Kristiinan pääsi perjantaina aamulla Martinniemessä asuvan tuttavapariskunnan kyydillä Ouluun töihin. Me muut söimme lähinnä pullaa aamupalaksi.

Sataman viereisessä rantametsässä kiertelee Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku, jota pitkin pääsee myös sukumme kesäpaikkaan Tupalaan. Tallustelimme sinne ruuanlaittoon. Miehistöllämme on siellä melkoinen leluvarasto, joten touhua riitti koko iltapäiväksi. Naapurin Timppa tarjosi autoa kauppareissua varten, joten kurvasimme huoltsikalta varakanisterit täyteen dieseliä.

Liisa-Lotta oli käynyt hiljaiseksi jo edellisenä iltana ja Ida epäili paristojen tyhjentyneen. Pattereita ei löytynyt huoltoasemalta, vaan niitä piti etsiä kirkonkylältä. Löytyivät kolmannesta kaupasta. Valitettavasti pattereiden vaihto ei tuonut ääntä takaisin ja suru oli valtava.

Paluumatkalla tajusin mokanneeni pahemman kerran. Olisi pitänyt lähteä liikkeelle vähän aikaisemmin, niin olisimme ehtineet käydä leipomon myymälässä. Nyt se oli jo mennyt kiinni. Sieltä saa nimittäin tuoreita leipiä ja leivonnaisia varsin edullisesti. Dämed.

Kristiina tuli illansuussa alukselle ystävämme Titan kyydillä ja lähdimme saman tien liikkeelle. Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen, mutta ei matkaakaan Iin Röyttään ollut kuin reilun viiden meripeninkulman verran.

Kauniiseen säähän nähden Röytässä oli melko vähän veneitä. Olisikohan Hailuodossa järjestettävä Bättre Folk -festivaali vetänyt venekansaa. Illan päälle kävin seurakavereiden Joukon ja Vellun kanssa M/S Jolina II:ssa maistelemassa Jarin rommeja.

Torstaina lähdimme Mamarosalla merelle ystäväni Hannun ja pikkugastien Emilin ja Idan kanssa. Otto ei lähtenyt mukaan, sillä hänellä oli illalla jalkapallopeli. Ja Kristiina oli töissä.

Hilkka-mummu toimitti satamaan kaksi isoa laatikollista karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapset olivat esittäneet mummulle toiveita osittain kipparin tietämättä. Paljon muuta ruokaa ei nuorempi väki sitten tarvinnutkaan.

Määränpäänä oli Martinniemi. Tuuli oli matkalla pääsääntöisesti pohjoisesta, mutta voimakkuus vaihteli kovasti. Oulun edustalla seelasimme isolla ja genoalla 7-8 sekuntimetrin tuulessa. Sudenväylässä rullasimme keulapurjetta vähän sisään, toisaalta näkyvyyden parantamiseksi ja toisaalta varauduimme kapeikon yllättäviin puuskiin. Iso genoa nimittäin peittää näkyvyyden melko tehokkaasti.

Kiviniemen edustalla vaihdoimme keulapurjeeksi ST-jibin. Navakoituvassa 9-10 sekuntimetrin tuulessa se piti aluksen miellyttävämmässä asennossa. Virpiniemestä eteenpäin luovittaessa itseskuuttaava osoittautui entistä paremmaksi valinnaksi.

Martinniemeä lähestyessä tuuli heikkeni 2-4 sekuntimetriin. Vaihdoimme ison genoan takaisin. Tummien pilvien kuljettamat puuskat olivat edelleen noin 10 m/s. Ajoimme satama-aukosta sisään ja laskimme altaan suojassa purjeet. Ida veteli sikeitä peräpunkassa ja Emil sitloorassa.

Martinniemen satamaan tulo oli jälleen hiukan jännittävää. Väylän sattui melomaan tuttavapariskunta. Altaan syvyydestä ei ole oikein tietoa ja vieraspaikkoja satamassa ei käytännössä ole. Kiinnitimme lastauslaituriin neuvoteltuamme ensin asiasta paikallisten kalastajien kanssa.

Hannu läksi, Kristiina ja Otto tulivat alukselle illansuussa. Pieni pelimies oli tyytyväinen illan matsiin, oli saanut vihreän kortinkin.

Mamarosan pentterin kaapit ammottivat tyhjyyttään, tai niin minä ainakin luulin. Pari pikku juttuja oli nimittäin päässyt syksyllä kaappeihin unohtumaan. Baarikaappiin jääneet jalojuomat olivat talvehtineet hyvin. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa parista alakaappiin unohtuneesta sipulipussista. Näky ja haju olivat aivan käsittämättömän kamalat ja päälle sain vielä oikein kunnon homepöllähdyksen. Yäk. Syksyllä täytyy muistaa olla huolellisempi.

Ensimmäiselle reissulle tuli lähdettyä sen verran vauhdikkaasti, että mukaan tarttui vaan muutama peruselintarvike. Mausteitakin oli mukana peräti suolan ja pippurin verran. Uusia perunoita, kalasäilykkeitä, makkaraa ja lihaa. Perussettiä. Päällystön ja Idan ruokavalio koostui pitkälti ruisleivästä ja kalasta. Pojat vetivät uusia pottuja niin että napa rutisi. Heidän uusi kesäinen suosikkiruoka on pottuja ja lihapullia pannulla.

Lauantaina paistoin Kaitsulle ja itselleni kunnon bratwurstit ja kylkeen tekaisin sienisipulipaistoksen. Kiitos naapuriveneen Liisan, sain paistokseeni makua myös valkosipulista ja oreganosta. Ennen ruokaa nautiskelimme auringossa pitkäripaisesta bongaamaani J.P. Chenetin uutuutta ”Sparkling ice edition”, joka on tarkoitettu jäiden kera isosta viinilasista nautittaviksi. Kylläpäs oli hyvää! Ja tyylipisteet valkoisesta pullosta. Tilausvalikoimasta löytyy myös Ice Rosé, joka sekin täytyy ehdottomasti testata, jahka kelit hieman lämpenevät.

Sunnuntain koleaan paluumatkaan haimme lämpöä tikka masalasta.

Kun paatti on vihdoin vedessä ja siistittynä, on aika alkaa suunnitella myös pentterin kaappien sisustusta – mausteita, säilykkeitä, öljyjä, fondeja…

Itseaiheutetun väsymyksen ja sadekuurojen vuoksi ei saareen tullut poikettua sunnuntaina. Todella ahkera talkooväki on alkukesän aikana saanut Röytässä kovasti aikaan. Katsastetaan sitten toisella kertaa. Pikkugastit kävivät syöttämässä lampaita ja koittivat narrata kaloja, mutta saalista ei noussut. Ida halusi keulakannelle fendarikeinun.

Tuuli oli tosi heikko, joten kotimatka ajeltiin moottorilla. Kriisistä Kropsuun oli sen verran vanhaa merta, että avasimme genoan. Ei se paljon vauhtia tuonut, mutta vakautti mukavasti rullaamista sivuaallokossa. Muutama sadekuuro piti yllä juhannustunnelmaa.

Kotimatkalla huomasimme suunnittelevamme jo seuraavaa reissua. Idalla ja Emilillä palautui mieleen, että uni maistuu parhaiten kulussa. Näin se lähtee taas tuttu rytmi käyntiin.

Miehistö antoi herätyksen Mamarosassa juhannusaamuna klo 7.00. Heräsimme siis kotisatamassa Hietasaaren veneilykeskuksessa Oulussa. Aamupalan jälkeen pojat jatkoivat Minecraftin parissa ja Ida suri kotiin unohtuneita värikyniä. Hienosti taiteillut prinsessakuvat jäivät nyt kovin mustavalkoisiksi.

Sain aamun aikana rikattua veneen loppuun. Isopurje ja genoa pääsivät paikoilleen, samoin kuin plotteri sekä muu vene-elektroniikka. Pelastuslautta oli vielä unohtunut autotalliin. Kristiina jatkoi järjestelyä kannen alla.

Täsmälleen puoliltapäivin irtosivat köydet ja suuntana tietysti Iin Röyttä. Tuuli oli Vihreäsaaren kupeessa W 7-8 m/s. Päädyimme aluksi purehtimaan pelkällä genoalla, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Sudenväylästä Kropsuun oli niin vastaista, että ajoimme koneella. Loppumatka taittui heikkenevässä tuulessa ja vähän auringonpaisteessakin isolla ja genoalla.

Röyttään saapuminen tuntui kuin kotiin tulolta. Laiturista löytyi juuri Mamarosalle sopiva tila ja vastassa oli liuta ystäviä. Myös miehistöllämme näytti riittävän tekemistä. Kalavehkeet piti saada äkkiä esille ja saaresta löytyi kuulemma uusia lampaitakin.

Landarein ja muine asiaankuuluvin muodollisuuksin iltaa istuttiin niin Mamarosan kuin naapuriveneiden sitloorassa. Myös yhdet 60-vuotisjuhlat illan aikana vietettiin. Olipas kiva nähdä ystäviä pitkän talven jälkeen.