Perjantai 27.7.2018 Marjaniemi, Hailuoto – Keskiemen edusta – Marjaniemi, Hailuoto (14 mpk) • reitti kartalla
Tuuli oli voimistunut ja oli noin N 10 m/s. Ennustettu oli 5 m/s. Vaikka kymppi ei ole yksinään liikaa, niin tässä tapauksessa se nosti kookasta maininkia Hailuodon länsi- ja pohjoispuolelle. Olisimme halunneet lähteä Iin Röyttään, mutta päätimme odotella tuulen heikkenemistä.
Kävimme Idan kanssa tutustumassa Marjaniemen majakkaan. Opas kertoi meille sen historiasta. Ylhäältä oli hienot näkymät satama-alueelle ja merelle.
Samalla poikkesimme kurkistamassa majakasta huomaamaamme puumajaan.
Tuuli kääyntyi itään eikä tuntunut enää satamassa niin kovalta.
Marjaniemessä oli muutama geokätkö, joita emme olleet vielä käyneet loggaamassa. Ida löysi ne nopeasti.
Satamaan saapui veneitä Kemistä, Röytästä, Oulusta ja etelästä päin. Kaikki kertoivat mainingin ulkopuolella olevan melko korkea, mutta tuulialueen olevan suhteellisen pieni.
Röyttään oli matkalla ystäviä viikonloppua viettämään. Kuulimme heiltä, että Patelan merellä ja Kellon merellä ei tuullut juuri ollenkaan.
Illansuussa tuuli vaikutti heikkenevän. Marjaniemessä ei puhaltanut enää kuin E 6 m/s. Päätimme lähteä liikkeelle.
Valitettavasti merellä keli ei ollut rauhoittunut, ehkä jopa päinvastoin. Maininki oli toista metriä korkeaa ja tuuli puhalsi 11 m/s suoraan vastaan. Eteneminen oli tosi hidasta. Lisäksi se oli epämukavaa varsinkin lapsille, jotka olisivat halunneet olla sisällä. Otto ja Ida tulivat sitlooraan ja valittelivat, että sisällä tulee paha olo.
Röytässä tuuli oli vain 3 m/s ja Vihreäsaaressa 5 m/s. Emme kuitenkaan tienneet missä meni tuulialueen raja. Lisäksi mielessä kävi, että Vihreäsaaren tuulimittari ei välttämättä näytä kovin todenmukaisia lukemia, koska on maatuuli.
Keskiniemen kohdalta käänsimme takaisin. Turvallisuuden kannalta matkanteossa ei olisi ollut ongelmaa. Se ei vain ollut enää kovin mukavaa. Päätös oli meidän kaikkien mielestä hyvä, vaikka Röyttään meno näytti peruuntuvan ehkä kokonaan. Olimme haaveilleet loman lopettajaisista ja yhteisen illallisen kokkailusta ystävien kanssa Röytässä.
Kiinnitimme takaisin samalle paikalle Marjaniemeen.
Kuunpimennys oli alkanut matkamme aikana, mutta tuli esille pilviverhon takaa vasta kun pääsimme rantaan.
Hämärän laskeuduttua saapui Kemistä lähtenyt S/Y Gaia. Olimme tavanneet muutama vuotta aiemmin Torandassa ja Sandskärissä. Otimme Jarin kanssa heidät vastaan ja autoimme kiinnittymisessä. Kun vene oli turvallisesti kiinnitetty, kippari tuli laiturille kiittämään avusta ja tarjoamaan töijausmaljat. Tuli itsellekin hyvä mieli. Ja nyt en tarkoita maljoja vaan kohteliasta kiitosta. Vaikka kyllä rommikin hyvältä maistui.
