Heräsin sunnuntai jo kahdeksalta keittelemään kahvia. Illaksi oli luvattu melko rivakkaa keliä, joten halusin lähteä jo aamupäivällä liikkeelle.

Tuuli oli SSW 8 – 9 m/s. Mietin aamulla moneen kertaan, että lähdenkö ajamaan moottorilla vai laitanko ison ja jibin valmiiksi.

Pyysin S/Y Julianasta Kyöstin auttamaan lähdössä. Halusin varmistua, etten kolhi sivutuulessa naapuria. Yksin on veneessä melko yksin. Lähtö onnistui suunnitellusti. Todennäköisesti ilman apua se ei olisi ollut mahdollista.

Lähdin sitten moottorilla, kun luoviminen ei oikein kiinnostanut. Olihan se matkanteko melkoista kiikkumista siinä aallokossa. Purjeilla olisi ollut rauhallisempaa.

Kropsusta eteenpäin ei enää tarvinnut ajaa niin tiukasti vastatuuleen. Kyllästyin keinumiseen ja nostin täyden ison ja jibin. Mamarosa kulki purjeilla tosi hyvin.

S/Y Juliana porhalsi ohi. Rauni otti muutaman kuvan ja lähetti ne minulle.

Sudenväylän suulle aallot pakkautuivat sopivasti ja nostivat Mamarosan surffiin.

Keskituuli oli 8 – 9 m/s. Repivät puuskat olivat 11 – 12 m/s ja kallistivat venettä melko paljon. En jaksanut ryhtyä reivaamaan vaan laskin purjeet Patelan edustalla. Loppu matka meni taas kiikkuen.

Tämä reissu taisi olla minulle kauden viimeinen. Alkaa olla aika siirtyä suunnittelemaan seuraavaa purjehduskautta.

Nyt varailemaan nostoaikaa ja tekemään syyshuoltoa.

Lauantaina oli Röytässä hyvin syksyinen sää. Aamulla paistoi jostain pilven raosta hetken aikaa aurinko, mutta muuten päivä oli harmaa. Tuuli oli S 8 – 10 m/s.

Aamupäivän laiskottelin veneessä lähinnä netin erilaisten tv-palveluiden äärellä.

Vapaaehtoisten meripelastajien aluksia pyöri sataman ympärillä kovasti. Olivat kokoontuneet yhteiseen harjoitukseen.

Iltapäivällä lähdin käymään saaressa tarkoituksena lämmittää seuramme sauna. Naapuriveneen väki oli kuitenkin ehtinyt ensin, joten palasin hakemaan saunakassin. Istahdin toviksi löylyttelemään ja kuuntelemaan seurakavereiden juttuja.

Saunareissulla saaressa tuli vastaan eräs vanha tuttu, joka oli mukana meripelastajien harjoituksessa. Hän harmitteli minut nähdessään, ettei ollut tiennyt minun olevan saaressa. Harjoituksessa oli ollut yhden radistin vajaus ja homma olisi ollut kuulemma minulle sopiva. Harmi, sillä olisihan tuo ollut mukava olla pitkästä aikaa mukana. Joskus aikoinaan olin aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa, mutta sittemmin ei vapaa-aika enää ole riittänyt.

Saunan jälkeen paistoin muutaman grillipihvin ja söin itseni ähkyyn.

S/Y Moonlightin väki kutsui kylään. Oli mukava tutustua heidän veneeseen ja istua iltaa. Purjehdusta, merenkulkua ja veneessä asumista lähestyttiin illan mittaan monesta kulmasta.

Oli jo pitempään ollut tiedossa, että koko perhe ei pääse tänä viikonloppuna veneilemään. Otolla oli kaksipäiväinen jalkapalloturnaus. Minä sen sijaan en oikein tiennyt, pitäisikö pyytää joku kaveri mukaan vai lähteä käymään Röytässä ihan itsekseen vai jäisinkö maihin.

Perjantaina iltapäivällä tein päätöksen lähteä. Oli myöhäistä kysellä enää gasteja mukaan. Kävin kaupassa ja pakkasin nopeasti vähän vaatetta. Pari tuntia myöhemmin olin jo merellä.

Viikonlopuksi oli luvassa navakkaa tuulta, joten en ollut vienyt toista genoaa veneeseen. Ajattelin ST-jibin olevan sopivampi keulapurje tälle viikonlopulle. Tavallisesti käyttämämme genoahan repesi viime reissulla.

Nostin ison ja jibin Vihreäsaaren kohdalla. Tuuli nyt ei ollut ihan sitä mitä oli luvattu, vaan SW 3 m/s. Halusin päästä ennen pimeää perille Röyttään, joten välillä mentiin ns. ruotsalaisella konepurjehduksella.

Martinniemen kohdalla purjeet alkoivat tuntua turhalta, joten laskin ne.

Yllätyin melkoisesti, kun Röyttää lähestyessä näin veneiden määrän. Laitureissa oli parikymmentä venettä.

Mamarosa on melko konstikas peruutettava. Alus vaatii hiukan vauhtia, ennen kuin se suostuu menemään suoraan. Töijaaminen yksin perä edellä laituriin ahtaaseen paikkaan sivutuulessa ja poijuun kiinnittäminen vaatii malttia. Kolmannella yrityksellä sain aluksen kulkemaan kutakuinkin suoraan, mutta silti olin vähällä sotkeutua viereisten veneiden poijuköysiin. Onneksi viereisissä veneissä ja laiturilla oli ystävällisiä veneilijöitä auttamassa.

Pimeä tuli melko pian. Paistoin muutaman chorizon ja kiirehdin kylään M/Y Christinaan, jonne minut oli kutsuttu iltaa viettämään.

Tiistaiaamu oli Röytässä hieno. Aurinko paistoi ja tuuli oli kevyt. Viikonloppumme oli hiukan venähtänyt. Maanantain vapaahan oli suunniteltu jo edellisellä viikolla, mutta tiistaihin asti venymisen saaressa olimme saaneet päähän vasta maanantaina. Eipä silti – kyllä saareen kannatti jäädä.

Laitureissa oli vain muutama vene, jotka nekin lähtivät liikkeelle vähitellen. Yöllä oli saapunut yksi purkkari, jonka saalingissa oli Ruotsin kohteliaisuuslippu. Olisiko tullut Malureilta tai peräti yli?

Kävimme pelaamassa satamakentällä Oton kanssa jalkapalloa.

Ida heitteli jättifrisbeetä.

Miehistö kävi hyvästelemässä saaren lampaat, sillä tämä taisi olla ainakin heidän osaltaan kauden viimeinen reissu Röyttään.

Mielet haikeana irrotimme köydet ja lähdimme kotimatkalle. Tuulta oli aluksi S 3 – 4 m/s, mutta se hiipui vähitellen tyveneksi. Ajelimme moottorilla. Vastaan tuli muutama purkkari. Itselläkin olisi niin tehnyt mieli kääntyä heidän perään ja palata takaisin Röyttään.

Otto teki läksyt valmiiksi jo matkalla, jotta saisi katsoa Ilves-Kärpät matsin illalla kotona.

Jotenkin tuntui siltä, että koko universumi yritti kertoa meille purjehduskauden olevan lopussa. Tulomatkalla repesi genoa ja nyt tyhjeni kaasupullo. Varapulloa ei ollut mukana. Onneksi lasten ruoka ehdittiin juuri ja juuri saada lämpimäksi.

Kävimme mutkan Toppilansalmessa. Paavo vilkutteli asuntolaivansa M/S Crescendon kannelta.

Meidän perheemme viettää paljon aikaa veneessä, merellä ja saaristossa. Olisiko meistä asumaan aluksessa ympäri vuoden? Emme ehkä haluaisi moottorialusta. Olisiko minusta niin mittavaan rakennusurakkaan? Entä ylläpitoon? Siinäkin riittää työtä. Entä olisiko meistä lähtemään pitemmälle reissulle, vaikkapa talveksi Kanarialle? Tai haluaisimmeko veneillä sillä tavalla? Vai onko nykyinen tapamme veneillä juuri sitä mitä haluammekin?

Ajoimme vielä läheltä Nallikarin möljää. Mamarosa saattaisi juuri ja juuri uida möljän päähän, mutta tiukkaa tekisi. Olisipa mukava, jos ranta olisi vähän syvempi. Voisi joskus poiketa veneellä.

Kotiin palattiin ihan sunnuntaifiiliksessä, vaikka on jo tiistai.

Seuraavana viikonloppuna ei ainakaan koko perhe pääse Röyttään, sillä Otolla on jälleen jalkapalloturnaus. Ja onkohan sitä perhepurjehdukseen sopivaa säätäkään? Syyskelit ovat niin arvaamattomia. Saa nähdä, onko sitten luvassa äijäpurjehdusta, yksinpurjehdusta vai purjehdusta ollenkaan.

Maanantai valkeni Röytässä aurinkoisena. Saari kylpi valossa ja me nautimme täysin siemauksin syksyn kauneudesta. Olimmehan järjestäneet tätä reissua varten vapaaksi venytetyn viikonlopun.

Söimme myöhäisen aamupalan kaikessa rauhassa sitloorassa ja jälkiruuaksi herkkuttelimme edelliseltä illalta jääneet lätyt lisukkeineen. Olimme virittäneet aamiaispöydän viereen läppärin, josta katselimme jännityksellä lähetystä uusien Putous-näyttelijöiden julkistamistilaisuudesta. Putous on ohjelma, jota tulee seurattua koko perheen voimin ja miehistö rakastaa uusien sketsihahmojen kehittelyä hokemineen. En tiedä missä meni vikaan, mutta kielenkäyttö lähetyksessä oli niin ala-arvoista, että meidän oli pakko vääntää ääni kokonaan pois ja seurasimme julkistamiset läppäriltä ilman ääntä. Ei lupaa hyvää tulevalle kaudelle.

Tuntui, että olemme juuri siellä missä kuuluukin olla. Ajatus kotiin lähtemisestä ei houkuttanut yhtään, varsinkaan kun tämä saattaa olla kauden viimeinen purjehdus. Muutamalla puhelulla ja viestillä saimme järjestettyä perheelle vielä yhden saaripäivän lisää.

Otimme ylimääräisestä päivästä kaiken irti. Nautimme syysauringosta. Heiteltiin leipäkiviä ja frisbeetä, potkittiin palloa, käytiin kävelyllä ja tietysti kävimme myös ruokkimassa saaren lampaat. Iltapäivällä Kaitsu kävi lämmittämässä meille seuran saunan ja tarkoituksena oli saunoa koko perheen voimin. Miehistö tyytyi kuitenkin vain peseytymään ja saimme yllättäen löylytellä ihan kahdestaan miehistön nauttiessa saunaeväitä vilpolassa.

Vaikka nautimmekin täysin siemauksin kauniista ja rauhalisesta saaripäivästä, kyti takaraivossa väistämättä ajatus siitä että tämä olisi kauden viimeinen päivä saarista rakkaimmassa. Liekö sama ahdistus iskenyt myös muksuihin sillä saunan jälkeen heistä jokaiseen iski kiukkupuuska, känkkäränkkä, ärripurri ja mitä näitä nyt onkaan. Pinna tuntui lopulta olevan kireällä yhdellä jos toisellakin. Lopulta saimme kuitenkin tilanteen hallintaan ja rauhoituimme yhdessä katsomaan elokuvaa. Kylki kyljessä. Kaikessa rauhassa.