Sukellus ja tunnelmallinen ilta

Pe 25.8.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Reilut kaksi viikkoa maalla tuntui ikuisuudelta. Lasten koulunalku, reissaaminen ja muut aktiviteetit olivat vieneet kaiken ajan. Nyt oli kuitenkin tilaisuus käsillä.

Viikonlopuksi oli Perämerelle luvattu navakkaa ja jopa kovaa tuulta. Tarkalleen ottaen 10 – 14 m/s tuulia oli piirretty karttoihin kauas Oulusta avomerelle ja Ruotsin rannikolle. Huomasin netistä, että esimerkiksi Luulajan saaristossa sijaitseva viihtyisä Båtklubben Neptun peruutti viikonlopun valojuhlan kovan tuulen vuoksi.

Oulun alueelle oli luvattu N 6-7 m/s. En mitenkään ilahtunut perjantaina päivällä, kun huomasin tuulen olevan Vihreäsaaren mittausasemalla 10 m/s. Ei taaskaan pitänyt yhdenkään johtavan ennustajan ennustus paikkaansa.

Lähdimme koko perheen voimalla iltapäivällä merelle. Yritimme katsoa erityisen huolellisesti, että kaikki tavara on kunnolla kiinnitetty.

Oritkarin satamasta ulos mentäessä aallokko oli melkoinen.

Paikka on sellainen, että siihen nousee herkästi iso aallokko. Mamarosa nyökki aaltojen väliin oikein tosissaan. Ensimmäisen sukelluksen myötä keulapiikissä oleskelevat lapset ilmoittivat, että keulaluukku oli tuuletusasennossa. Patjat saivat huuhtelun.

Mietimme takaisin palaamista. Jaksaisivatkohan lapset neli-viisituntista vuoristorataa? Yllättäen he ilmoittivat yhdestä rintamasta, että takaisin ei varmasti palata. Röyttään on päästävä! Soittelimme muutamaan tuttuun veneeseen, joiden tiesimme olevan menossa edellämme. Keli oli edempänä ihan samanlainen.

Keskituuli oli 10 – 11 m/s ja puuskat 13 -15 m/s. Osa matkasta meni Kellonkraaselin suojassa melko rauhallisesti purjehtien. Kellonmeren moottoroimme vastatuuleen nyökkäillen. Virpiniemen jälkeen olimme jo niin tottuneet myllerrykseen, ettei se enää niin häirinnyt. Itseasiassa purjehtiminen alkoi tuntua mukavalta. Purjeeksi riitti melko pieneksi reivattua genoa. Otto tuijotti tiukasti lokia ja bongaili parhaita lukemia. Hetkelliset huiput olivat yli yhdeksän solmua. Hyvä kulku ja mahtava meininki.

Otto oli reippaana kansimiehenä, kun saavuimme Röyttään. Hän kävi ojentamassa keulaköydet laiturille vastaan tulleelle Markulle.

Pappateltassa oli tunnelmallista viettää hämärtyvää iltaa sään suojassa ja nauttia chef Lotinan pentterin tarjoilemista epsanjalaisista herkuista.

Matruusi ja taitelija

Ke 9.8.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Oli lasten viimeinen kesälomapäivä. Kävimme aamiaisen jälkeen Emilin kanssa kävelyllä saaressa. Ida lueskeli keulapiikissä.

Matruusi Emil auttoi lähtömanöövereissä.

Aivan uskomatonta, mutta oli jälleen vastatuuli. Koneistimme Kriisin eteläpuolelle ja vähän ulos merelle. Meinasi vähän nyökyttää vasta-aaltoon. Sitten pääsimme purjehtimaan. Tiukalla yhdellä kyljellä ajoimme Virpiniemeen asti ja siellä saimme löysätä Kellon merelle.

Tuuli nousi. Patelan merellä tuuli jo sen verran rivakasti, että pelkästään todella pienellä keulapurjeella vauhti oli koko ajan yli kuusi solmua. Kellon Kraaselin suojassa ei ollut aallokkoa.

Loppumatkasta olikin kiva ajella. Tuulen suunnan ansiosta pääsimme Rommakonselälle asti genoalla.

Yhtiön väylässä oli erikoisia retkeilijöitä. Taitelija oli asettanut rannalle maalaustelineen ja malli poseerasi veneen vieressä badenbadenilla makoillen.

Nyt oli valitettavasti edessä paluu perusleiriin ja arkeen.

 

 

Hämäys ja kosto

Ti 8.8.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

S/Y Mamarosan viikonloppureissut suuntautuvat lähes poikkeuksetta Iin Röyttään. Se on kotisatamastamme noin parikymmentä meripeninkulmaa pohjoiseen.

Täällä Oulun seudulla tuulet käyttäytyvät mielenkiintoisesti. Perjantaina tuulee yleensä pohjoisesta ja sunnuntaina etelästä. Lähes aina on siis vastatuuli. Käsittämätöntä mutta totta. En tiedä, pitäisikö asiasta valittaa Ilmatieteen laitokselle, kuluttaja-asiamiehelle, arkkipiispalle vai EU-tuomioistuimeen.

Tällä kertaa yritin hämätä meren ja sään jumalia. Oli tiistai ja luvassa S 5 m/s. Saisimme siis purjehtia myötätuulessa. Niin luulin.

Lähdimme Emilin ja Idan kanssa liikkeelle iltapäivästä. Kun pääsimme satamasta ulos, tuuli tilttasi kokonaan. Ei onnistunut hämäysliikkeeni.

Sudenväylän ruoppaajan olivat jo lopettaneet päivän työt ja siirtäneet proomun Taskisen rannan edustalle.

Röytässä oli jälleen kemiläisiä veneitä. He olivat käyneet viikonlopun jälkeen mutkan Oulussa ja nyt palailemassa takaisin pohjoiseen.

Miehistö vaati ruokaa. Nyt oli tarjolla Emilille mieluisa ateriaa; napsahtavia nakkeja ja ristikkoperunoita.

Kävin saunomassa kemiläisten kanssa. Seuramme sauna on todella hyvä – se tiedetään laajalti. Löylyväki mietti kovasti, kumpi on Perämeren paras sauna: Oulun Purjehdusseuran sauna Röytässä vai Töre Båtklubbin sauna Gårdsvikenissä. En ryhtynyt inttämään. Tuntuu mukavalta ajatukselta olla kummankin seuran jäsen.

Lauteilla kehuttiin vuolaasti Gårdsvikenin uudistettua satamaa ja sitä, miten aktiivit olivat onnistuneet hankkimaan julkista rahoitusta laajaan remonttiin. Harmittaa, ettemme päässeet sinne tänä syksynä, mutta toivottavasti ensi kaudella onnistuu.

Illalla satoi kaatamalla vettä. Olikohan tämä kosto hämäysyritykselleni?

 

Suunnitellen ja leppoisasti

Su 6.8.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Röytän laiturit alkoivat tyhjentyä Elojuhlan jälkeisenä aamuna, kun Mamarosassa vasta syötiin aamiaista. Kävin vielä seuran majalla kirjaamassa käyntimme vieraskirjaan.

Lähtiessä tuuli oli laiturin suuntainen NE 7 m/s. Olimme kiinnittyneenä lähelle rantaa. Lähtö piti suunnitella tarkasti, ettei tuuli pääse painamaan Mamarosaa kiviä vasten. Jouni piteli meitä köydellä tuulen yläpuolella olevasta veneestä sen aikaa, että Kristiina oli irrottanut poijuköyden. Sitten Jouni päästi köyden, Kristiina veti sen sisään, minä löysäsin peräköyden ja laitoin kaasua. Hienosti meni.

Lapset touhuilivat sisällä melkein koko kotimatkan.

Saimme purjehtia idänpuoleisilla tuulilla. Päädyimme ajelemaan vaivattomasti eli pelkällä genoalla. Osalle matkaa se oli aivan riittävä, mutta välillä tuuli kävi melko keveänä. Matkanteko kuitenkin oli leppoisaa ja mukavaa. Maatuulet kun eivät nosta aallokkoa.

 

Kisaa ja tanssia

La 5.8.2017 Iin Röyttä

Aamulla nostimme takilaan juhlaliputuksen Elojuhlan kunniaksi. Yllättäen vain muutamalla muulla aluksella oli liput. Aiempina vuosina niitä on ollut useampia.

Oulusta oli startannut yhdeksältä ELO-race. Maali oli Röytän sataman vieressä. Rivakan tuulen ansiosta veneitä alkoi tulla maaliin jo puolenpäivän jälkeen. Maaliintuloa kerääntyi möljälle seuraamaan runsas yleisö.

Röytän ja Satakarin välistä kulkeva väylä, jossa maali sijaitsi, on kapea. Yksi kisaan osallistuneista veneistä ajoi liikaa väylältä sivuun ja tarttui matalikkoon. Keräsimme satamasta muutaman hengen porukan ja kävimme hinaamassa veneen irti. Satamaan oli juuri saapunut ketterä alumiinivene, joka soveltui touhuun hyvin. Omistaja lähti mielellään avustamaan venettä – pitkän linjan kilpapurjehtija hänkin.

Satama tuli melkoisen täyteen. Joinakin vuosina veneitä on ollut enemmänkin, mutta tärkeämpää tässäkin on laatu kuin määrä.

Illansuussa riemuliiterissä oli arpajaispalkintojen arvonta. Palkintoja oli niin paljon, että tilaisuus kesti pitkään. Meidän arvat eivät voittaneet.

Arvonnan jälkeen riemuliiterissä alkoivat karaoketanssit. Kristiinakin kävi laulamassa ja sai runsaat aplodit. Kaiken kaikkiaan jälleen rehti suomalainen meininki.