Lauantaiaamun herääminen oli järkytys. Tai itseasiassa koko edellinen yö oli. Veneeseen oli tunkeutunut satoja hyttysiä. Niitä oli noustu liiskaamaan useaan otteeseen keskellä yötäkin, mutta niitä vain ilmaantui lisää. Kiukku ja ärtymys oli niin miehistöllä kuin päällystölläkin herkässä. Emilin kasvoista löytyi yli 30 hyttysenpistoa, Idalta parikymmentä. Muualta kropasta kultakin lapselta löytyi jälkiä kymmenittäin.

Aamuvoimisteluksi julistetussa pistekisassa kaikki saivat nopeasti yli kaksikymmentä pistettä. Pisteitä myönnettiin yksi kappale kustakin liiskatusta verenimijästä.

Tuulen virittyä avasimme kaikki luukut ja tuuli vei hyttyset mukanaan. Röytässä on aina ollut itikoita, mutta en muista niitä koskaan olleen näin paljon.

Aamiaisen jälkeen viritin lapsille venekeinun, joka on ollut suuressa suosiossa aiempina kesinä. Käytännön toteutus on yksinkertainen: kookas fendari riippumaan spinnupuomin varaan. Puomi kiinnitetään myös keulastaagiin, jotta se ei lähde heijaamaan.

Iin Röytässä on meneillään monta eri tahojen koordinoimaa kehityshanketta. Kortensa kekoon tuovat muun muassa saaressa toimivien veneilyseurojen yhteinen Iin Röytän toimijat, Metsähallitus sekä Boundless Bothnian Bay -projekti.

Satamakentän polkujen muodonmuutos on Metsähallituksen aikaansaannos. Aiemmin poluilla oli pitkospuut. Nyt pitkokset on korvattu pehmeällä soralla. Ehkäpä tällä saavutetaan huoltovapaampi ratkaisu, mutta jo nyt veneilijät tuskailevat kengät sotkevan ja pölisevän soran kanssa. Sadekelillä sotku on vielä moninkerroin pahempi. Valtaosa ihmisistä näyttääkin nyt kävelevän mieluimmin polkujen vieressä kuin poluilla. Samalla pitkospuiden kanssa on muuten purettu nuotiopaikan vierestä ruokailupaikkana toiminut pöytäryhmä. Uudistus tuntuu ainakin toistaiseksi järjettömältä, mutta ehkä pitää vielä odotella, josko tästä paljastuu jotakin, mitä me polkujen käyttäjät vain emme ole vielä huomanneet.