29.7.2015 Gårdsviken

Vietimme keskiviikkona satamapäivää Gårdsvikenissä. Sadekuuroja risteili koko päivän.

Otto paistoi makkaraa. Hän oli tosi ylpeä, kun makkarasta tuli tosi hyvä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili mustelakala-simpukkapastan. Viritimme pappateltan ja herkuttelimme sitloorassa sateen suojassa.

Illalla satamaan tuli pieni purjevene. Siinä oli ruotsalainen kippari ja kaksi sveitsiläistä gastia. Vaikka en pidä itseäni hirveän kovana saunojana, niin kaikille kolmelle tuntui olevan kova sana, että he pysyivät saunomisen tahdissa suomalaisen löylynheittäjän kanssa.

Sveisiläisherrat halusivat tarjoilla läsnäolijoille grillipaikalla kirch-viinalla terästettyä kahvia. Hyvää oli, mutta puolen mukin kohdalla huomasimme, että se oli keitetty satama-altaasta otettuun meriveteen. Ei maistunut hyvältä enää sen jälkeen.

30.7.2015 Gårdsviken

Maha oli kipeä koko aamun. Sveitsiläisten kahvi taisi olla syynä.

Satamassa kävi kolme tuttua moottorivenettä Haukipudas-Ii -alueelta. He laittoivat ruuan ja jatkoivat matkaa Luleåta kohti. Lapsiamme harmitti, sillä veneissä oli heille tuttuja saman ikäisiä lapsia.

Tuuli SE 10 m/s eli vastatuuli suunnitelmiimme nähden. Ei kiinnostanut lähteä luovimaan.

Kävimme kävelyllä Kohamnissa viemässä roskapussin. Siellä on kunnan ylläpitämä jätehuoltopiste. Ida poimi matkalla mustikoita.

Sillä aikaa viereemme oli tullut kaunis puinen moottorivene, M/S Maria.

Yllätyin kun näin veneen kipparin. Kannella istui vanha tuttuni, joka auttoi meitä kesäkuussa. Meillä oli tuolloin ongelma polttoainepumpun kanssa ja hän hinasi meidät meripelastusaluksella satamaan. Olipa mukava nähdä tuttuja.

Otto ja Emil uivat ja kävivät välillä saunassa lämmittelemässä.

Kristiina löysi aivan sataman vierestä männynherkkutatteja. Niinpä chef Lotinan pentteri tarjoili lounaaksi vermutilla ryyditettyä tattirisottoa. Olipahan mainiota.

Hyttysiä oli tosi paljon. Koska Gårdsvikenissä ei ole maasähköä, emme voineet käyttää hyväksi havaittua Raid-sähkökarkotinta. Leikkasin oluttölkistä hyttystyynyille tuikulla kuumennettavan telineen. Toimi hyvin. Kiitos vinkistä Jounille.

Vietimme iltaa laiturilla M/S Marian ja S/Y Heilan väen kanssa seurustellen. Saunalta kuului naurua, laulua ja molskahduksia. Paikalliseen tyyliin ruotsalaiset innostuivat ruuan ja muutaman drinkin jälkeen sekasaunasta.

28.7.2015 Klubbviken – Gärdsviken (20 mpk)

Aurinko paistoi maanantaina komeasti, kun heräsimme Klubbvikenissä.

Aamupalan jälkeen miehistö komennettiin rannalle purkamaan energiaa, sillä useampi tunti vierähtäisi tänään purjehtiessa.

Lähdimme kohti pohjoista, Kalixin saaristoon. Olimme siis lähdössä paluumatkalle. Hieman haikeaa, vaikka olimmehan olleet reissussa jo yli kolme viikkoa.

Saimme purjehtia koko matkan avotuulessa, SE 4- 7 m/s. Meno oli makeaa ja niin olivat eväätkin. Pikkugastit herkuttelivat kanelbullilla ja kävivät välillä lekottelemassa sitloorassa.

Iltapäivällä olimme perillä Gårdsvikenissä eli Töre Båtklubbenin saaritukikohdassa. Mekin olemme veneilyseuran jäseniä.

Kuinka ollakaan meitä oli laiturilla ottamassa vastaan Juhani, tuttu paikallinen purjehtija ainakin viidentoista vuoden takaa. Näimme hänen veneen S/Y Heilan Oulussa lähtöpäivänä.

Paikallisen tavan mukaan levitimme pöytäliinan veneen edessä möljällä olevalle pöydälle. Koko ilta vierähti Juhanin perheen kanssa seurustellen. Taidettiin siinä muutama yhden tähden illallinen pikkulasista nauttia.

Yksi päivän polttavimpia puheenaiheita Ruotsissa on jälleen sukellusvene, kuinkas ollakaan. Tällä kertaa he ovat ilmeisesti todella löytäneet yhden, vaikkakin ilmeisesti verrattain vanhan. Asiasta kertoi muun muassa Expressen.

Juhani innostui muistelemaan, kun näillä vesillä oli sukellusvenejahti 80-luvulla. Sitähän seurattiin tuolloin aktiivisesti Suomenkin lehdistössä.

Sukellusvenettä oli jäljitetty toden teolla. Lahdella oli räjäytelty syvyyspommeja yötä päivää. Juhani sanoi, että pamaukset tuntuivat satamassakin veneessä melkoisilta.

Sukellusveneverkkoja oli viritelty lahdelle ja veneellä liikkuminen oli vaikeaa. Pakko niitä oli kuulemma välillä avata, kun veneilijät eivät päässeet mihinkään.

Töre hamnissakin olivat olleet rynnäkkökiväärein varustetut miehet vartiossa. Juhani kertoi, ettei maihin tahtonut päästä, kun miehet olivat heti kovistelemassa.

Pikkugastit kävivät välillä uimassa ja lämmittelemässä Perämeren Ruotsin puolen parhaassa saunassa.

Iltakaste toi sammakot esille ja niitä pyydystettiin kilpaa. Emil viihtyi sammakoiden parissa pitkään ja toi lemmikkinsä jopa iltapalapöytään.

Otto päätti olla hurjapää. Hänelle viritettiin nostimien ja puomin avulla hoijakka, jolla hän heijasi veteen.

Lasten kesäiset suosikkijutut ovat joskus jänniä. Meidän pikkuväelle on iso juttu, kun he saavat poltella keppejä nuotiossa.

Myrskyä ei yöllä tullut. Sen sijaan jo lauantaina päivällä oli lähistöllä nähty trombi. Norrbottens Kurirenilla on uutinen ja videokin siitä.

Kävimme koko perhe sunnuntaina kaupungilla.

Pikkugasteillamme on ollut tapana ostaa lomareissuilta muistoksi rannekkeet. Luulajasta heille löytyivät kaverirannekkeet.

Alkuillasta irrotimme köydet. Satamapäiviä olikin kertynyt jo melko monta. Tarkoituksena oli mennä Likskäriin. Tuuli oli vastainen. Emme ryhtyneet luovimaan, vaan ajoimme puolentoista tunnin matkan koneella. Lapset olivat esittäneet painavan mielipiteen kohdevalinnasta ja äänestivät Klubbvikeniä. Niinpä päädyimme sinne. Satamathan ovat aivan vierekkäin.

Mamarosassa leijui joulun tuoksu, kun lapset herkuttelivat riisipuurolla.

Edellisiltainen purkista tullut keittoruoka oli ollut pettymys Lotinalle. Tällä kertaa keitto ei tullut purkista ja lopputulos oli aivan eri luokkaa. Tom Yum oli täyteläistä ja sopivasti terävää.

25.7.2015 Luleå

Nukuimme Oton ja Emilin kanssa lauantaina pitkään. Teimme mehevät sandwichit, jotta ei ihan heti tulisi nälkä.

Oli vähän ollut puhetta, että kävisimme kaupungilta katsomassa jotain mukavaa ajanvietettä. Kävelykadulla oli vilskettä, niin kuin lauantaina kuuluukin.

Otto tiesi mitä halusi: jigejä. Hän oli nimittäin saanut viimeksi affenen nimenomaan jigillä. Emilin juttua piti vähän haeskella. Mutta kun se sattui kohdalle, niin homma oli sillä selvä.

– Taidan aloittaa ne tiedemiehen hommat nyt, hän viittasi taannoiseen vastaukseensa ”Mikä sinusta tulee isona” -kysymykseen?

Emil löysi kaupasta pienen sähköinsinöörin rakennussarjan.

Iskän shoppailut hoidettiin Systeemissä.

Joku oli onnistunut läträämään satama-altaaseen melkoisen määrän polttoainetta. Koko satama haisi. Se sotki Oton kalastussuunnitelmat. Ei diesel-kaloja voisi hänen mielestään kuitenkaan syödä.

Illan mittaan perehdyimme staattiseen sähköön ja magnetismiin.

 26.7.2015 Luleå

Sunnuntai oli myös satamapäivä. Tiedekokeet jatkuivat. Aamupäivästä aiheena olisi sähkömagneetti.

Siivous tuntui luontevalta. Vaikka emme poikien kanssa olleet pahemmin sotkeneetkaan, niin aina kuuluu siivota naisia varten.

Kävin vastassa Kristiinaa ja Idaa, jotka saapuivat alkuillasta bussilla. Ehdimme juuri veneelle ennen sadetta.

Pystytimme ns. pappateltan sitlooran suojaksi ja istahdimme siihen päällystön voimin. Miehistö vietti iltaa salongissa katsellen Kummelin DVD:tä. Emil rakensi samalla sähkömoottorin.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi thaihenkistä kanakeittoa purkista. Minusta keitto oli vallan kelpoa, mutta Lotinalle keitto ei kelvannut.

Ruuan jälkeen aloitimme myrskyvalvojaiset. Etelä-Ruotsista pohjoiseen nousevan myrskyn oli määrä saavuttaa Luulaja myöhään illalla. Rintaman oli ennustettu yltävän myös Suomen puolelle.

Kristiina piti yhteyttä veneileviin ystäviimme lahden toisella puolella ja vaihtoi tilannetietoja.

Oulunsalon Varjakka 26.7.2015

Oulunsalon Varjakassa rikkoontui laituri. Iin Röytässä keli oli niin ankara, että veneet keikkuivat ihan kunnolla satama-altaassakin. Meidän tuulimittarimme ei korkealle noussut. Muutamat huiput kävivät 15 sekuntimetrissä. Vettä sen sijaan tuli kuin aisaa.

24.7.2015 Likskär- Luleå, Ettans

Perjantaina oli laivueemme aika hajaantua. S/Y Sara ja heidän miehet lähtivät aamulla ylittämään Perämerta. Saran naiset hyppäsivät meidän kyytiin. Oli vähän haikea fiilis. Yhteiset purjehduspäivät olivat olleet jälleen tosi mukavia.

Ajelimme genoalla puuskaisessa N 4-7 m/s tuulessa Ettansille eli Luleån kaupungin rantaan.

Kristiina ja Ida lähtivät Saran naisten kyydissä käväisemään Oulussa. Minä jäin Oton ja Emilin kanssa Mamarosalle. Tajusin vähän liian myöhään, että olisi pitänyt tiedottaa asiasta kavereille vaikka Facebookissa. Olisi ollut muutamalle gastille tilaa tulla purjehtimaan viikonlopuksi Luulajan saaristoon.

Naisten lähdettyä lähdimme kaupungille.

Painelimme kävelykadulle etsimään sopivaa ruokapaikkaa.

Mikäpä sen parempaa äijäruokaa kuin tuhdit skrovmålit.

Haimme vielä Willysiltä limsaa ja sipsejä ja vietimme poikien kanssa mukavan elokuvaillan.