Eilen järjestimme hellepäivän tortillakestit. Söimme kaiken kylmänä ja kylläpä maistui! Jauhelihankin olin paistanut jo edellisenä päivänä eikä sitäkään lämmitetty. Lapsille tarjolla lihatäytteeksi oli kylmiä nakkeja ja halukaiden lätyt voideltiin cheddarjuustokastikkeen sijaan ketsupilla. Taustamusiikkina festeillämme soi DJ Yarin pikkusiskoni häihin tekemä biisilista josta myös ruotsalaiset kanssaveneilijät pääsivät nauttimaan. Aterialta jääneen mausteisen jauhelihan pyöräytin lopun cheddarkastikkeen ja ranskankerman kanssa dipiksi jota nachojen kera yöpalana nautimme.

Ja kun tuoretavaraa vielä kaapeista rastapaprikan ja virtuoosin verran löytyi niin tänään syötiin sitten tämmönen pasta.

Båtskärnesin Chorizopasta

Pastaa
Chorizoa
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
2-3 valkosipulinkynttä
2 uutta sipulia varsineen
Purkki chili & paprika virtuoosia (maustettu ruoanlaittofraiche)
Mustapippuria, paprikaa, oreganoa

Piliko kaikki paitsi pasta. Pistä pasta tulille. Heitä pannulle chorizot. Kun rasva alakaa tiristä pannulle niin heitä sekkaan paprikat pehemeneen. Jonku minuutin päästä valakolööki. Kato ettei oo liian kuuma ettei systeemit käryä. Sitten sipulit. Pari minuuttia. Minimilämmölle ja about purkillinen virtuoosia joukkoon. Mausta mustapippurilla ja paprikalla. Nosta kypsä pasta tarjoiluastiaan ja raasta päälle parmesaania. Sitten soosi ja soosin päälle oreganoa. Valamis!

Osu ja uppos! Ajattelin ensin laittaa mukkaan myös tuoretta chiliä, mutta en sitä ruokakaapista löytänyt. Turhaan etsin – ihan hikipäissään tätäkin syötiin. Kiitos Espanjasta tuliaisiksi saadusta makkarasta! ”Kyllä syödessä pitää hiki tulla”, tuumasi kipparikin.

Lauantaina aamupäivällä sanoimme Gårdsvikenille hyvästit tällä erää. Päivä oli jälleen todella kuuma. Tuuli puhalsi SSE 2 – 4 m/s aikalailla vastaan, joten matka taittui moottorin voimalla. Chef Lotina hääräili sisällä ja lapsetkin söivät merilounaan kulussa.

Tämän päivän määränpäänä oli Båtskärsnäs eli suomalaisittain Paaskeri. Satamaa ei voi oikein millään määritelmällä pitää viihtyisänä. Tänne saavuimmekin aivan muista syistä, nimittäin lähinnä tieyhteyden vuoksi.

Huoltorakennuksesta löytyy muuten niin sanottu mynttisuihku. Sellainen, josta saa lämmintä vettä viiden kruunun kolikolla jonkin aikaa. Kylmää tulee ilmaiseksi. Meillä on kaksi viiden kruunun kolikkoa.

Kristiinan kanssa söimme lämpimän aterian vasta satamassa. Sen jälkeen kävimme koko orkesteri kävelyllä satamantakaisella lahdella ja kylällä.

Lahdella kellui melkoinen saunalautta. Saunoja taisi olla jopa kaksin kappalein ja monenlaista terassia siihen oli myös viritelty.

Kylä on varsin kaunis, mutta kovin hiljainen.  Talojen eteen ja kadunkulmiin on asetettu kylttejä, jotka kertovat rakennusten ja kyläläisten historiasta. Kauppa on lopettanut jo useampi vuosi sitten. Suljettu näyttää olevan myös ranskalaispariskunnan ylläpitämä kahvila-majatalo. Antiikkiliike näytti vielä olevan toiminnassa.

Otto sanoi useamman kerran, että scootin renkaat uppoavat tiehen. En ottanut aluksi todesta. Päivä oli erittäin kuuma ja pikitie oli todellakin pehmennyt. Sotkimme jokainen kengät niin pahasti, ettei niistä taida olla enää venekäyttöön. Kenelle voi valittaa?

Tänään oli aivan järjettömän kuuma päivä purjehtia. Lähdimme Likskäristä aamupäivällä pohjoiseen päin. Tuuli oli S  2 – 4 m/s. Ison ja genaakkerin avulla saimme mutkittelevalla väylällä vauhdin jopa 6.5 solmuun. Välillä skuutattiin gennu spinnuksi, välillä mentiin ihan normisti. Viimeksi olen ollut tällaisessa kuumuudessa varmaankin jossain Välimeren lomakohteessa.

Meno oli sen verran leppoisaa, että päätin tehdä matkan aikana jotain merimiestöitä. Kiillotushommat eivät nyt innostaneet, joten rihmailin köysien päitä. Pysyvätpähän paremmin siistinä kuin poltetut päät.

Chef Lotina nousi happamana pentteristä jossain matkan varrella ja ilmoitti, että aluksesta on loppunut maito. Sen sijaan meiltä löytyy piimää, jota kukaan miehistöstä ei juo. Bunkrauksessa on Luulajassa tapahtunut pieni moka.

Noin parinkymmenen mailin purjehduksen jälkeen päädyimme tuttuun paikkaan, Töre Båtklubin hienoon paikkaan Gårdsvikeniin. Varsinkin takavuosina täällä tuli käytyä enemmänkin, sillä vastaanotto on aina todella ystävällistä. Tälläkin kertaa yksi seuran aktiiveista, Juhani oli laiturilla ottamassa vastaan. Näin häntä jokunen viikko sitten Oulussa. Kyseli kovasti, milloin tulemme käymään täällä.

Myöhästyin saunasta, sillä vuorot olivat yllättävän aikaisin. Sen verran olin ujo, etten tohtinut lähteä ruotsalaisten sekasaunaan vaan käytin perätasolta ”Shampoo päähän ja sekaan”-metodia.

Viereen kiinnittyneen perinneveneen kannelle oli katettu tunnelmallisesti illallinen. Idylli kuitenkin rikkoutui ainakin läheisissä suomalaisveneissä, kun pöydän ääressä avattiin hapansilakkapurkki. Miten se haju voi olla niin järkyttävä. Kristiina sattui olemaan tuolloin yksin veneessä ja oli kiirehtinyt tarkistamaan, josko vessassa on joku venttiili pettänyt, ennen kuin oli tajunnut kyse olevan ruotsalaisten suuresta herkusta. Eikö joku ihmisoikeus- tai luonnonsuojelujärjestö voisi puuttua asiaan?

Laiturilla oli illan mittaan hilpeä meno. Juhanin näin virittämässä Prips-hanaa ja pitihän sitä tietenkin käydä testaamassa. Siinä istuskellessa Juhani innostui kertomaan muutamasta paikallisesta nuoresta hurjapäästä, jotka vailla mitään purjehduskokemusta päättivät purjehtia pienellä Albin Vegalla pallon ympäri. Ja vielä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tekivät sen. Reissusta kertoo nettisaitti www.runtjorden.com ja kirja Alla sa vi skulle dö. En ole vielä ehtinyt tarinaan sen enempää perehtyä, mutta kuulosti melko vaiherikkaalta reissulta.

Erään suomiveneen kippari neuvoi illanpäälle pari meille käymätöntä kohdetta. Katsotaan, mihin sitä huomenna suunnataan. Vai jäädäänkä vielä tänne.

Kristiina aikoo nukkua ensi yön sitloorassa. Kärähtäneen ihon vuoksi hän ei kuulemma pysty olemaan veneessä sisällä.

Päätimme edelleen jäädä Likskäriin, sillä lapset viihtyvät täällä niin hyvin. Päätökseen vaikutti myös laituriparlamentilta saatu tieto, että kaikissa lähisatamissa on aivan täyttä. Niin on muuten täälläkin. Välillä saapuvat veneet joutuvat kääntymään samantien pois.

Päivällä satamassa laiturissa kävi muutaman tunnin vierailulla Mamarosan sisaralus S/Y Aurora. Tällaisia veneitä on Perämerellä tiettävästi vain nämä kaksi kappaletta. Olen nähnyt Auroran muutaman kerran aiemminkin. Se on ollut omistajillaan jo pitkään ja he arvostavat erityisesti sen tukevuutta ja luotettavuutta.

Mamarosa on Aphrodite 33 ja valmistettu legendaarisella Orustin saarella, jossa veneenrakennuksen perinteet ulottuvat jonnekin 1100-luvulle. Joitakin vuosia Mamarosan valmistumisen jälkeen Najad osti Aphroditen veistämön ja nimi Aphrodite jäi pois käytöstä. Najadit ja Aphroditet olivat jo ennen yhdistymistä hyvin samankaltaisia ja sen jälkeen Aphroditen suunnitteluratkaisuja omaksuttiin näkyvästi Najadiin.

Päivä vierähti hiekkarannalla. Sen jälkeen käytiin jäätelöllä klubirakennuksella. Silloin kun henkilökunta ei ole paikalla, homma pelaa itsepalveluna. Otat jäätelön ja maksat kassaan. Ilmeisen rehellisiä ihmisiä täällä.

Illansuussa kävimme Oton kanssa tutkimus- ja valokuvausmatkalla hiekkadyyneillä. Oton mielestä paikka oli kuin autiomaa. Paitsi että autiomassa ei ole jalkapallokenttiä, jollaisen Otto löysi dyynien välistä.

Kaikki tämän päivän valokuvat ovat Oton ottamia.

Huomenna täällä alkaa paikallinen regatta ja meidänkin on luovutettava laituripaikka tapahtuman käyttöön. Matka jatkunee pohjoista kohti.

Likskär on lumonnut meidät täysin. Paikka on todella idyllinen! Upeat maisemat ja hiekkarantaa silmänkantamattomiin. Klubirakennuksesta myydään ruokaa, juomaa ja jäätelöä. Myös kelien puolesta tämä on juuri sitä, mistä pitkän ja pimeän talven aikana haaveillaan. Olemme viettäneet rannalla koko päivän ja huomenna ajattelimme tehdä saman homman. Ei siis ole kiire vielä mihinkään. Lapset ovat riemuissaan  ja heille jää hieno muistijälki näistä päivistä.

Painelimme heti aamiaisen jälkeen biitsille. Kaitsu näyti haalineen veneeseen kaikki mahdolliset rantalelut, joita kotoamme löytyy ja se määrä ei ole vähäinen.  Tajunnan rajamailla puhaltelimme jos jonkinmoista rengasta, palloa, kahden mentävää alligaattoria jne. Huomenna sama rumba uudestaan. Tosin alligaattoria emme tyhjentäneet vaan se kellii tyytyväisenä riippukeinussa keulakannella.

Lasten ilakoidessa rantavedessä pääsimme kipparin kanssa nauttimaan viilentävät nimipäiväcavat rannalla paahteessa. Muksuille on vaikea saada uppoamaan ruokaa näin kuumina päivinä, mutta onneksi pentterin jääkaapista löytyi pari pakettia jotain, joka uppoaa aina. HK:n sininen sopiviksi paloiksi vuoltuna toimii säällä kuin säällä. Ja nestettäkin lapsiin saa menemään kun jokaiselle valmistaa omaan juomapulloon suosikkimehua. Paattimme mehukattiarsenaali on melkoinen.

Ida sai tänään suihkureissulla tikun jalkapohjaansa. Tikunpoisto-operaatio kuului luultavasti naapurisaareen saakka. Eikä siitä sitten sen enempää. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Paikallinen rannikkovartiostokin  pyörähti tänään saaressa skoottereillansa.

Saaressa kelluu kolmisenkymmentä paattia joista kolme suomalaista. Oulun Hietasaari on hyvin edustettuna, sillä kaikki kolme suomipaattia ovat Hietasaaren veneilykeskuksesta.

Hellepäivän illalliseksi nautimme tänään simpukkapastaa.

Likskärin simpukkapasta

Pastaa
Fondikuutio
Oliiviöljyä
Hopeasipuli
1 tlk simpukoita
1 tlk katkarapuja
1 prk ranskankerma
Puolikkaan sitruunan mehu + hieman kuorta
suola, sokeri, mustapippuri, cayenne(?), sahrami
parmesaani

Laita pasta kiehumaan. Heitä sekkaan fondikuutio. Kuullota sipuli sievästi öljyssä. Kaaja sekkaan ranskankerma. Sitten sitruunamehu ja kuori. Perrään simpukat ja katkaravut. Mausta ripauksella suolaa, sokeria ja mustapippuria. Jos haluat lämpöstä takapotkua niin ripauta cayennea mukaan – meillä ei ollu. Ja kun sitä saharamia nyt kerta kaapista avattu pussi löyty niin ripautin sitäki mukkaan. Ei ollu turha ripautus se!