Naisten rinnepurjehus

Purjehduskauden alkuun on vielä aikaa. Sitä odotellessa järjestimme naispurjehtijoiden yhteisen viikonlopun. Suunnittelun laitoimme alulle jo syksyllä viimeisten purjehdusviikonloppujen yhteydessä.

Tapahtuma muotoutui neljään legiin eli päivään – pitkä viikonloppu siis. Mukaan lähti yhteensä kuusi rohkeaa naispurjehtijaa. Kaikki meistä eivät tunteneet vielä toisiamme, mutta yhteistä meille kaikille oli purjehdus ja merenkulku.

Maaliskuinen reissu suuntautui Rukalle ja nimeksi sille annoimme oulunkielisesti Rukan Rinnepurjehus.

Puheliaan porukan kesken ehdimme vaihtamaan kokemuksia kymmenistä kesistä, kohteista, venetyypeistä, laitureista, ravintoloista ja ihan kaikesta veneilyyn liittyvästä.

Toki ehdimme myös rinteeseen ja ladulle.

Söimme hyvin. Purjehduksen lisäksi yhdistäväksi tekijäksi naisistollemme huomasimme rakkauden hyvään ruokaan.

Meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä Rinnepurjehuksesta perinteen. Keväällä 2019 seuraa jatkoa. Sitä ennen kuitenkin varsinainen purjehduskausi, jota kovasti odotamme.

Kiitos naiset!

Vielä kerran, isät ja lapset

La 16.9.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (22 mpk) • reitti kartalla

Purjehduskauden viimeisen reissun teimme tällä kertaa yhdessä ystäväni Janin ja hänen pojan Jonskin kanssa. Meidän kummankin rouvat olivat muualla reissussa eivätkä päässeet mukaan. Kyseessä oli siis eräänlainen isät-lapset -reissu.

Lauantaina järjestettiin Oulusta Röyttään purjehdittava Räntä Race. Halusimme olla ennen kisaveneitä perillä, jotta ehdimme miehistömme kanssa saunoa ennen kisaajia.

Alkumatka meni moottoroiden. Miehistö pelasi korttia, lueskeli, dataili ja naposteli herkkuja.

Loppumatkasta saimme purjehtia oikein kunnolla. Martinniemen edustalta luovimme Kriisin ulkopuolelle ja sieltä Satakarin ja Röytän välistä sisään.

Perillä lämmitimme Oulun Purjehdusseuran saunan ja saimme mainiot löylyt.

Päivälliseksi laitoimme miehistölle mieluisia nakkeja et ranuja. Jälkiruuaksi päällystölle tarjoiltiin mieluisa Napue.

Oulun Merenkävijöiden pursimajalla oli kisan palkintojenjako ja muut asiaankuuluvat seremoniat. Käväisimme siellä iltakävelyllä. Paikalla oli oikein mukava tunnelma.

Su 17.9.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntaina täytimme vatsat tuhdilla aamiaisella.

Taakse jäi melkein tyhjä satama.

Purjehduskausi 2017 oli ohi.

Haikeasti kotiin

Su 3.9.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntai oli rauhallinen ja vähän haikea. Kristiinan osalta kyse oli kauden viimeisestä Röytän reissusta. Tulevina viikonloppuina olisi niin paljon muita menoja, ettei purjehtimaan joutaisi.

Lekottelimme pitkään ja lähdimme kotimatkalle vasta iltapäivällä. Sää selkeni siihen mennessä hiukan, mutta tuulta ei purjehtimiseen riittänyt vieläkään tarpeeksi.

Koitimme ottaa kaiken irti kuulaaksi muuttuneesta syyspäivästä.

Sankka sumu ja laiha saalis

Pe 2.9.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Kovan tuulen vuoksi emme lähteneet vielä perjantaina viikonlopunviettoon. Lauantaina sumu oli todella sankka ja näkyvyys rannallakin heikko. Näytti tulevan jännä päivä. Samasta laiturista teki yhtä aikaa meidän kanssa lähtöä myös toinen perhe. He kyselivät tiesimmekö Suden väylän ruoppaustilanteeesta mitään. Heitä ymmärrettävästi huoletti, koska heidän veneen syväys on rajoilla väylän nykyisen syvyyden suhteen. Sovimme, että hinaamme heidät irti jos jäävät väylään kiinni. Irtauduimme noin kymmenen minuuttia heidän jälkeensä emmekä sumun vuoksi nähneet heitä edellämme. Emme kyllä nähneet juuri muutakaan. Olo oli kuin avomerellä vaikka moottoroimme rannan tuntumassa.

Sudenväylään saavuttaessa meitä odotettiin. Menimme edeltä katsomaan, pääseekö väylästä läpi ja missä kohti on vettä.  Pääsimme molemmat veneet matalan läpi.

Perillä paistoi upeasti aurinko! Syöksähdin heti parin veneen naisiston kanssa sieniretkelle. Kävelimme luontopolun. Heikko saalis, mutta muuten oikein mukava retki. Retken päälle saunoimme Oulun Merenkävijöiden majalla.

Saunan päälle asetuimme S/Y Viluttitanssijan Liisan kanssa Messiin illallispuuhiin. Ja kylläpä saimmekin hyvät pöperöt aikaiseksi. Liisan rakentama keittiön tervehdys oli mukava uusi ruokatuttavuus. Täytyykin pyytää resepti tänne jaettavaksi.

Lapset touhuilivat omiaan koko päivän.

Olikohan tämä kauden viimeinen lauantai Röytässä? Pahoin pelkään, että omalta kohdaltani näin on.

Aina ei voi voittaa

Su 27.8.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Röytässä oli viikonloppua viettämässä monta venekuntaa. Johonkin niillä taas oli sunnuntaiaamuna kiire. Laiturit olivat tyhjentyneet kovaa vauhtia meidän vielä nukkuessa. Eihän sunnuntaina saisi muutenkaan olla kiire.

Sunnuntai oli purjehtimisen kannalta harvinainen päivä. Saimme nimittäin purjehtia koko matkan ja vieläpä myötäisissä tuulissa.

Nostimme heti Röytän altaan ulkopuolella ison ja avasimme genoan. Kropsuun asti matka taittui mukavasti purjeet virsikirjalla. Genoalle laitoimme vielä puomin, niin oli leppoisa ajella.

Miehistö pelaili ja katseli elokuvia.

Sudenväylänkin menimme purjeilla, vaikka vauhti kävi suojaisessa paikassa tosi heikoksi.

Sudenväylän jälkeen vaihdoimme keulalle genaakkerin. Tuuli oli nimittäin himmannut vähän. Skuuttasimme genaakkerin puomilla myötätuulipurjeeksi. Oli tosi makea purjehtia ja vene kulki mukavasti.

Jos päivän purjehtimisesta hakemalla hakee jotakin negatiivista, niin chef Lotinan pentteri ei saanut lämmintä tiskivettä, kun moottori ei ollut käynnissä. Aina ei voi voittaa.