Haikeasti kotiin

Su 3.9.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntai oli rauhallinen ja vähän haikea. Kristiinan osalta kyse oli kauden viimeisestä Röytän reissusta. Tulevina viikonloppuina olisi niin paljon muita menoja, ettei purjehtimaan joutaisi.

Lekottelimme pitkään ja lähdimme kotimatkalle vasta iltapäivällä. Sää selkeni siihen mennessä hiukan, mutta tuulta ei purjehtimiseen riittänyt vieläkään tarpeeksi.

Koitimme ottaa kaiken irti kuulaaksi muuttuneesta syyspäivästä.

Sankka sumu ja laiha saalis

Pe 2.9.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Kovan tuulen vuoksi emme lähteneet vielä perjantaina viikonlopunviettoon. Lauantaina sumu oli todella sankka ja näkyvyys rannallakin heikko. Näytti tulevan jännä päivä. Samasta laiturista teki yhtä aikaa meidän kanssa lähtöä myös toinen perhe. He kyselivät tiesimmekö Suden väylän ruoppaustilanteeesta mitään. Heitä ymmärrettävästi huoletti, koska heidän veneen syväys on rajoilla väylän nykyisen syvyyden suhteen. Sovimme, että hinaamme heidät irti jos jäävät väylään kiinni. Irtauduimme noin kymmenen minuuttia heidän jälkeensä emmekä sumun vuoksi nähneet heitä edellämme. Emme kyllä nähneet juuri muutakaan. Olo oli kuin avomerellä vaikka moottoroimme rannan tuntumassa.

Sudenväylään saavuttaessa meitä odotettiin. Menimme edeltä katsomaan, pääseekö väylästä läpi ja missä kohti on vettä.  Pääsimme molemmat veneet matalan läpi.

Perillä paistoi upeasti aurinko! Syöksähdin heti parin veneen naisiston kanssa sieniretkelle. Kävelimme luontopolun. Heikko saalis, mutta muuten oikein mukava retki. Retken päälle saunoimme Oulun Merenkävijöiden majalla.

Saunan päälle asetuimme S/Y Viluttitanssijan Liisan kanssa Messiin illallispuuhiin. Ja kylläpä saimmekin hyvät pöperöt aikaiseksi. Liisan rakentama keittiön tervehdys oli mukava uusi ruokatuttavuus. Täytyykin pyytää resepti tänne jaettavaksi.

Lapset touhuilivat omiaan koko päivän.

Olikohan tämä kauden viimeinen lauantai Röytässä? Pahoin pelkään, että omalta kohdaltani näin on.

Aina ei voi voittaa

Su 27.8.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Röytässä oli viikonloppua viettämässä monta venekuntaa. Johonkin niillä taas oli sunnuntaiaamuna kiire. Laiturit olivat tyhjentyneet kovaa vauhtia meidän vielä nukkuessa. Eihän sunnuntaina saisi muutenkaan olla kiire.

Sunnuntai oli purjehtimisen kannalta harvinainen päivä. Saimme nimittäin purjehtia koko matkan ja vieläpä myötäisissä tuulissa.

Nostimme heti Röytän altaan ulkopuolella ison ja avasimme genoan. Kropsuun asti matka taittui mukavasti purjeet virsikirjalla. Genoalle laitoimme vielä puomin, niin oli leppoisa ajella.

Miehistö pelaili ja katseli elokuvia.

Sudenväylänkin menimme purjeilla, vaikka vauhti kävi suojaisessa paikassa tosi heikoksi.

Sudenväylän jälkeen vaihdoimme keulalle genaakkerin. Tuuli oli nimittäin himmannut vähän. Skuuttasimme genaakkerin puomilla myötätuulipurjeeksi. Oli tosi makea purjehtia ja vene kulki mukavasti.

Jos päivän purjehtimisesta hakemalla hakee jotakin negatiivista, niin chef Lotinan pentteri ei saanut lämmintä tiskivettä, kun moottori ei ollut käynnissä. Aina ei voi voittaa.

Kasveja ja rapuja

La 26.8.2017 Iin Röyttä

Lauantaina keli oli keventynyt edellispäivästä. Röyttään saapui muutama vene, jotka olivat jääneet edellispäivänä pitämään keliä matkanvarrella oleviin satamiin.

Kristiina kävi kiertämässä luontopolun ja etsimässä sieniä. Saalis oli heikko. Niin se oli tällä kertaa muillakin sienestäjillä.

Emilillä oli koulutehtävänä digikasvio, johon piti kuvata ja tunnistaa vielä muutama kasvi. Hän kävi Kristiinan kanssa etsimässä sopivat kuvattavat.

Otolla oli pari säbämailaa ja pallo mukana. Samoin oli Aleksilla. Idakin kävi pallottelemassa poikien kanssa Riemuliiterissä.

Lämmitin pursimajan saunan ja saimme oikein makeat löylyt.

Olimme jo hyvissä ajoin suunnitelleet viettävämme lauantain S/Y Hanhen Markun ja Tarjan kanssa, sillä heidän purjehduskausi päättyisi tähän viikonloppuun. Viime kesänä nautimme vastaavassa tilaisuudessa rapuja ja paellaa. Kaava oli niin hyvä, että päätimme jälleen mennä sillä. Vuosi sitten oli tosin sortsikeli ja nyt ei ihan ollut. Röytän Messin kamiina kuitenkin lämmitti mukavasti ja juhlavalot loivat tunnelmaa. Jos ensi kesänä päädytään päättämään kautta ravuilla ja paellalla, aletaan puhua jo perinteestä. Pidetään kiinni siitä.

 

Sukellus ja tunnelmallinen ilta

Pe 25.8.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Reilut kaksi viikkoa maalla tuntui ikuisuudelta. Lasten koulunalku, reissaaminen ja muut aktiviteetit olivat vieneet kaiken ajan. Nyt oli kuitenkin tilaisuus käsillä.

Viikonlopuksi oli Perämerelle luvattu navakkaa ja jopa kovaa tuulta. Tarkalleen ottaen 10 – 14 m/s tuulia oli piirretty karttoihin kauas Oulusta avomerelle ja Ruotsin rannikolle. Huomasin netistä, että esimerkiksi Luulajan saaristossa sijaitseva viihtyisä Båtklubben Neptun peruutti viikonlopun valojuhlan kovan tuulen vuoksi.

Oulun alueelle oli luvattu N 6-7 m/s. En mitenkään ilahtunut perjantaina päivällä, kun huomasin tuulen olevan Vihreäsaaren mittausasemalla 10 m/s. Ei taaskaan pitänyt yhdenkään johtavan ennustajan ennustus paikkaansa.

Lähdimme koko perheen voimalla iltapäivällä merelle. Yritimme katsoa erityisen huolellisesti, että kaikki tavara on kunnolla kiinnitetty.

Oritkarin satamasta ulos mentäessä aallokko oli melkoinen.

Paikka on sellainen, että siihen nousee herkästi iso aallokko. Mamarosa nyökki aaltojen väliin oikein tosissaan. Ensimmäisen sukelluksen myötä keulapiikissä oleskelevat lapset ilmoittivat, että keulaluukku oli tuuletusasennossa. Patjat saivat huuhtelun.

Mietimme takaisin palaamista. Jaksaisivatkohan lapset neli-viisituntista vuoristorataa? Yllättäen he ilmoittivat yhdestä rintamasta, että takaisin ei varmasti palata. Röyttään on päästävä! Soittelimme muutamaan tuttuun veneeseen, joiden tiesimme olevan menossa edellämme. Keli oli edempänä ihan samanlainen.

Keskituuli oli 10 – 11 m/s ja puuskat 13 -15 m/s. Osa matkasta meni Kellonkraaselin suojassa melko rauhallisesti purjehtien. Kellonmeren moottoroimme vastatuuleen nyökkäillen. Virpiniemen jälkeen olimme jo niin tottuneet myllerrykseen, ettei se enää niin häirinnyt. Itseasiassa purjehtiminen alkoi tuntua mukavalta. Purjeeksi riitti melko pieneksi reivattua genoa. Otto tuijotti tiukasti lokia ja bongaili parhaita lukemia. Hetkelliset huiput olivat yli yhdeksän solmua. Hyvä kulku ja mahtava meininki.

Otto oli reippaana kansimiehenä, kun saavuimme Röyttään. Hän kävi ojentamassa keulaköydet laiturille vastaan tulleelle Markulle.

Pappateltassa oli tunnelmallista viettää hämärtyvää iltaa sään suojassa ja nauttia chef Lotinan pentterin tarjoilemista epsanjalaisista herkuista.