Karjaa ja äänisaha

Pe 8.6.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Tälle kertaa pääsimme täydellä miehistöllä liikkeelle.

Merellä oli harvinaisia liikkujia. Patelan merellä mitä tuli vastaan lautallinen lehmiä. Taisivat olla menossa kesälaitumelle Kellon Kraaseliin.

Kellon merellä tuuli oli pystyvastainen, joten koneistimme. Muuten pääsimme varsin mukavaa vauhtia purjeilla.

Miehistö viihtyi pääasiassa kannen alle, mutta kävi välillä kikkailemassa sitloorassa.

Kiinnitimme tällä kertaa Röytässä purkkarilaiturin taakse, mutta jälleen otti köli pohjaan. Kyltin mukaan vettä pitäisi tässäkin olla kaksi metriä, vaan eipä ole. Satama kaipaa kipeästi ruoppausta.

Chef Lotinan pentteri tarjoili nälkäiselle miehistölle tämän kauden suosikkia – mammas pulver köt panna.

La 9.6.2018 Iin Röyttä

Lauantaina seuramme pursimajalla oli talkoot. Suuntasimme Kristiinan kanssa sinne aamusta. Talkooporukka oli pieni, mutta aikaansaava.

Naisväki kuurasi saunan ja toimi emäntinä päivällisen valmistelussa.

Miesten kesken laitettiin käyntiin kaksi äänisahaa ja pätkittiin melkoinen vuori puita puuvajaan.

Iltapäivästä saapui kokki, joka valmisti erinomaisen lohikeiton. Yllättäen päivälliselle ilmaantui huomattavasti enemmän väkeä kuin talkoisiin. Pääasia kuitenkin, että ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja jäsenillä oli hauskaa.

Meillä oli kunnia päästä mukaan juhlistamaan purjehtijaystävän merkkipäivää.

Päivän mittaan satamaan tuli melko paljon veneitä.

Su 10.6.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Sunnuntaina monet lähtivät liikkeelle jo aamusta.

Paluumatkalla oli niin kevyt tuuli, että emme jääneet lillumaan. Mieli olisi kyllä tehnyt, sillä päivä oli tosi komea. Tuuli ei kuitenkaan olisi riittänyt Mamarosalle.

Chef Lotinan pentteri tarjoili kulussa kebabpannua.

Merellä oli paljon liikkujia. Upea päivä.

Pikaisesti saunomaan

La 2.6.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla

Viikonloppu oli lyhyt, sillä miehistöllämme oli lukuvuoden viimeinen koulupäivä lauantaina. Päättäjäiset olivat kuitenkin niin lyhyitä, ettemme ehtineet käydä sillä aikaa edes kaupassa. Emil lähti kanssamme merelle, Otto ja Ida menivät käymään mummolassa.

Pääsimme jo varhain liikkeelle. Sää oli oikein komea. Se sopi mainiosti sekä päättäjäisiin että purjehdukseen.

Sudenväylä on nyt purjeveneillekin riittävän syvä, kun ruoppaus saatiin viime kaudella valmiiksi. Yksi väylän reimareista oli poikki. Lieneekö jäät murjoneet tai joku keväinen veneilijä osunut.

Röytässä oli hiljaista. Ylkkäri- ja päättäjäisseremoniat olivat näköjään voittaneet monessa venekunnassa.

Markku ja Eija kutsuivat meidät löylyttelemään putaalaisten majalle. Hyvin tarkeni ja viihtyi.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi kanaa ja parsarisottoa.

Su 3.6.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Nukuimme pitkään. Laiturit olivat lähes tyhjenneet jo varhain.

Siivosimme laiturin edellisenä viikonloppuna. Nyt se oli jälleen lintujen sotkema. En ole huomannut tällaista edellisinä vuosina. Tuskin kyseessä on ihan uusi ilmiö. Todennäköisesti joku muu vain on ehtinyt laiturin harjata.

Emil dataili salongin pöydän ääressä.

Paluumatkallekin riitti purjehdustuulta.

 

Röyttä on petollisen matala

Iin Röytän satama on valitettavan matala. Muutaman viime vuoden aikana sinne on tehty mittava laituriremontti, mutta tässäkin yhteydessä satama jätettiin ruoppaamatta.

S/Y Mamarosalla on tapahtunut viime purjehduskausien aikana useita pohjakosketuksia Röytän satamassa. Lukuisille muille purjeveneille on käynyt samoin.

Sunnuntaina 27.5. iltapäivällä irrotimme laiturista ja lähdimme liikkeelle. Köli osui pohjaan. Kylttien mukaan kyseisessä paikassa pitäisi olla kaksi metriä (2 m) vettä. Ei ollut.

Pääsimme onneksi vaivattomasti irti eikä paikalla tehdyssä tarkistuksessa paljastunut vaurioita. Toivottavasti niitä ei löydy myöhemminkään.

Mielestäni satamanpitäjältä eli Metsähallitukselta on vastuutonta pitää virheellisiä syvyysmerkintöjä. Niiden vuoksi veneilijöille saattaa aiheutua vaaratilanteita ja vahinkoa.

Tällä kertaa ilmoitin pohjakosketuksesta Metsähallitukselle. Laitoin viestin, jossa myös muistutuin heitä vastuukysymyksistä.

Parin päivän kuluttua sain puhelun Metsähallitukselta. Kaksi kohteliasta henkilöä kyseli tarkasti tapahtumapaikan ja pahoitteli tapahtunutta. He kertoivat, että valitettavan heikon taloustilanteen vuoksi ei ole odotettavissa vuosikausiin, että Röytän satama saataisiin ruopattua syvemmäksi. He kuitenkin lupasivat, että syvyysmerkinnät saatetaan ajantasalle. Veden korkeuden vaihtelut ja riittävä varavesi otetaan merkinnöissä myös huomioon.

Röytän sataman ruoppaaminen olisi todella tärkeää. Jos sitä ei saada aikaiseksi, niin toivottavasti todenmukaiset syvyysmerkinnät kuitenkin. Kauempaa tulevat ja harvemmin käyvät eivät tiedä todellista syvyyttä. He luottavat kyltteihin.

Mielenkiinnolla odotan, mitkä ovat uudet syvyysmerkinnät.

Jullatus ja pärinää

Pe 25.5.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Viikolla siivosimme, rikasimme ja bunkrasimme kovasti odotettua kevään ensireissua varten.

Perjantaina oli aika rivakka tuuli. Emme pitäneet kiirettä, sillä keliin oli luvassa kevennystä illan myötä.

Viiden jälkeen puhalteli W-SW 8-9 m/s, kun ajoimme satamasta ulos. Pelkällä keulapurjeella saimme mukavan matkavauhdin.

Martinniemen edustalla tuuli kävi yllättäen liian heikoksi. Emme nostaneet enää isoa vaan koneistimme loppumatkan. Suurimman osan matkasta saimme kuitenkin purjehtia oikein sopivassa tuulessa.

Miehistö löysi tutut aktiviteetit nopeasti.

Seurakaverimme Jari ja Jouko olivat laiturilla vastassa meitä. Oli tosi mukava istahtaa ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

La 26.5.2018 Iin Röyttä

Röytän satamaremontti on venähtänyt pahasti. Maalaiturin työmaalla uurasti lauantaina pari miestä. Alun perin urakan piti olla valmis 30.11.2017. Ponttoonilaiturien osaltahan työ tuli valmiiksi jo viime kesänä.

Moottorivenelaituriksi kutsuttu ponttoonilaituri, johon olimme illalla kiinnittäneet, oli kamalassa sotkussa. Siinä oli niin paljon lintujen jätöksiä, että kävellä piti tosi varovasti. Kaivoimme Jarin kanssa levankiharjat esille ja pesimme laiturin omien veneidemme kohdalta.

Miehistömme oli malttamattomana odottanut kaveriaan Aleksia saapuvaksi jo edellisenä iltana. Kun Aleksi isänsä kanssa saapui, heidän mukana tuli myös yllätys. Miehistömme sai nimittäin kumpparin ja siihen moottorin. Päristelystä riitti hupia koko päiväksi.

Koko pitkän talven olimme odottaneet seuramme pursimajan mainioita löylyjä. Viikolla ehdimme jo säikähtää, ettemme pääsisikään löylyihin tänä viikonloppuna. Majaisäntä viestitti, että kiukaasta oli löytynyt reikä. Hän ehti kuitenkin saada korjaajan paikalle nopeasti.

Suurin osa sataman veneistä purjehti seuramme lipun alla. Muita lippuja oli vain muutama. Niinpä pyysimme kaikki saunomaan pursimajallemme. Tuntui turhalta lämmittää useampaa saunaa näin pienelle porukalle. Löylyt olivat koko talven odottamisen arvoiset – aivan loistavat.

Suunnittelimme laittavamme yhdessä ruokaa useamman veneen porukalla. Kesäkeittiö oli kuitenkin lukossa ja keneltäkään ei löytynyt avaimia. Päädyimme kokkailemaan M/Y Christinaan, jossa ilta vilahti tosi hauskasti.

Su 27.5.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Idaa ei näkynyt vielä ihan aamulla. Hän oli mennyt yöksi M/S Doorikseen.

Söimme lounaan ennen lähtöä. Tuuli puhalteli W 8 m/s. Se ei ole vielä reivausrajallamme – varsinkaan sivutuulena. Päätin kuitenkin reivata ison, niin näkisin samalla, miten köydet juoksevat uuden stack packin kanssa.

Vajailla purjeillakin nopeutta riitti reilut kuusi solmua. Autopilotti ohjasi. Minä tähystelin sitloorassa, kun muut nukkuivat ja touhuilivat sisällä.

Kotisatamaan saapuessakin oli hyvä fiilis, kun uusi purjehduskausi oli alkanut.

Liian aikainen kesä

Aika monesta veneestä oli jo peitto kuorittu, kun aloitimme kevätaskareet venerannassa. Hiihtokausi venyi meillä vapun yli ja vasta helatorstaina purimme S/Y Mamarosaa suojaavat peiterakenteet.

Hurja Pohjois-Suomeenkin iskenyt helleaalto innosti pistämään vauhtia töihin.

Pesin ja vahasin kyljet ja peräpeilin seuraavana viikonloppuna. Juuri muuta en sitten telakalla tehnytkään. Minusta on mukavampi tehdä siivous ja kunnostustyöt vesillä.

Mamarosa pääsi uimaan 16.5. Masto nousi pystyyn 18.5. Apuna oli useampikin talkoomies, sillä siinä todella tarvitaan käsiä. Seurakaveri Jarikin oli mukana. Moottorivenemiehenä hän kuvaili operaatiota mielenkiintoiseksi kokemukseksi.