Paluu tyhjään satamaan

Su 16.7.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Nukuimme pitkään. Kun nostelin ensimmäistä kertaa päätä luukusta, ruotsalaispurkkarit lähtivät kohti pohjoista.

Olimme tehneet hidasta siirtymistä kesälomapurjehdukselta arkeen asettumalla muutamaksi päiväksi Röyttään ennen kotisatamaa. Nyt kotiin paluu oli kuitenkin väistämättä edessä. Show must go home.

Jälleen oli vastatuuli. Se on ollut vähän niin kuin reissumme teemana. Ajelimme moottorilla.

Yhtiön kanavassa oli taas jonkinlainen puomitus. Olikohan veteen päässyt taas jotakin? Tälle kesälle Oulussa on laskettu mereen jo öljyä ja viemärijätteitä. Surettaa tämä kotivesien kohtelu.

Veneilykeskuksen laiturit olivat melko tyhjillään. Monet ovat juuri nyt kesälomareissulla. Viime kesänä mekin lähdimme vasta 19.7., mutta tällä kertaa olimme liikkeellä aikaisemmin. Ajankohta oli onnistunut säiden puolesta ja reissu oli muutenkin aivan huippu. Kiitokset M/S Dooriksen väelle mukavasta matkaseurasta.

Ainahan kotiin on kiva mennä – uusia seikkailuja suunnittelemaan.

Täyden kympin juhla

La 15.7.2017 Iin Röyttä

Lauantaina vietimme juhlapäivää. Emil täytti 10 vuotta. Aamupalaksi herkuteltiin sen kunniaksi kermavaahdolla ja vadelmahillolla boostatuilla tuplasuklaamuffineilla. Ja tietenkin Oreoilla. Synttärisankari oli varsin tyytyväinen tarjoiluun.

Juhlapäivään kuului tietenkin juhlaliputus.

Lapset nauttivat toisesta satamapäivästä omilla tavoillaan. Pojat datailivat kovasti, mutta touhusivat myös paljon muutakin.

Ida sai uusia kavereita satamaan saapuneesta moottoriveneestä. Hän kävi heidän kanssa uimassa ja tuohuilemassa saaressa.

S/Y Hanhen vieraili nauttimassa iltapäivä-cavaa. Chef Lotina laittoi tarjolle myös hiukan suolaista.

Illaksi lämmitimme tietenkin Perämeren parhaan eli Oulun purjehdusseuran saunan. Ja tarjosimme löylyt myös luulajalaisen purkkarin väelle.

Illalla meillä kyläili vielä M/S Marian väkeä ja oli oikein mukavaa.

Laiturien vaihtoa ja kirves

Pe 14.7.2017 Iin Röyttä

Perjantaina satoi koko aamupäivän – aivan niin kuin oli ennustettukin.

Nukuimme pitkään. Pojat datailivat ja Ida katsoi leffaa. Aika vierähti yllättävän nopeasti lekotellessa.

Odottelimme perjantaina Röyttään tulevan runsaasti porukkaa. Niinhän yleensä viikonloppuisin tapahtuu.

Siirsimme Mamarosan suosikkipaikallemme purkkarilaiturin juureen, kun siinä yöpynyt moottorivene oli lähtenyt.

Purkkarilaituriin oli aamulla saapunut pari ruotsalaista moottorivenettä. Meidän kiinnittäessä viereen he tiedustelivat, sopiikohan heidän pitää veneet siinä kylkikiinnityksessä vai vievätkö ne liikaa tilaa. Kerroin, että paikka on satamassa ainoa, johon enemmän vettä vaativat purjeveneet pääsevät. Muualla on liian matalaa. Siksi ehkä kannattaisi siirtää veneet ja moottorivenelaituriin. Kerroin myös, että viikonlopuksi tulee todennäköisesti sen verran porukkaa, että kylkikiinnitykseen ei ehkä enää ole tilaa. He siirsivät veneet moottorivenelaituriin

Tarjosimme ruotsalaisille Oulun purjehdusseuran pursimajalla saunan.

Manööverien jälkeen Mamarosa oli jonkin aikaa purkkarilaiturissa ihan yksin.

Kun myöhemmin saavuimme Kristiinan kanssa saunasta, oli satamaan tullut muutama vene. Yksi niistä S/Y Heila. Tuttu purjehtija Juhani oli tullut Tören seudulta käymään Suomessa. Hänelle järjestyi myös sauna.

Illalla satamaan saapuivat myös ystävämme S/Y Hanhella. Rouva Hanhi oli lukenut blogista puiden pilkkomisesta kalliokiiloilla ja toi meille lahjaksi juuri sopivan kokoisen retkikirveen. Olin niin mykistynyt ja iloinen, etten tiedä osasinko edes kiittää tarpeeksi kohteliaaksi. Mahtavaa. Kiitos.

Iltapalaksi Chef Lotinan pentteri tarjoili grillijuustoa kasvishöystön kanssa.

Juuri muita veneitä ei saareen sitten saapunutkaan. Olin tosi yllättynyt, sillä yleensä viikonlopun ovat vilkkaita. Kun tarkemmin ajatellaan, heinäkuun viikonloppuina emme ole Röytässä juuri käyneet, sillä olemme juuri silloin kauempana kesälomapurjehduksella. Ehkä kaikki muutkin ovat. Toivottavasti ruotsalaiset moottoriveneilijät eivät tykänneet huonoa.

Ruotsalaisittain ja jatkoajalle

To 13.7.2017 Terässatama, Raahe – Iin Röyttä (47 mpk) • reitti kartalla

Aamuksi oli luvattu rivakkaa tuulta, joten emme pitäneet kiirettä. Lapset loikoilivat pitkään punkissaan.

S/Y Viluttitanssijan väki jäi tutustumaan alkaviin Raahen meripäiviin, kun me lähdimme iltapäivällä M/S Dooriksen kanssa jatkamaan matkaa pohjoiseen.

Tuuli oli heikentynyt liikaa. Purjeet eivät vieneet meitä juuri ollenkaan. Päädyimme niin sanottuun ruotsalaisen moottoripurjehdukseen.

Ida päätti ottaa päiväunet sitloorassa ja samoin teki Emil. Otto nukkui useamman tunnin keulapiikissä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili jossain Hailuodon eteläpuolella tuhdit hampurilaiset.

Välipalaksi miehistö naposteli tämänkesäistä suosikkiaan, voileipäkeksejä hillopäällysteellä.

Kohteeksi olimme edellisenä iltana sopineet Huikun. Päätimme kuitenkin ajaa siitä ohi. Seuraavalle päivälle oli luvassa sadetta ja tuulta. Arvelimme, että emme viihtyisi päivää Hailuodon lauttarannassa. Jatkoimme siis vielä parikymmentä meripeninkulmaa rakkaaseen Iin Röyttään.

Loppumatkasta saimme purjehtia, kun tuuli virisi uudelleen. Tiukalla luovilla pääsimme Kropsun takaa Satakarin nokalle asti.

Saaressa odotti Haukiputaan veneilijöiden lämmin sauna, jossa oli jälleen aivan erinomaiset löylyt. Kiitokset lämittäjille.

Viereemme oli kiinnittyneenä pääkaupunkiseudulta tullut S/Y Pärlan. Se oli kiertämässä Pohjanlahtea Vene-lehden viime talven ja kevään aikana ilmestyneen Pohjanlahden ympäri -juttusarjan innoittamana.

Kerroin ottaneeni juttusarjan kirjoittajat viime kesänä vastaan Röytässä.

– Niinkö, sinäkö se olit, hän totesi enemmän kuin kysyi ja muisti nimeni esiintyneen lehtijutussa. Hän innostui kehumaan sitä, miten ystävällisiä täällä pohjoisilla vesillä ollaan. Uudenkaupungin eteläpuolella tulija saatetaan hätää laiturista, jos ei kuulu kyseiseen venekerhoon.

Kerroin, että täälläpäin on paremminkin kunnia-asia, että vieraat viihtyvät. Jotenkin minusta tuntuisi harmilliselta, jos kauempaa Röyttään saapunut vieras ei pääsisi saunomaan johonkin saaren mainioista saunoista.

Onpa kiva olla taas kotivesillä.

Pappateltta ja kauppakumppari

Ke 12.7.2017 Konikarvo, Kalajoki – Terässatama, Raahe (39 mpk) • reitti kartalla

Ida pakkasi repun ja lähti päiväksi M/S Dooriksen kyytiiin.

Laivueemme eli M/S Dooris, S/Y Mamarosa ja S/Y Viluttitanssija jatkoivat matkaa pohjoiseen.

Yöllä oli satanut ja pappateltta oli vielä hiukan kostea. Jätimme sen päiväksi paikalleen. Keli oli niin kevyt, että jouduimme kuitenkin koneistamaan koko päivän. Teltta ei siis olisi purjehtimisen tiellä.

Teltta olikin lopulta hyvä ratkaisu. Päivä oli vähän kostea. Välillä vihmoi vettä. Lämmityslaite piti huolen, että sisällä ja pappateltassa oli lämmintä ja kodikasta.

Vähän ennen Raahea keli meni aivan tukkoon. Sumun läpi ei nähnyt pitkästi.

Kiinnitimme Terässatamaan eli Raahen Purhjehdusseuran kotisamaan Ulkofantissa.

Bunkraamiselle oli tarvetta. Päräytimme Jarin kanssa Dooriksen kumpparilla kaupungin rantaan, josta oli lyhyt matka isoihin kauppoihin. Kätevää. Kävelymata Ulkofantista olisi ollut noin 2,5 kilomteriä yhteen suuntaan. Sataman avuliaalla marinerolla olisi ollut yksi polkupyörä lainata. Meitä oli kaksi.

Marinero lämmitti meille saunan. Löylyt tekivät hyvää.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi chorizoa paistettujen perunoiden ja paprikoiden kera.

Illan sääkatsaus ja karttapalaveri oli tällä kertaa Dooriksessa varsin hyvän tarjoilun kera. Oli niin mukava istahtaa yhdessä, että meni aivan huomaamatta vähän myöhäiseen.