24.9.2016 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu • reitti kartalla

Ystäväni Hannu ja hänen poika Pietari lähtivät mukaan syksyn viimeiselle purjehdusreissulle.

Sää oli juurikin sellainen syksyisen harmaa. Mikään väri ei oikein näyttänyt miltään, paitsi ruskassa loistavat saaret.

Lauantaina purjehdimme Oulusta pohjoiseen Iin Röyttään. Kuinkas ollakaan, oli pohjoistuuli. Saimme siis luovia oikein kunnolla, mikä näkyy trackeristakin.

Oli niin hyvä porukka ja meininki päällä, että sitä ei edes vastatuuli latistanut.

Röytässä oli meidän lisäksi kolme muuta purjevenettä. Saunoimme huolellisesti ja paistoimme niin laajan sortimentin erilaisia makkaroita iltapalaksi, ettei muuta unilääkettä enää tarvittu.

25.9.2016 Iin Röyttä – Iin Röyttä • reitti kartalla

Koska lauantaina emme saaneet luovia ihan tarpeeksi, korjasimme tilanteen sunnuntaina.

Kiersimme Satakarin ja Kriistin myötäpäivään. Tikkasimme niiden sisäpuolelta etelään, kunnes pääsimme vähän hölläämään. Slöörillä ulkokautta paistoi vähän aurinkokin ja Mamarosa kulki makeasti. Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen palasimme Röyttään.

Kokkasimme niin tanakasti, että pyysimme naapuriveneen Matin auttamaan syömisessä. Vaikka olimmekin äijäporukalla liikkeellä, niin pöydässä oli myös salaattia. Tilanteesta on todisteena kuva, koska ei meitä muuten uskottaisi.

Yhden tähden iltapalan innoittamana purjehdimme vielä uudelleen päivän reitin ja pari muutakin reittiä. Sen verran oli sesonki jo lopullaan, että jossain vaiheessa vaihdoimme lajia. Haikkasimme joissain pohjoisruotsissa muutaman huipun ja laskimme pyyda pöllyten ja naamat virneessä.

26.9.2016 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä • reitti kartalla

Ehkä iltapalassa oli jotain tai öiset urheilusuoritukset vaikuttivat siihen, mutta aamulla väsytti tosi paljon.

Tuhti brunssi täytti mahat. Energiaa ei tällä kertaa tarvittu mihinkään extreme-suorituksiin, sillä keli oli liian kevyt purjehtimiseen. Moottoroimme pitkin sileää vettä.

Reissu oli aivan mahtava, mutta kotisatamaan saapuminen olisi voinut olla mukavampikin kokemus. Jotakin oli taas lirahtanut yhtiön väylään. Vesi oli ruskeaa, haisi karmealle ja höyrysi. Ihan pelkkää lauhdevettä se ei ainakaan ollut. Harmittaa, kun meidän kotivesiä kohdellaan noin.