Perheemme futaaja Otto osallistui viikonloppuna turnaukseen. Niinpä emme lähteneet merelle koko perheen voimin. Päätimme Emilin kanssa pyytää purjehtivasta tuttavaperheestä seuraa Röytän reissulle. Veera ja hänen isänsä Mika lähtivät mukaamme.

Lähdimme liikkeelle lauantaina aamupäivällä. Aamulla tuuli oli ollut heikko ja paljon enempää ei ollut luvattukaan. Tällä kertaa ennustukset eivät pitäneet paikkaansa – onneksi.

Nostimme purjeet Vihreäsaaren edustalla. Tuuli oli N 4 – 5 m/s, kun luovimme Sudenväylää kohti. Veera ohjasi pitkän matkaa. Emil pelasi kannen alla Minecraftia.

Kellonmerellä oli meneillään Kello Open 2014 -purjehduskilpailu. Lähestyessä huomasimme, että kilpailurata on laitettu väylälle. Kysyimme kohteliaasti kilpailulautakunnan aluksesta, miksi näin on menetelty. Vähemmän kohtelias vastaus aluksesta kuului, että ”eihän sitä nyt voi tuonne hyppyrimäellekään laittaa” vastaajan viittoessa samalla Virpiniemeä kohti. Tosi nokkelaa. Not.

Kellonmerellä olisi varmasti tilaa sijoittaa kevytvenerata siten, ettei se ole väylällä. Ja jos tarvitaan niin pitkä rata, että ei mahdu, niin voi radalle toki etsiä paikan muualtakin. Järkevällä sijoittelulla rata saataisiin turvalliseen paikkaan ja vältyttäisiin kilpailijoita häiritsevältä liikenteeltä.

Me tietenkin kiersimme radan ja annoimme kilpailijoille rauhan.

Mika keitti Virpiniemen kohdalla potut. Niiden kanssa tarjolla oli silliä ja lihapullia.

Tummia pilviröykkiöitä alkoi pyöriä etelätaivaalla. Jatkoimme luovien Kriisin ja Satakarin länsipuolelta Röyttään. Kiinnitimme veneen ja selvitimme kannen. Landareita emme kuitenkaan ihan ehtineet ottaa, ennen kuin ukkonen ehti päälle.

Vettä satoi lopulta koko illan. Kävimme Oulun Purjehdusseuran pursimajalla saunassa ja pelasimme korttia. Illalliseksi laitoimme paellaa. Hauskan päivän jälkeen urvahdimme tyytyväisenä mahat täynnä.