Käytän yleensä paljon aikaa lomamatkapurjehduksen ruokien suunnitteluun. Laadin kauppalistan huolella. Katson kaupassa, että tuotteissa on pitkät päiväykset ja että ne on pakattu siten etteivät ne vie kohtuuttomasti tilaa jääkaapissa. Tänä vuonna olen tehnyt kaiken toisin.

Mukaan pakattu tuoretavara on sitä sun tätä. Säilykkeitä kaapista löytyy varmaan sen sata sorttia – osa on viime kesänä Luulajasta hankittuja! Minua ei selkeästi kannattaisi päästää ruokakauppaan itsekseni. Moponi kun yleensä ei tyydy vain keulimaan, vaan saattaa karata kaupassa käsistä niin komeasti että takavalot vain vilahtavat.

Tänä vuonna päätin että ruokaa laitetaan aina sen mukaan mikä on menossa vanhaksi. Sävelletään. Otetaan rennosti. Kun päästään kauppaan, syödään pari päivää potturuokaa – ne eivät säily veneessä kauempaa. Kun leipä on menossa kovaksi tehdään siitä mukava lisäke jonka kylkeen tekaistaan lihakastike ja niin päin pois. Hyvin on toiminut tämä rennompikin linja ja perhe on saanut syödäkseen hyvin.

Yksi ruokafilosofiani purjehduksella liittyy ravintoloihin. Olen vahvasti sitä mieltä, että jos joku asiasta tehden pyörittää rannassa ravintolaa niin kyllä sen palveluja on myös veneilijöiden suotava käyttää. Alkumatkasta se on tosin tarkoittanut meille jo useampaa ravintolaruokailukertaa, sillä sekä Kemissä että Torandassa olemme hyödyntäneet ruokahuollossa myös paikallisten ravintoloiden palveluja. Miehistömme nousee kapinaan mikäli he eivät saa Kemissä pizzoja ja Torandan ranut ja nakit oli menestys josta puhutaan vielä pitkään.

Vaikka ostokset tehtiinkin vasemmalla kädellä, onnistuin löytämään muutaman jutun jotka ansaitsevat ehdottomasti maininnan. Ensimmäinen niistä on sitrus-spray – josta taidan tehdä vielä ihan kokonaisen päivityksen reissun aikana. Toinen on Lidlistä löytämäni suojakaasuun pakattu ruisleipä – ja vielä luomua! Sitä tullaan kyllä hamstraamaan lisää jahka joskus jonkun kaupan jossain tapaamme. Ei taida tosin ihan hetkeen tapahtua.

Viime päivinä olen hyödyntänyt pitkälti vanhoja reseptejä. Tsatsiki, kylmäsavulohipasta – johon tosin en löytänyt kaapista kapriksia ja muutama avokaado oli menossa yli, joten vanhasta versiosta muodostui kylmäsavulohiavokaadopasta. Oli muuten hyvää!
Tänään paistoin kanan fileitä ja pyöräytin niiden kylkeen couscousin.

Kanaa ja couscous

Pari uutta sipulia varsineen
Pari tomaatia
Puolikas kesäkurpitsa
Pari kynttä valkosipulia
Pinjansiemeniä
Couscousia
Kanafondi
Vahvaa minttua
Mausteita: Suolaa, pippuria, kurkumaa, paprikaa, juoksevaa hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu.

Paaha siemenet pannulla ja siirrä sivvuun oottamaan. Kuullota pannulla vihannekset ja valakosipuli. Pistä filekset paistumaan. Valmista viereisellä levyllä couscous paketissa olevan turvotusohojeen mukkaan – muista kanafondi. Kääntele pannun kasvit couscousin sekkaan. Lissää paahetut siemenet. Mausta. Muista minttu. Asettele lautaselle lihhaa ja couscousia. Koristele. Tarjoile. Nauti.