30.7.2016 Kallaxön, Luleå

– Jäädään vielä tänne, oli besättningen fiilinki aamun käskynjaossa.

– Jajamen.

Vähän smörgåseja ja kaffetta alle ja taksvärkkiin.

Kannoin puut ja rupesin elttaamaan bastua ja paljua. Siinäpä se päivä menikin.

Välillä käytiin klubbstugalla. Miehistölle stripsmeny ja päällystölle hamburgaremeny med öl.

Siihen tuli sitten rouva, joka puhu suomiakin. Minä sanoin, että se paljun vesi on jo 37°C. Että lapset keittyy kohta. Hän sano, että pittää eltata lissää että ei pääse jäähtymään.

Sitten siihen tuli Roger juottamaan sitä rommia. Siinäpä se ilta menikin.

Praatattiin monesta asiasta. Ja oltiin ihan sammaa mieltä. Varsinkin siitä, että pohjoismaista vain islantilaiset ossaa pelata jalkapallua. Ja siitä, että norskit ei oikiasti ole hyviä hiihtämään. Siinä on doping mukana. Ja että jääkiekko on parasta urheilua.

Minua harmittaa ihan tossissaan, että ei tullu tuota ruotsia sillon aikanaan kunnolla luettua. Melko paljo minä ymmärrän, mutta enpä ossaa paljo sanua. Rouva raattaa enämpi ja rohkiammin – vaikkei sekkään mikkään mästar ole. Mutta aiko opetella ruottin seuraavaan suvveen mennessä.

29.7.2016 Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå

Kristiina kipaisi aamulla kaupasta tuoretta leipää. Halusimme päästä aikaisin liikkeelle, sillä olihan perjantai.  Viikonloppuveneilijät pyrkivät lähtemään mahdollisimman aikaisin liikkeelle saadakseen hyvät laituripaikat. Me olimme nyt haluamattammekin tuossa kisassa mukana.

Satamaan jäi edelleen ranskalaispariskunta, joka asui veneessään. Muuta asuntoa heillä ei ollut lainkaan.

Tuttu helsinkiläisvene lähti yhtä aikaa ja nosti heti purjeet. Meidän reitti oli jälleen pelkkää luovia. Lisäksi matkalla oli kapea suntti, joka oli joka tapauksessa koneistettava. Viimeiset puolituntia oli sivumyötäistä. Sen menimme pelkän genoan voimalla.

Helsinkiläisten Colin Archer luovi Luleån kaupungin edustalla.

Olimme jo puolenpäivän aikaa Kallaxössä, Båtklubben Neptunen satamassa. Chef Lotinan pentteri tarjoili kladdkaka med kaffe.

Kiireemme oli turha. Satamassa oli vain muutama vene eikä meidän jälkeen tullut kuin yksi lisää. Haminakapteeni epäili, että viikonlopusta tulee hiljainen. Monet seudun veneilijät suuntaavat Gårdsvikeniniin, jossa on Bothnia Summer Meet eli jonkinlaiset kokoontumisajot.

Miehistö oli malttamaton. Palju piti täyttää ja lämmittää mahdollisimman pian. Oli vuorossa ruotsilainen aftersail.

Saunomista ja kylpemistä jatkui lähes koko loppupäivän. Välillä otettiin jäsentenväliset pingiksessä. Otto pelasi tosi hyvin.

Neptunen satamassa ovat oululaiset viihtyneet jo kauan. Pursimajan seinällä on minullekin hyvin tuttujen veneilijöiden viime vuosituhannen lopulla seuran 50-vuotisjuhlan kunniaksi luovuttama taulu.

28.7.2016 Likskär, Luleå – Ettans, Luleå

Kävin torstaina aamulla maksamassa satamamaksun ja lähdimme kohti kaupunkia.

Pitkästä aikaa ei ollut ihan vastatuuli. Suunnittelimme ensin genaakkeria, mutta tuuli oli kuitenkin niin sivulta ja osittain sivuvastainenkin, että päädyimme isoon ja genoaan. Oikein mukavasti meni lyhyt matka niilläkin.

Ettansin satama on hiukan muuttunut. Satamaa on laajennettu suurilla betoniponttoonilaitureilla. Vieraspaikat ovat entisessä paikassa, mutta niille pitää pujotella melkoiset mutkat laitureiden välistä.

Miehistö odotti innolla kaupungille pääsyä. Heille oli luvattu skrovmålit. Muusta kaupoissa kiertelystä he eivät olleet niin kovin innoissaan. Minä tarvitsin uudet sortsit ja niihin vyön. Aurinko oli jo polttanut entiset harmaiksi. Systeemissäkin piti poiketa.

Illan mittaan pyykkäsimme ja bunkrasimme. Rannan isosta supermarketista haimme toistakymmentä kassillista ruokaa ja juomaa.

Ida sai taas uusia kavereita. Ettansilla oli oululainen purkkari, jonka tytöt kävivät meillä kylässä. He olivat lähdössä aamulla ylittämään suoraan Ouluun. Yllättäen veneessä oli myös lapsuuden boksikaverini (~nörttitermi) Jani.

Päivän yllättävin yhteensattuma oli tuttu helsinkiläisvene, jonka väen saunotimme seuramme saunassa Iin Röytässä muutama viikko sitten. He saapuivat satamaan hetikohta meidän jälkeen.

Yleensä Ettansilla marinero tulee tosi nopeasti perimään satamamaksun. Nyt häntä ei näkynyt koko iltana. Huoltorakennuksen ovikoodin kävimme sitten kysymässä naapuriveneestä.

Iltapalaksi chef Lotinan pentteri tarjoili katkarapuja. Tästä on jotenkin tullut meille perinne Ettansilla käydessä. Sotkuista puuhaa, mutta herkullisia.

Maistuvaa jämäruokaa kanasta, kookoksesta ja couscousista

Kannaa
Purkki kookosmaitua, 2dl
Couscousia
½-1 limen mehu
Vihiriä paprika
Purkki herkkusieniviipaleita
Murskattuja pistaaseja
Mausteet maun mukkaan

Lasten aterialta jääneet kanan filekset pannulle hautumaan kookosmaitoon. Piliko vihiriä paprika messiin. Purista joukkoon limen mehua. Kaaja couscousia vappaalla käjellä. Jos kaajoit yli 2dl niin lissää hieman vettä. Kääntele ja oottele että kookosmaito immeytyy couscouseihin. Ennenku on valamista niin lissää messiin purkki viipaloituja herkkusieniä. Maista ja mausta! Pistä valamis annos nätille lautaselle ja ripottele pinnalle murskattuja pistaasipähkinöitä. Son siinä!
 

27.7.2016 Gärdsviken, Kalix – Likskär, Luleå

Aleksi oli lähtenyt illalla ja Iitu ja Topi jo aamutuimaan. Lapsetkaan eivät siten laittaneet hanttiin kun aloimme aamulla tehdä lähtöä.

Mutta arvatkaa oliko taas vastatuuli? Bergöfjärdenillä saimme sen verran tuuleen kulmaa, että avasimme genoan moottorin kaveriksi. Muuten legi vierähti koneistaen.

Kristiina viestitteli ystäviemme S/Y Julianan kanssa, kun kuulimme heidän olevan näillä seuduilla. Piti paikkansa. He olivat matkalla päinvastaiseen suuntaan ja juuri ajaneet meitä vastaan, mutta ulompana merellä. Me ajoimme sisäväylää.

Ida innostui matkalla harjoittelemaan solmuja. Muutama perussolmu alkaa jo olla hallinnassa.

Iltapäivällä kiinnitimme Likskäriin, Luleå Segelsälskapin saaritukikohtaan. Se on upea hiekkasaari, jossa meidän miehistö viihtyy rannalla.

Likskärin laiturit on järjestelty uudelleen, ennen altaan länsilaidalla oli maamöljä ja keskellä yksi pistolaituri. Nyt allasta kiertää möljä hevosenkengän muodossa. Minusta tämä uusi on parempi. Töijaamiseen on paremmin tilaa.

Merkillinen yhteensattuma taas, sillä S/Y Mamarosan sisaralus S/Y Aurora ajoi satamaan sisään heti meidän jälkeen. Perämerellä on vain kaksi samanlaista alusta ja usein tapaamme Auroran juuri Likskärissä tai lähisaarissa.

Chef Lotinan pentteri tarjoili illalliseksi herkullista kookoskanaa couscousin kera.

Myöhemmin illalla kävin saunomassa. Likskärissä on ihan normaalit saunavuorot, ei ruotsilaisia sekasaunoja. Ei siellä saunassa hiki tullut, olipahan sosiaalinen tapahtuma kuitenkin. Muitakin suomalaisia oli löylyjen purevuutta arvioimassa.