Emil on pelimies. Yleensä tietokone- ja konsolipelien parissa aikaansa viettävä miehenalku on nyt innostunut myös korttipeleistä. Erityisesti hän tykkää pelata Espanjalaista paskahousua. Hänelle pelin nimeksi on tosin kerrottu pussihousu.

Kun sunnuntain aamiaistarpeet oli kerätty pöydästä, Emil sai haastettua Veeran pelaamaan.

Kävimme Röytässä kävelyllä ja syöttämässä lampaita. Simolle ja Hemmolle maistui hyvin pihlaja.

Kotia kohti lähdettyämme sadekuuro lähestyi kovaa vauhtia ja tuli päälle jo Satakarin kupeessa. Heti sateen mentyä nostimme purjeet. Tuulta oli suunnaltaan aika vaihtelevasti W-N 4 – 5 m/s. Leppoisaa avotuulta siis.

Virpiniemen eteläreimarilla kohtasimme todella kummallisen tilanteen.

Perässämme tuli purjevene täysin moottorin voimalla. Meidän nopeus oli noin neljä solmua, moottorilla kulkevan arviolta viisi solmua. Olin valinnut ajolinjan siten, että sivuuttaisimme reimarin noin kolmen metrin etäisyydeltä. Melko läheltä siis, mutta siten uskaltaisin tällä kelillä tuulen alapuolelta ajaa.

Me ajoimme siis purjeilla. Perässä tullut vene saavutti vähitellen ja melko lähelle reimaria päästyämme huomasin sen pyrkivän meidän vasemmalle puolelle. Vene tuli todella lähelle. Huusin heille, että ”älkää tulko noin lähelle”. Vene ei reagoinut pyyntööni mitenkään. Veneiden kyljet olivat alle metrin päässä toisistaan. Ilmeisesti vene yritti ajaa meidän ja reimarin välistä, jossa ei todellakaan ollut tilaa. Saman tien kuului kolinaa, kun he törmäsivät reimariin. Vene jatkoi matkaa edes hidastamatta.

Yritin loppumatkan miettiä, mitä veneen kipparin päässä oikein liikkui. Ilmeisesti hän yritti ajaa välistä johon ei voinut mitenkään mahtua. Mutta vaikka tilaa olisi ollut tuplaten enemmän, ei tuollainen manööveri silloinkaan olisi ollut turvallinen. Miksi vene ei voinut ohittaa meitä toiselta puolelta? Siellä olisi ollut tilaa. Nämähän ovat aivan perusasioita: ei toista alusta kuulu mennä liian lähelle, moottorilla liikkuva väistää purjeilla liikkuvaa. Mitä päässä oikein liikkui?

Tuuli heikkeni Sudenväylän jälkeen. Rajahaudan edustalla vaihdoimme keulapurjeeksi genaakkerin. Sillä saimme ajella aina Oritkariin asti.

Tälle reissulle sattui ukkosta, epäkohtelias kilpailulautakunta ja pelottavasti käyttäytyvä purjevene. Tosi mukavaa meillä kuitenkin oli. Mainion saunan lisäksi saimme myös hyvää ruokaa. Kiitos seurasta, Mika ja Veera.