S/Y Mamarosan purjehduskausi alkoi tänä vuonna 19.5. Telakalle alus nostettiin 12.10. Usein kauden ensimmäiset ja viimeiset viikot ovat tavallaan ”turhia”. Tämä johtuu siitä, että keväällä on kiire saada vene veteen ja syksyllä sitä ei raskita nostaa ylös. Toukokuussa Perämerellä on kuitenkin yleensä todella kylmää ja jäätäkin saattaa olla vielä haittana. Syksyllä taas tuulet ovat voimakkaita ja päivänvaloa on niukalti. Vene saattaa siis lillua kummassakin päässä kautta jopa pari-kolme viikkoa käyttämättömänä. Nuo muutamat viikot voisi hyvin hyödyntää siihen, että vahausta ei tarvitsisi tehdä kylmällä ilmalla ja sormet eivät jäätyisi pesuhommissa. Tähän pitäisi siis suhtautua järjellä, ei tunteella. Saa nähdä, keväällä on varmaankin taas kauhea kiire päästä vesille.

Mamarosan purjehduskausi 2013 kesti 146 vuorokautta. Keväällä vene ei ollut laiturissa käyttämättömänä, vaan pääsimme viikonloppureissulle jo vesillelaskua seuraavana viikonloppuna. Syksy sen sijaan meni toisella tavalla. Olimme jo oikeastaan tehneet viimeisen reissun ja varanneet nosturillekin ajan. Kauden lopettaminen oli kuitenkin vaikeaa ja lähdimme vielä seuraavana viikonloppuna Röyttään.

Meillä oli jo muutaman viikon pyörinyt mielessä ottaa äkkilähtö jonnekin lämpimään ja sunnuntaina Röytästä palatessa matkavahti toi sähköpostiin sopivan tarjouksen. Edes satamaan emme ensin ajaneet vaan ostimme matkat saman tien siinä Hermannin kohdalla ajellessa. Lähtö reissuun oli seuraavana lauantaina. Niinpä veneen nosto siirtyi ja vene kellui tyhjänpanttina pari viikkoa.

Liki viiden kuukauden mittaisen purjehduskauden aikana Mamarosalla liikuttiin noin 800 meripeninkulmaa. Lasten kanssa liikkuessa emme panosta pitkiin päivämatkoihin vaan mukavaan yhdessäoloon ja elämään veneessä. Näiden lähtökohtien vuoksi emme ole laskeneet meripäiviä- tai tunteja tai erotelleet laituripäiviä.

Kuluneen kauden aikana Mamarosalla ei tehty ainoatakaan ns. iltapurjehdusta vaan jokaisella reissulla oltiin yötä. Yöpymisiä kertyi yhteensä 44 eli kyllä vene on ollut käytössä.

Purjehduskauden kohokohta oli Perämeren kierros. Sään ja aikataulunäkökulmien vuoksi kierros tehtiin myötäpäivään. Näin ei myöskään tarvitse loppureissusta jännittää, löytyykö sopiva ylityskeli. Kierroksen reitti oli Hietasaari – Marjaniemi – Svinöra – Renöhamn – Svinöra – Luleå Ettans – Likskär – Gårdsviken – Båtskärsnäs – Seskarö kylä – Sortinlahti – Sekarö kylä – Kemi Uleninranta – Iin Röyttä – Hietasaari. Reissu alkoi äijäosuudella, johon sisältyi Perämeren ylitys. Kokonaisuudessaan kierros kesti 25 päivää, josta 5 päivää Mamarosa odotteli Båtskärsnäsissä päällystön ja miehistön käydessä maitse Oulussa. Nettona siis 20 päivän reissu. Breikki oli töiden sanelema pakko, mutta se paransi varmasti lasten jaksamista ja viihtymistä.

Iin Röyttä on perheemme ehdoton suosikkikohde. Purjehduskauden aikana Kävimme Röytässä 12 kertaa. Yksi käynneistä sisältyi Perämeren kierrokseen, muut olivat viikonloppureissuja. Purjehduskauteen mahtui 21 viikonloppua, joten melko suuri on Röytän osuus.

Juhannusta vietimme Hailuodon Marjaniemessä. Niin hauskaa oli, että siellä ollaan mahdollisesti ensi juhannuksenakin. Erityisesti naapuriveneessä pidetty disko oli hieno.

Oikeasti purjehduskausi oli kuitenkin jotain aivan muuta kuin numeroita ja tilastoja. Se sisälsi paljon hienoja reissuja, joita mukava palautella mieleen blogia lukemalla näin keskellä talvea.

Kuvat: Paavo Koskela

Kävimme tänään Johteenpookissa. Se on Hietasaaren Veneilykeskuksen paviljonki tai pursimaja tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Joskus aikoinaan tilassa toimi ravintola, nykyisin sitä voi vuokrata juhlatilaksi. Useammissakin häissä olen tainnut johteenpookissa käydä.

Tänään Johteenpookissa oli tarjolla Oulun Purjehdusseuran jo perinteeksi muodostunut joulupuuro. Miehistömme arvioi puuron erinomaiseksi. Ja tämä miehistö todella tietää mistä puhuu. Riisipuuro on nimittäin gastiemme herkkua.

Torttukahvien lomassa kuuntelimme mielenkiintoista matkakertomusta. Yksi seuran lipun alla purjehtiva vene oli tehnyt menneellä purjehduskaudella reissun avioero-ojalle eli Götan kanavalle. Sen liikanimi ei ole aiheeton sillä 58 sulun läpi meneminen vaatii miehistöltä yhteisymmärrystä. Vastalahjaksi kanava tarjoaa paljon nähtävää ja upean kokemuksen.

Rommakonselkä Johteenpookin edustalla oli jo osittain jäässä. Talvi tulee kovaa vauhtia, mutta jo kolmen viikon kuluttua päivä alkaa pitenemään.

Mamarosan telakointi lykkääntyi yllättävän päähänpistomme, lomamatkan vuoksi. Samalla ehti hiukan Oulun säätila vaihtua ja heikentyneet kelit toivat touhuun omat haasteensa.

Purjeet oli kuivateltu huolellisesti syksyn viimeisellä reissulla. Sen jälkeisten ankarien sateiden jälkeen ne olivat kuitenkin jälleen aivan märät. Purin rikauksen ja roudasin purjeet olohuoneeseemme, jossa ne kuivateltiin talvivarastointia varten. Jonkun aikaa oli kotona melkoinen sekasorto.

Loistava telakkamestari Jarkko oli apunamme nostamassa Mamarosaa. Itse nostohan on melko nopea juttu, peseminen sen sijaan ei. Oksaalihapolla vesiraja lähti puhtaaksi, mutta olin unohtanut tänäkin syksynä suojalasit kotiin. Silmät olivat happoroiskeista illalla todella kipeät.

Kun emme saaneet heti venettä peiteltyä, ehti ensilumi sataa veneen kannelle. Ennen ensimmäisiä pakkasia tuli myös kiire saada pakkasnesteet moottoriin.

Lumen sulettua rakensin peitetelineen. Telakoimme jälleen veneen masto pystyssä, joten peitteiden asetteleminen oli vähän työlästä. Nyt kaikki ovat kuitenkin paikallaan ja tuuletuksestakin on huolehdittu.

Mamarosa oli telakka-alueen viimeisiä aluksia, jotka saivat peiton päälleen. Lähes kaikki muut näyttivät olleen valmiita jo aiemmin. Muutenkin satama oli käynyt autioksi ja harmaaksi.

Kun mukavat purjehdussäät Perämerellä loppuivat, päätimme hakea vielä miehistöllemme lämpöä ja valoa talven varalle. Buukkasimme muutaman päivän varoitusajalla äkkilähdöt Mallorcalle.

Purjehtimaan emme reissuun lähteneet, vaan nautiskelemaan lasten ehdoilla. Aurinkolomilla tapoihimme ovat kuitenkin kuuluneet satamakierrokset. Veneitä on aina mukava katsella.

Laitureita kierrellessä lapset innoistuivat nähdessään vuokraveneitä. Ehkäpä perheen yhteisen lomapurjehduksen Välimerellä voisi ottaa harkintaan. Sen verran pikkugasteillemme on merenkulkukokemusta jo kertynyt.

Vaikka kyseessä oli ehdottomasti lasten ehdoilla tehty reissu, niin tietenkin aikaa löytyi myös vaimoni ja minun yhteiselle harrastuksellemme ja suurelle nautinnollemme.

Kreikkalaisen keittiön ohella espanjalainen keittiö on Kristiinalle ja minulle jotenkin erityisen mieluinen.

Espanjalaisten – ynnä katalonialaisten ja baskien – tapa syödä tuntuu niin mukavalta. Pienet tapakset ja pintxot tarjoavat paljon erilaisia makuja yhdellä aterialla.

Pikkuinen herkkusuu Ida oli elementissään pienten tapaskuppien äärellä. Emil sai pitkästä aikaa churroja, jotka ovat hänen mukaan maailman suurinta herkkua. Otto rakastui uudelleen grillattuun kanaan.

Kauppahallista ja torilta löytyy aina upeita raaka-aineita, jos on fasiliteetit ja mielenkiintoa kokkailla lomalla itse.

Ja vaikka ei kokkailisikaan, on kaupan kalatiskillä mukana käydä fiilistelemässä herkuilla, joita ei Oulun kaupoista tahdo saada.

Kylläpä tuli nälkä.