Suuri päivä, uponnut ja vain yhdet

Maanantai 16.7.2018 Ettans, Luleå – Likskär, Luleå (7 mpk) • reitti kartalla

Mahtava juhlapäivä alkoi syntymäpäivälaululla Emilille. Sitten nostimme juhlaliput, haimme Emilin toivoman mutakakun Willykseltä ja samalla lisää syntymäpäiväkoristeita veneeseen.

Laituriparlamentissa oli tuttuja. Illalla meidän jälkeen oli saapunut oululainen M/S Miia.

Satamaan tuli aamupäivän aikana lisää suomalaisia.

Torniolainen S/Y Ultima Thule pyöri ympäri satamaa. Miian kipparin Heikin kanssa etsimme heille leveän paikan ja otimme vastaan. Olen nähnyt aluksen ainakin kerran Kemissä. Heidän viitisen vuotta sitten päättyneestä reissusta voi lukea blogista Unelmista totta…

Lapset halusivat uimaan ja Luleån sataman liepeiltä ei löydy uimapaikkaa. Betonilaiturille ei ole laitettu laituritikkaita, joten Ultima Thulen kippari solmi lapsille köysitikkaan.

Edellisen yön aikana Ettansin satamassa oli uponnut vene. Laituriparlamentin mukaan se oli tuotu huoltoon viereiseen veneliikkeeseen. Venettä kävivät taivastelemassa ainakin palokunta, meripelastajat ja rannikkovartiosto. Iltapäivällä vene vuoti polttoaineet satama-altaaseen. Palokunta laittoi veneen ympärille öljyntorjuntapuomin.

Emil sai syntymäpäivän kunniaksi valita ruokapaikan. Valinta oli hampurilaisravintola Max. Söimme niin tuhdit ateriat, että vaivoin jaksoimme hoitaa muut asiat. Kävimme ostamassa hiukan lomavaatteita sekä ruokaa ja juomaa. Pyykkiäkin piti pestä.

Illalla moottoroimme läheiseen Likskäriin. M/S Miia oli mennyt sinne jo ennen meitä.

Ajoimme Heikin kanssa kumiveneellä Klubbvikenille ja marssimme baaritiskille. Tarjoilija ilmoitti, että ravintola on suljettu yhdeksältä. Katsoin kelloa. Se oli tasan yhdeksän – ei kun tarkemmin katsottuna 30 sekuntia yli. Kohteliaasti maanittelimme tarjoilijaa. Viimein hän heltyi myymään meille oluet, mutta muistutti tiukasti, että vain yhdet.

Sukulalle töitä

Sunnuntai 15.7.2018 Gårdsviken, Kalix – Ettans, Luleå (30 mpk) • reitti kartalla

Merelle vetää purjehtijan mieli.

Lättyjuhlat oli festaroitu ja oli aika siirtyä. Tulossa oli myös omat suuret juhlat, sillä Emil täyttäisi vuosia 16.7. Willysiltä saisi aamulla tuoreen mutakakun, synttärisankarin lempparin.

Purjehdustuulta ei taaskaan riittänyt. Pidimme siivouspäivän.

Näimme kesän ensimmäiset salamat. Seurasimme edessämme olevaa rintamaa silmä tarkkana. Sadevaatteetkin ehdimme jo kaivaa esille, mutta onneksi rintama siirtyi edestämme ja pientä suihkua lukuunottamatta oli keli mainio, jäljellä oli vain ukkospuuskan jättämä aallokko.

Saavuttuamme Ettanssille lähdimme ravintolaan syömään. Chef Lotina puhui itselleen ansaitun vapaaillan. Kellään ei ollut mitään ulkoruokintaa vastaan, mutta mielihalut erosivat kovin toisistaan. Muutamalla teki mieli pitsaa, yksi tahtoi hampparia, yksi kiinalaista… Lähdimme kävelylle keskustaan ja löysimme sporttibaarin jonka lista oli aivan käsittämättömän laaja – oli pitsat, pastat, texmex, asian, fusion jne. Meille just nyt hyvä! – Jokainen sai mitä halusi, mutta kyllä olisi listan karsimisessa Sukulalle töitä. Terassilla ruokaillessamme Ranska voitti jalkapallon maailmanmestaruuden.

Mahat pullollaan käppäilimme takaisin paatille. Luleå on kyllä viihtyisä kesäkaupunki ja mahtava huomata kuinka lapset osaavat jo itsekseen suunnistaa siellä.

Plättfest och parasoll

Lauantai 14.7.2018 Gårdsviken, Kalix

Jo aamusta paukkui helleraja rikki. Lämpöä on kyllä tällä purjehduslomalla riittänyt. Tuulta ei niinkään, mutta kaikkea ei voi saada. Oli odotettujen lättyfestien päivä! Auringon paahtaessa kuumimmillaan hikoili vapaaehtoisten seuralaisten porukka laiturilla muurikkapannun ääressä lättyjä tehtaillen. Taikinaa ja tarpeita oli varattu niin tanakasti, että koko saarelle riitti syötävää – meidän lapset taisivat syödä viisi isoa lättyä per nuppi. Hillolla ja oikealla kermavaahdolla. Että osasikin olla hyvää!

Iltapäivästä vaan nautimme olostamme, kuten kanssaveneilijätkin. Päivän suurin ”draama” koettiin kun yhdestä paatista lensi päivänvarjo mereen tuulen kuljettavaksi. Uimalla varjo palautettin sinne mihin se kuului.

Illasta painelimme Kain kanssa mixbastuun muiden kanssa. Mutterisauna oli ääriään myöten täynnä väkeä. Sosiaalisia tapahtumia ovat nämä länsinaapurin saunaillat. Yksi saunojista oli Tukholmasta ja ensi kertaa näillä vesillä. Varovasti hän kyseli apuja kohteista ja turvallisista reiteistä kuullessaan meidän olevan Oulusta. Saunan päälle kaivettiin heidän merikarttansa esiin ja neuvottiin parhaamme mukaan minne mennä ja minne ehkä ei. Kovasti kiitteli mies ja paikalle myös koiran kanssa saapunut vaimonsa. Oli kiva olla avuksi. He olivat olleet jo kuukauden matkalla eikä kiirettä kotiin ollut. Ehkä mekin vielä joskus…

Unta ei tarvinut houkutella. Gårdsviken on ollut meille rakas paikka jo parinkymmenen vuoden ajan. Täällä on kuin kotonaan.

Haju ja helle

Perjantai 13.7.2018 Likskär, Luleå – Gårdsviken, Kalix (23 mpk) • reitti kartalla

Suuntasimme pohjoiseen toiveikkaana, että tuulta riittäisi purjehtimiseen.

Alkumatkasta saimme ajella myötäiseen. Sitten tuuli lopahti ja piti koneistaa.

Vastaan tuli vene, joka käytti perälippuna EU-lippua.

Helteinen päivä tuntui veneessä sekä kannella että kannen alla. Sisätiloissa kuumuuden lisäksi tunnelmaa loi voimistuva haju. Olimme unohtaneet aamulla viedä roskapussin, jonne oli kipattu edellisiltaiset katkarapujen kuoret. Kun pääsimme perille Gårdsvikeniin niin, päräytin heti kumiveneellä Kohamniin viemään roskat. Metsässä oli niin paljon sääskiä, ettei houkuttanut mennä kävellen.

Oli tosi mukava päästä pitkästä aikaa Töre Båtklubbin tukikohtaan. Viime kesänä meillä oli tarkoitus käväistä tapaamassa ruotsalaisia ystäviämme, mutta kovat tuulet estivät reissun. Edellisestä käynnistä oli siis jo kaksi vuotta.

Gärdsvikeniin on tehty viime vuonna paljon remonttia.

Saunan pukuhuone ja terassi on laajennettu.

Törmälle on rakennettu pieni leikkipaikka ja polut on tehty esteettömiksi.

Laituritilaa on tullut lisää. Jotakin on ilmeisesti vielä tekemättä möljällä makaavasta lautapinosta päätellen.

Miehistömme ei malttanut pysyä pois vedestä.

Lämmitin mutterisaunan ja kävin ottamassa löylyt ennen ruotsalaisten sekasaunavuoroa.

Hellepäivän nachodippi

Kuumalla ei juurikaan tee mieli syödä mitään, tai ei ainakaan mitään lämmintä. Hellepäivinä maistuu meillä kylmä ja ruokaisa dippi nachoille.

1 prk ranskankermaa
1 pkt jauhelihaa paistettuna ja jäähdytettynä
1 prk salsaa
salaattia
mustapippuria
juustonachoja

Levitä laakean astian pohjalle ranskankerma. Ripottele päälle jauheliha. Sitten päälle salsa. Lopuksi kerros salaattia. Rouhase pippuri ja se on siinä. Kaavitaan suuhun nachoilla ja huuhdellaan alas mahdollisimman kylmällä hiilihappojuomalla.

Tätä kirjoittaessani hipoo lämpötila kolomiakymppiä. Eilen paistettu jauheliha odottaa jääkaapissa. Tänäänkin dippaillaan.