S/Y Mamarosalle oli tulossa miehistön täydennystä. Olin lähtenyt Oulusta yksin liikkeelle torstaina. Kristiina, Emil ja Ida olivat tulossa alukselle. Otto ilmoitti, että ei halua lähteä merelle, koska kaverilla on synttärit. Hänelle vastaavasti ilmoitettiin, että hänen täytyy siinä tapauksessa löytää yöpaikka. Näppäränä kaverina Otto soitti mummolaan ja tiedusteli majapaikkaa ja ylöspitoa. Onnistuihan se, tietenkin.

Markku ja Tarja S/Y Hanhesta lähtivät mukaani hakemaan täydennysmiehiä. Ajoimme Röytästä matereelle Martinniemen kalasatamaan.

Joku on kuulemma valittanut Martinniemen sataman huonosta kunnosta. Vastauksena kaupungilta on ollut sataman puomittaminen osittain. Huonokuntoinen osa laituria on asetettu käyttökieltoon.

Vaikka laituri onkin huonossa kunnossa, niin satamasta saisi verrattain pienellä työllä erinomaisen pienvenesataman. Allas on hyvin suojainen ja tilava. Vierasveneitä ajatellen vieressä on virkistysalue luonto- ja kulttuuripolkuineen sekä uimaranta. Kauppaan on kävelymatka.

Kristiina, Emil ja Ida nousivat Martinniemestä alukseen.

Ajelimme kookkaassa aallokossa takaisin Röyttään.

Kiitokset Riitalle kyydityksestä ja Markulle ja Tarjalle seurasta ja avusta.

Aleksi vilkutti naapurilaiturilta meidät nähdessään. Kun saimme Mamarosan kiinni laituriin, Ida katosi saman tien leikkeihin kaverinsa kanssa.

Riemuliiterin ovi oli auki. Paikkaa oli kalustettu illanviettoa varten.

Oulun Merenkävijöiden saunaan oli asennettu uudet lauteet. Kävin saunomassa ja testaamassa. Hienot olivat. Minusta vain tuntuu, ettei vanhoissa ollut mitään vikaa. Muutama viikkoa aiemmin sanoin OM:n majalla viimeksi.

Illalla kävin S/Y Viiverissä. Mervin monen vuoden aherrus oli valmis. Hän on vähitellen tehnyt merihenkisen sananselityspelin. Testaamassa on väkeä viidestä veneestä. Huuto, nauru ja inttäminen kuuluivat kuulemma melko kauas. Peli oli aivan loistava ja meillä oli tosi hauskaa.

Kävimme vielä peliporukalla yöjalassa. Riemuliiterin karaoketansseissa oli aika vilpitön meininki.

28.8.2015 Iin Röyttä

Perjantaina vettä tuli kuin aisaa. Koko päivän. Tuulenkin suhteen ennusteet pitivät yllättäen paikkansa. Tuuli oli SE 8-9 m/s eli aallokko kävi suoraan sataman aukosta sisään purkkarilaituriin. Tämän olin ennakoinut ja laittanut veneen yöllä taempaan laituriin.

Keli oli niin märkä, että ei viitsinyt kovin pitkään laituriparlamentissa seisoskella. Tosin eipä ollut juttujen tasokaan tänään kovin korkea, lähinnä huonon sään päivittelyä. Eihän meitä ollutkaan kuin kaksi yksinpurjehtijaa ja yksi yksinmoottoroiva.

Oli sopiva sää pienille puhteille sisätiloissa. Tosin pieni muistutus pyöri mielessä, ettei kaikkiin askarteluihin kannattaisi ryhtyä reissunpäällä. Moottorin ohjauspaneelin virroissa oli esiintynyt silloin tällöin häiriötä, jonka olin onnistunut paikallistamaan yhteen liitokseen. Vaihdoin liitokseen abicon. Vaikuttaisi nyt toimivan, mutta pitää tietenkin seurata.

Lämmitin illansuussa saunan. Puiden pilkkominen tuntui tekevän tosi hyvää hartiajumilleni. Toki kävin itsekin rauhassa ottamassa useammat löylyt, mutta nyt olivat mielessä lähinnä seurakaverit. Tiesin muutaman tutun veneen olevan tulossa sadekelissä. Purjehduspäivän jälkeen on aina mukava mennä saunaan, mutta miltä tuntuukaan päästä sateessa purjehditun matkan jälkeen valmiiseen saunaan.

Kun palasin saunalta, oli tuuli heikentynyt ja kääntynyt. Siirsin Mamarosan purkkarilaituriin. Viereisen veneen kippari tarjoutui kaveriksi. Apu oli tervetullutta. Poijuun kiinnittyminen oli paljon helpompaa kun oli gasti kannella.

Illalliseksi keitin itselleni noin neljän hengen annoksen pasta bolognesea. Olin aika ähkyssä. Uni tuli ihan houkuttelematta.