Myrskyssä

Ajoin lasten kanssa Mamarosan iltapäivällä kotisatamastamme Hietasaaren veneilykeskuksesta Kiikelin vierassatamaan eli Oulun torinrantaan. Menimme siis veneelllä hakemaan äitiä töistä. Odotellessa kävimme ostamassa torilta herneitä, kirsikoita ja mansikoita. Ja tietenkin jäätelöt.

20130531_135539Ukkoskuurot eivät ole perhepurjehtijan lempikokemuksia. Tuulimittarin viisarin kanssa samaan tahtiin nousee veren adrenaliinipitoisuus. Yhtäkkiä voimistuva tuuli tuo monenmoista huolta ja epävarmuuden aihetta mieleen.

Noin tunti Kiikelin vierassatamasta lähdön jälkeen olimme menossa Karinkannan edustalla kohti pohjoista. Ukkoskuuro ilmaantui todella odottamattomasti. Johtavat suomalaiset säänennustajat eivät olleet varoittaneet asiasta. Myrsky nousi päälle itäkaakosta rantametsän takaa niin nopeasti, ettei siihen juuri ehtinyt etukäteen varautua. Vettä tuli niin ankarasti, että näkyvyys meni ajoittain melko heikoksi. Tuuli puhalsi voimakkaassa alkuvaiheessa muutamia minuutteja 20 – 25 m/s. Sen jälkeen oli noin kymmenen minuutin ajan 12 – 16 m/s. Rankan sateen ja voimakkaan tuulen yhteisvaikutuksesta vedenpinta näytti kuin kiehuvalta. Salamointia kuuro ei tuonut tullessaan.

20130531_162039Tuuli oli ollut alkumatkasta niin heikko, ettemme olleet nostaneet purjeita. Onni. Niitä olisi nimittäin ollut todella kiire laskea. Sekin oli onni, että kuuro tuli mantereelta päin eikä sillä ollut tilaa kehittää aallokkoa. Lapset komennettiin peräpunkkaan, jotta eivät kolhisi itseään venee keikkuessa. Selvästi tilanne heitä hiukan jännitti. Jokatapauksessa Otto ilmoitti ottavansa samantien torkut ja niin hän teki. Liekö sitten reagoimista jännittävään tilanteeseen vai turhautumista siihen, ettei voinut enää kuljeksia veneessä vapaasti. Olimme alunperin suuntaamassa kapeaan Suden väylään, johon emme halunneet tässä kelissä mennä.  Niinpä ajelimme väylää edestakaisin Karinkannan edustalla ja odottelimme kuuron ohimenoa. Tilaa ympärillä oli hyvin, joten huolta matalikkoon ajalehtimisesta ei ollut. Tarkistin myöhemmin sijainnin trackauksen; olimme myrskyssä ajaessa pysyneet täsmälleen tavoitellulla reitillä.

Tuttavilta kuullun ja tiedotusvälineiden mukaan kyseinen ukkoskuuro oli ollut melko voimakas myös mantereella: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288569946736.html

Voimakkaimmat puuskat kallistivat venettä alkuvaiheessa. Aallokko keikutti jonkun verran. Vihmova vesi häiritsi näkyvyyttä. Muuten tilanteessa ei ollut mitään huolestuttavaa. Tiedossa on ennestäänkin, että Mamarosa on rakennettu ja varustettu kestämään koviakin oloja. Ja on niistä jokunen kokemus ennestäänkin. Vaikka myrskyyn joutuminen veneellä ei todellakaan ole miellyttävä kokemus, on sen myötä kuitenkin entistä luottavaisempi olo alusta kohtaan. Ja omaa itseä. Ja koko perhettä.

Nyt olemme perillä Iin Röytässä. Emil lukee Idalle iltasatua. Matkalla torkut ottanut Otto testaa uusia uistimiaan. Kristiina hääräilee pentterissä.

4 vastausta artikkeliin ”Myrskyssä

  1. Jolina II

    Onneksi ukkosmyrsky rauhottui pian, Korpsun jälkeen Jolinan yllätti voimakas kaakkois puhuri, ukkosen jämät. Menosta tuli kuoppanen jä pärskeet sen mukaiset, kippari oios ottanu kuvankin mutta ruorissa oli kiirusta. Röyttään saavuttaessa keli olikin yllättäin ihan pläkä. Nautitaan kesästä!

    Vastaa
  2. Maarit

    Huh huh, nämä on niitä jännittäviä hetkiä, joita aina veneellä toisinaan syntyy.
    Tämä on yhteistä seikkailua 🙂 Tilanteen mentyä ohi, niitä on yleensä hauska yhdessä
    puida.

    Terveisin Maarit, s/y Solsidan

    Vastaa
  3. Jorma Tenovuo

    Olen aikanaan purjehtinut s/y Mamarosalla rajussa ukkosmyrskyssä Pohjanmerellä, matkalla Helgolannista Amsterdamiin. Hollantilaiset merivartijat joutuivat hinaamaan mm. muutamia brittiveneitä turvaan, mutta Mamarosa kesti ja pärjäsi hienosti ja pääsimme omin voimin kanavien sisäpuolelle suojaan. Opin silloin viimeistään minäkin luottamaan tähän veneeseen!

    kesäterveisin Utöstä ja hyviä purjehduksia toivottaen,

    – jorma tenovuo –

    Vastaa
  4. KaitsuKaitsu Artikkelin kirjoittaja

    Hei Jorma,
    Kiitos kommentistasi. Se vielä vahvistaa luottamustani Mamarosaa kohtaan.
    Minulle on tärkeää, että alla on turvallinen alus, kun kyydissä ovat arvokkaimmat aarteeni.
    Hyvää kesän jatkoa Utöseen.
    Terveisin,
    –Kai

    Vastaa

Vastaa