Maanantai valkeni Röytässä aurinkoisena. Saari kylpi valossa ja me nautimme täysin siemauksin syksyn kauneudesta. Olimmehan järjestäneet tätä reissua varten vapaaksi venytetyn viikonlopun.
Söimme myöhäisen aamupalan kaikessa rauhassa sitloorassa ja jälkiruuaksi herkkuttelimme edelliseltä illalta jääneet lätyt lisukkeineen. Olimme virittäneet aamiaispöydän viereen läppärin, josta katselimme jännityksellä lähetystä uusien Putous-näyttelijöiden julkistamistilaisuudesta. Putous on ohjelma, jota tulee seurattua koko perheen voimin ja miehistö rakastaa uusien sketsihahmojen kehittelyä hokemineen. En tiedä missä meni vikaan, mutta kielenkäyttö lähetyksessä oli niin ala-arvoista, että meidän oli pakko vääntää ääni kokonaan pois ja seurasimme julkistamiset läppäriltä ilman ääntä. Ei lupaa hyvää tulevalle kaudelle.
Tuntui, että olemme juuri siellä missä kuuluukin olla. Ajatus kotiin lähtemisestä ei houkuttanut yhtään, varsinkaan kun tämä saattaa olla kauden viimeinen purjehdus. Muutamalla puhelulla ja viestillä saimme järjestettyä perheelle vielä yhden saaripäivän lisää.
Otimme ylimääräisestä päivästä kaiken irti. Nautimme syysauringosta. Heiteltiin leipäkiviä ja frisbeetä, potkittiin palloa, käytiin kävelyllä ja tietysti kävimme myös ruokkimassa saaren lampaat. Iltapäivällä Kaitsu kävi lämmittämässä meille seuran saunan ja tarkoituksena oli saunoa koko perheen voimin. Miehistö tyytyi kuitenkin vain peseytymään ja saimme yllättäen löylytellä ihan kahdestaan miehistön nauttiessa saunaeväitä vilpolassa.
Vaikka nautimmekin täysin siemauksin kauniista ja rauhalisesta saaripäivästä, kyti takaraivossa väistämättä ajatus siitä että tämä olisi kauden viimeinen päivä saarista rakkaimmassa. Liekö sama ahdistus iskenyt myös muksuihin sillä saunan jälkeen heistä jokaiseen iski kiukkupuuska, känkkäränkkä, ärripurri ja mitä näitä nyt onkaan. Pinna tuntui lopulta olevan kireällä yhdellä jos toisellakin. Lopulta saimme kuitenkin tilanteen hallintaan ja rauhoituimme yhdessä katsomaan elokuvaa. Kylki kyljessä. Kaikessa rauhassa.
