Sunnuntai 22.7.2018 Gårdsviken, Kalix

Yöllä oli tullut vettä aivan kunnolla, mutta päivä valkeni jälleen helteisenä.

Kun Gårdsvikenissä on tarjolla rajallisesti sähköä, niin lapset eivät voi viettää päivää tietokoneiden ääressä. Kuumalla säällä he viettävät aikaa uiden. Minusta tuntuu, että sunnuntaina meidän miehistö oli enemmän vedessä kuin sieltä pois.

Välillä hypittiin laiturilta.

Hyppytornille tehtiin monta matkaa.

Kiireettömään satamapäivään kuului, että panostimme yhdessä M/S Dooriksen väen kanssa päivälliseen.

Grillasimme avotulella muutaman naudan fileen. Niiden oheen chef Lotinan pentteri valmisti parmesaaniperunat.

Jälkiruoaksi oli tarkoitus tehdä pehmistä, vaikka operaation haasteellisuus saariolosuhteissa oli tiedossa. Massan jäähdytys onnistui, mutta sähkön puutteen vuoksi emme saaneet vatkattua sitä riittävästi. Niinpä jälkiruoaksi lopulta valmistui pirtelöä – varsin hyvää sellaista.

Illalla oli jälleen sekasaunan aika. Valitettavasti sauna oli lämmitetty vähän ”ruotsalaisittain”. Kiukaassa oli pidetty vain hetki pientä tulta ennen saunaan menemistä. Lämmintä ei saunassa siis ollut eikä vettä juuri voinut kiukaalle heittää, kun se olisi jäähdyttänyt kiukaan lopullisesti. Saunassa ei myöskään ollut löylyastiaa eikä kauhaa, ennen kuin minä vein ne sinne. Kristiina parempana ruotsinkielentaitajana tiedusteli kohteliaasti, että sopiiko jos heitämme vähän löylyä.

Olen saunonut ruotsalaisissa saunoissa todella paljon, sillä reissuja naapurimaan rannikolle on lapsena aloitetun purjehdusharrastuksen myötä ehtinyt kertyä lukuisia. Useinkin löylyt ovat jääneet heikoiksi. Joskus suomalaiset pikkutytöt ovat löylyttäneet herkemmät ruotsalaismiehet ulos. Monta kertaa on tullut lauteilla ruotsalaisten kanssa vertailtua erilaisia saunomistapoja. Stereotypioille on yhdessä naurettukin – molemmin puolin. Ennen kaikkea hyvässä suvaitsevassa hengessä saunominen on aina sujunut.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yhteisymmärrystä saunomisesta ei syntynyt. Tosin hankalaksi heittäytyi vain yksi Skellefteån suunnalta saapunut naispurjehtija. Hän alkoi suureen ääneen paheksua, kun heitin löylyä ja yritti olla nokkela.

– Miksi sitä vettä pitää kiukaalle heittää? Että tulee lämminkö? Ei tarvi. Meillä ruotsissa asunnoissa on keskuslämmitys ja ne ovat lämpimiä. Meillä on katsokaas sellainen kulttuuri.

Meinasin sanoa, että nyt pitäisi ehkä mennä takaisin sinne asuntoon. Tai että tuolla kulttuurinäkökulmalla ei kannata mennä enää yhtään lähemmäs Suomen rannikkoa. En kuitenkaan sanonut mitään ja saunaan laskeutui hiljaisuus ja myötähäpeä. Muut ruotsalaiset näyttivät siltä, että he eivät olleet aivan samaa mieltä naispuhujan kanssa.