Mamarosan vesillelasku venyi tänä vuonna myöhään. Muun muassa päällystön sairastelu, opiskelut ja työmatkat ottivat omansa. Viimein juhannusaatonaattona alus pääsi elementtiinsä.

Vesillelasku tapahtui kuukautta myöhemmin kuin viime purjehduskaudella. Ilman peittoakin Mamarosa ehti telakalla maata kaksi kuukautta. Ja se muuten näkyi kannella. Joku harakka oli ottanut mastonhuippumme tähystyspaikakseen. Kun huipulta oli talveksi otettu pois tuulimittarin anturi, vhf-antenni ja muut lintuja pelottavat vimppelit, niin mukava kai siellä oli huipulla istua ja ruikkia kannelle. Oli siinä siivoaminen.

Vaikka kalenteriin katsoen missattiin kuukausi-puolitoista potentiaalista purjehduskautta, niin käytännössä ei kuitenkaan kovin paljon. Vain pari viikonloppua olivat kelien puolesta sellaisia, että merelle olisi tullut lähdettyä. Jos olisi oikein reipas, niin ehtisiköhän tuota juhannukseksi merelle?