Viime kesänä Luulajan Ettanilla viereemme töijasi vene, joka oli muistaakseni Espoosta. Veneen kipparina oli ystävällinen herrasmies. Jutustelin hänen kanssa useaan otteeseen niiden muutaman päivän aikana, jotka olimme satamassa venenaapureina.

Hän antoi hyvän veneen nettiyhteyksiin liittyvän vinkin.

Satunnainen naapuri kertoi käyvänsä pääsääntöisesti luonnonsatamissa. Usein hän oli päätynyt paikkoihin, joihin matkapuhelinverkon kuuluvuus oli hyvin heikko. Nettiyhteyksille hänellä oli kuitenkin ollut tarvetta muun muassa säätietojen saamiseksi.

Naapuri oli hankkinut akkutoimisen WLAN mokkulan, siis sellaisen mokkulan ja tukiaseman yhdistelmän. Matkapuhelinyhteyksien ollessa heikkoja, hän pakkasi laitteen huolellisesti kolhujen ja sään varalta ja veti sen nostimella maston huippuun. Hän kertoi yhteyden olevan katvepaikoissa tällä tavalla parempi. Hyvä keksintö.

Minä olen useaan otteeseen miettinyt kiinteän 3G/4G-antennin laittamista veneeseen. Joka kerta olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, ettei sillä saavuta riittävästi lisäarvoa, ainakaan meidän käytössämme.

Käytämme Mamarosassa WLAN-tukiasemaa, jonka kylkeen on työnnetty 3G-mokkula. Kun yhteys on heikko, olen kiinnittänyt mokkulaan kevyen ulkoisen antennin, jonka olen ripustanut salongin kattoon. Silloin harvoin, kun se ei ole auttanut, olen nostanut tukiaseman antenneineen salongista sprayhoodin alle. Viimeistään silloin on kunnollinen yhteys syntynyt.

Pääsääntöisesti Mamarosan nettiyhteyden nopeus pyörii 6 Mb/s tienoilla. Nopeus on ollut meidän käyttöömme varsin riittävä, vaikka yhteyttä todella käytetään. Nörttiperheessämme saattaa olla venesatamassa käytössä jopa 3-4 läppäriä tai täppäriä yhtä aikaa, varsinkin jos sää ei suosi lasten ulkotouhuilua. Verkkolaitteita en taida vielä tällekään kaudelle päivittää 4G:lle, sillä kuuluvuuskarttojen mukaan nopeat yhteydet eivät ole edelleenkään saatavilla suosimiimme satamiin.