Arkistot kuukauden mukaan: elokuu 2018

Liikkumaton sänky

Sunnuntai 29.7.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntaina oli saaressa kaunis aamu. Mantereella liikkui vähän tummia pilviä. Helteitä oli jatkunut jo viikkoja ja lisää oli tulossa.

Lomapurjehdus alkoi kuitenkin olla lopussa. Oli aika ajella Röytästä kotisatamaan.

Olin ollut Oton ja Emilin kanssa neljä viikkoa reissussa. Kristiina ja Ida tulivat Ruotsin puolella mukaan, joten heidän reissu oli muutaman päivän lyhyempi.

Tällä kertaa emme kiertäneet Perämeren pohjukkaa lainkaan. Mennen tullen ajoimme suoraan yli. Lähdimme liikkeelle hyvin vähällä suunnittelulla. Olimme sopineet tapaavamme M/S Dooriksen väen Gårdsvikenissä 21.7., mutta juuri sen tarkemmin ei mitään ollut mietitty.

Teimme reissun tällä kertaa hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Liikuimme Luleån ja Kalixin saaristossa hyvin pienellä alueella. Emme halunneet pitkiä matkapäiviä, sillä lapset turhautuvat niihin. Käytännössä vietimme aikaa kolme seuran tukikohdissa: Töre Bätklubbin Gärdsvikenissä, Luleå Segelsällskapin Likskärissä ja Båtklubben Neptunin Kallaxönissä. Yleensä olimme enemmän kuin yhden yön paikallaan. Välillä kävimme hakemassa Luleån kaupunginrannasta eli Ettansilta lisää ruokaa, juomaa, vettä ja polttoainetta.

Nuo kolme kohdettamme ovat olleet meillä sekä päällystön että miehistön suosikkeja. Niissä on lapsille paljon mukavaa tekemistä. Ja kun lapset viihtyvät, niin myös aikuiset viihtyvät.

Vähän oli haikea tunnelma, kun kiinnitimme kotisatamaan. Lisäksi pelotti, että mitenkähän taas uni tulee sängyssä, joka pysyy paikallaan.

Käännös vasempaan päin!

Lauantai 28.7.2018 Marjaniemi, Hailuoto – Iin Röyttä (27 mpk) • reitti kartalla

Aurinko paistoi. Tuulikin oli hieman tyyntynyt, mutta tyyntyisi myöhemmin päivällä lisää. Myös aallokko pienenisi. Jäimme odottelemaan.

Odottamaan jääminen tarkoitti sitä, ettemme ehtisi Röyttään – tai olisimme siellä niin myöhään ettemme ehtisi kuin käydä nukkumassa saaressa. Harmitti tosi paljon. Tuntui, että lähes kuukauden kestänyt purjehdusloma ei saanut arvoistansa loppua. Lempisaaremme jäisi väliin. Harmitusta ei myöskään yhtään helppottanut se tosiasia, että olimme sopineet yhteisen illallisen S/Y Hanhen väen kanssa. Mamarosassa oli illalliselle tarkoitetut lihat. Hanhessa potut. Lisää harmitusta ja huolta ystävien köyhästä sapuskasta saaressa.

Iltapäivällä irtosivat köydet. M/S Jolina lähti ensin ja me kohta perään. M/S Inge irrotti seuraavaksi. Maininki oli poissa.

Tultuamme risteykseen jossa piti valita ajammeko suoraan kotiin vai käännymmekö vasemalle kohti Röyttää, Kai sanoi: ”Jos nyt käännymme vasemmalle olemme Röytässä noin klo 18.50”. Sehän riittäisi! Käännös vasempaan päin! Hymy levisi kasvoilleni ja lähetin Tarjalle heti viestiä että pelkkiin perunoihin ei tänään tarvitsikaan tyytyä vaan saapuisimme saareen.

Tarja kattoi kesäkeittiön ulkopöydän nätiksi. Kaitsu ja Markku virittelivät tulet. Grillasimme lihat ja paistoimme potut. Ida leikki laivakoira Ringon kanssa ja pojat datailivat ruokaa odottaen.

Kaunis kesäilta saaren leppoisassa lämmössä, ystävien ja hyvän ruon äärellä, oli lopulta täydellinen lopetus lomalle. Aamusta keula kohti kotia.

Paluu ja kohtelias rommi

Perjantai 27.7.2018 Marjaniemi, Hailuoto – Keskiemen edusta – Marjaniemi, Hailuoto (14 mpk) • reitti kartalla

Tuuli oli voimistunut ja oli noin N 10 m/s. Ennustettu oli 5 m/s. Vaikka kymppi ei ole yksinään liikaa, niin tässä tapauksessa se nosti kookasta maininkia Hailuodon länsi- ja pohjoispuolelle. Olisimme halunneet lähteä Iin Röyttään, mutta päätimme odotella tuulen heikkenemistä.

Kävimme Idan kanssa tutustumassa Marjaniemen majakkaan. Opas kertoi meille sen historiasta. Ylhäältä oli hienot näkymät satama-alueelle ja merelle.

Samalla poikkesimme kurkistamassa majakasta huomaamaamme puumajaan.

Tuuli kääyntyi itään eikä tuntunut enää satamassa niin kovalta.

Marjaniemessä oli muutama geokätkö, joita emme olleet vielä käyneet loggaamassa. Ida löysi ne nopeasti.

Satamaan saapui veneitä Kemistä, Röytästä, Oulusta ja etelästä päin. Kaikki kertoivat mainingin ulkopuolella olevan melko korkea, mutta tuulialueen olevan suhteellisen pieni.

Röyttään oli matkalla ystäviä viikonloppua viettämään. Kuulimme heiltä, että Patelan merellä ja Kellon merellä ei tuullut juuri ollenkaan.

Illansuussa tuuli vaikutti heikkenevän. Marjaniemessä ei puhaltanut enää kuin E 6 m/s. Päätimme lähteä liikkeelle.

Valitettavasti merellä keli ei ollut rauhoittunut, ehkä jopa päinvastoin. Maininki oli toista metriä korkeaa ja tuuli puhalsi 11 m/s suoraan vastaan. Eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi se oli epämukavaa varsinkin lapsille, jotka olisivat halunneet olla sisällä. Otto ja Ida tulivat sitlooraan ja valittelivat, että sisällä tulee paha olo.

Röytässä tuuli oli vain 3 m/s ja Vihreäsaaressa 5 m/s. Emme kuitenkaan tienneet missä meni tuulialueen raja. Lisäksi mielessä kävi, että Vihreäsaaren tuulimittari ei välttämättä näytä kovin todenmukaisia lukemia, koska on maatuuli.

Keskiniemen kohdalta käänsimme takaisin. Turvallisuuden kannalta matkanteossa ei olisi ollut ongelmaa. Se ei vain ollut enää kovin mukavaa. Päätös oli meidän kaikkien mielestä hyvä, vaikka Röyttään meno näytti peruuntuvan ehkä kokonaan. Olimme haaveilleet loman lopettajaisista ja yhteisen illallisen kokkailusta ystävien kanssa Röytässä.

Kiinnitimme takaisin samalle paikalle Marjaniemeen.

Kuunpimennys oli alkanut matkamme aikana, mutta tuli esille pilviverhon takaa vasta kun pääsimme rantaan.

Hämärän laskeuduttua saapui Kemistä lähtenyt S/Y Gaia. Olimme tavanneet muutama vuotta aiemmin Torandassa ja Sandskärissä. Otimme Jarin kanssa heidät vastaan ja autoimme kiinnittymisessä. Kun vene oli turvallisesti kiinnitetty, kippari tuli laiturille kiittämään avusta ja tarjoamaan töijausmaljat. Tuli itsellekin hyvä mieli. Ja nyt en tarkoita maljoja vaan kohteliasta kiitosta. Vaikka kyllä rommikin hyvältä maistui.

Jollia ja affenia

Torstai 26.7.2018 Marjaniemi, Hailuoto

Nukuimme pitkään. Taisimme olla vielä Ruotsin ajassa.

M/Y Christina lähti aamupäivällä kohti Röyttää. Meilläkin oli tarkoitus sinne mennä, mutta aikataulu oli vielä epäselvä.

Äänestimme päivän ohjelmasta. 2 x pysytään Marjaniemessä, 1 x Röyttään, 1 x ihan sama, 1 x tyhjä.

Pysyimme sitten paikallaan. Se oli perusteltua siinäkin mielessä, että edellisenä päivänä oli tultu yli 60 meripeninkulmaa.

Satama-altaassa ja edustalla pyöri jollia pitkin päivää. Saaressa oli meneillään Sailing Team Oulun ja Suomen Purjehdus ja Veneilyn yhdessä järjestämä kevytveneiden alueleiri.

Yksi purjehtija oli lähdössä liikkeelle yksin hiukan hankalalta paikalta laiturista. Autoimme Jarin kanssa häntä lähtöpuuhissa.

Miehistö kävi hiekkarannalla uimassa.

Chef Lotinan pentteri tarjoili lähiruokaa, paistettuja ahvenen fileitä, jotka pyydettiin ihan itse paikallisesta kalahallista.

Vietimme mukavan satamapäivän tarkoituksena jatkaa seuraavana päivänä matkaa.

Ankkurijumi ja ikkuna auki

Keskiviikko 25.7.2018 Likskär, Luleå – Marjaniemi, Hailuoto (63 mpk) • reitti kartalla

Nousin neljän jälkeen tarkistamaan säätilanteen. Muutoksia ei ollut tullut. Ikkuna oli nyt auki. Meidän pitäisi lähteä mahdollisimman nopeasti, niin pääsisimme 6 – 8 m/s sivuvastaisessa pois rannikolta. Päivällä rannikon tuuli voimistuisi toiselle kymmenelle. Suomen rannikolla tuuli olisi heikompi, mutta sitä pitäisi riittää melkein Marjaniemeen asti.

Keitin kahvit ja herätin Kristiinan. Yrittäisimme lähteä mahdollisimman hiljaa, jotta emme häiritsisi muun sataman unta. Sitlooran boksin luukku lipesi sormista ja paukahti äänekkäästi kiinni. Se siitä sitten.

Peräankkurimme tarttui viereisen moottoriveneen ankkuriliinaan. Alkoi tuntua, että jos eivät heränneet äskeisen pamaukseen ja moottorimme ääneen, niin nyt pitäisi mennä herättämään heidät.

Kristiina tuli ohjailemaan minun käsitellessä ankkuria. Yhdessä saimme kikkailtua ankkurin irti.

Tuuli oli vähän ennustettua kovempi, 8 – 9 m/s. Teimme isoon yhden reivin. Genoan jätimme vajaaksi. Vene kulki hyvin.

Otimme vuorotellen pienet torkut.

Miehistö nukkui pitkään – onneksi. Heille tällaiset päivät ovat tylsiä. Emil heräili puolivälin tienoilla, Ida 10 meripeninkulmaa myöhemmin ja Otto jälleen kymmenen meripeninkulman jälkeen.

Matkan varrella tuuli heikkeni. Jossain vaiheessa avasimme genoan kokonaan. Myöhemmin purimme ison reivin.

Kun tuuli heikkeni lisää, vaihdoimme keulalle genaakkerin. Sillä pääsimme noin viiden meripeninkulman päähän Marjaniemestä. Sitten tuuli lopahti kokonaan ja oli koneistettava. Ylitysikkuna toimi juuri ennustusten ja meidän odotusten mukaan.

Liikennettä näkyi vähän. Rajan pinnassa meidät ylitti lentokone.  Vähän myöhemmin onnistuin kiikaroimalla näkemään Raahesta lähteneen laivan. Vielä lähempänä Marjaniemeä pohjoisessa näkyi Oulun korkeudelta ylittämään lähtenyt purkkari.

Oli tosi hyvä fiilis saapua Marjaniemeen. Muutama tuttu vene odotteli meitä siellä, M/Y Christina, M/S Jolina ja M/S Inge. Jari ja Jouko olivat varanneet illaksi saunankin. Olipa mukavaa nähdä ystäviä.