15.8.2015 Kiviniemen veneilysatama – Iin Röyttä

Heräilimme lauantaina Kiviniemessä ja laitoimme aamiaista. ja kun kerran oli tarjolla makeavesisuihku, niin pitihän sitäkin hyödyntää.

Sää oli hieno, mutta tuuli vastainen N 7-8 m/s. Nostimme purjeet sataman ulkopuolella ja otimme tiukan luovin Virpiniemeä kohti.

Virpiniemen nokan jälkeen aallokkoa oli sen verran, että Emil ja Ida tulivat kikkailemaan sitlooraan. Otto päätti ottaa torkut. Sisällä touhutessa heille tulee kovemmassa merenkäynnissä joskus huono olo.

Iin Röytässä odotti ikävä yllätys. Joku kalastaja oli käyttäytynyt melko itsekkäästi ja laittanut troolarinsa kylkikiinnitykseen purkkarilaiturin syvälle puolelle. Oikeampi paikka alukselle olisi ollut betonilaituri.

Purkkarilaiturin kaikki syvät paikat olivat varattuja. Betonilaituri on melko korkea, joten lasten kulku olisi ollut hankalaa ja vaarallista. Päätimme mennä varovasti purkkarilaiturin matalalle puolelle. Köli suhahti kerran hiekkaan, mutta ei jäänyt kiinni. Myöhemmin samaan paikkaan suhahti vielä usea muukin saman tilanteen kanssa tuskaillut purjevene. Veneitä oli todella paljon liikkeellä ja satama tuli betonilaituria lukuun ottamatta melko täyteen.

Miehistö juoksi omissa puuhissaan saaressa. Ida innostui leikkimään Aleksin kanssa. Hän on kyllä tuntenut reippaan nuoren miehen jo useamman vuoden, kun on Röytässä usein tavannut. Jotenkin palat loksahtivat vasta nyt kohdalleen.

Katoimme sitlooraan raclettea koko perheelle. Lapset sulattivat juustoa ja paistoivat pekoniin käärittyjä nakkeja, lihapullia ja kasviksia. Aikuisille oli tarjolla härkää ja sieniä, joita Ida tosin kävi verottamassa.

Illalla Ida piti käydä noutamassa veneelle, kun ei muuten malttanut tulla. Hän istui Aleksin veneessä iltapalalla.

Pimenevän elokuisen illan kruunasivat revontulet. Valitettavasti en saanut niistä kunnollista valokuvaa.

14.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Kiviniemen veneilysatama

Nyt ehdimme viettää perusleirissä eli kotona useamman päivän. Arki on alkanut ja lapsilla koulu.

Perjantaina iltapäivällä suuntasimme venesatamaan. Kristiina oli sopinut illanvieton ystäviensä kanssa Martinniemeen. Ajattelimme mennä sinne veneellä, niin pääsemme paremmin jatkamaan lauantaina viikonloppua perheen kesken.

Yhtiön väylässä on kuohunut tänä kesänä kovasti Merikosken voimalaitoksen ohijuoksutusten vuoksi. Viikko siten ylempänä upposi venekin niiden vuoksi.

Tuuli puhalsi NW 9-10 m/s. Vastatuuli ja ihan hyvänkokoinen aallokko. Pelkkä genoa riitti tähän tuuleen. Pääsimme tiukalla luovilla nousemaan kohti Sudenväylää.

Ilmoitimme pikkugasteille, että kiikutusta kestää jonkin aikaa. He laittoivat kaikki nukkumaan. Ovat aivan itse havainneet sen parhaaksi keinoksi suojautua meritaudilta.

Yhtäkkiä huomasin jotakin kummallista. Alempaa vastaan tulleen veneen purjeet oli laskettu, mutta niitä ei ollut sidottu juuri mitenkään. Vaikutti erikoiselta näinkin rivakassa tuulessa. Lisäksi vene ajelehti, eikä ketään näkynyt ulkona. Kiikaroin moneen kertaan. Ei mitään liikettä kannella tai sitloorassa.

Käynnistin moottorin, vedin genoan rullalle ja suuntasin kohti venettä. Se ei ollut tuttu. Kun pääsimme muutaman kymmenen metrin päähän, vihelsin muutaman kerran voimakkaasti. Sitlooran luukusta nousi mies. Hän taisi ymmärtää, miksi lähestyimme:

– Kaikki hyvin. Ruokatauko, hän huusi ja heilutti kädessään olevaa banaania.

Hyvä niin. Tuntui kuitenkin vähän kummalta tavalta pitää ruokatauko.

Satuimme S/Y Julianan kanssa yhtä aikaa Sudenväyläään. He olivat menossa Kiviniemeen.

Kun ajoimme Sudenväylästä Kellonmeren puolelle, tuuli oli aivan pystyvastainen. Vasta-aallokko oli sen verran kookas, että se hidasti moottorilla ajamista melkoisesti. Päätimme suunnata Julianan perässä Kiviniemeen. Kohta sinne tuli useampikin tuttu vene.

Kristiinan kulkua illanviettopaikkaan ryhdyttiin heti järjestelemään. Ratkaisu löytyi nopeasti. Hän pääsi sataman lähellä asuvan tutun purjehtijan kyydillä Martinniemeen. Kiitokset Juhalle.

Kiviniemeen meneminen oli lopulta hyvä ratkaisu. Ehkä sinne voisi poiketa toistekin perjantaina ja jatkaa lauantaina päivällä Röyttään.

9.8.2015 Iin Röyttä – Kiviniemen veneilysatama – Veneilykeskus, Oulu

Lähdimme Jannen kanssa sunnuntaina jo varhain liikkeelle. Hänen piti nimittäin ehtiä vielä saman päivän aikana Helsinkiin.

Kunhan saimme kerättyä kiinnitysköydet ja fendarit boksiin, nostimme purjeet. Tuuli oli NW 7 – 9 m/s eli jälleen pääsimme purjehtimaan avotuulessa. Virpiniemen edustalla surffailimme virsikirjalla.

Ajoimme samaan paikkaan mistä lähdimme eli Kiviniemeen. Parin päivän takaiset rapuilukaverini olivat edelleen siellä.

Kiitokset Jannelle vielä mitä parhaasta seurasta. Seuraava kertaa jo odotellaan.

Söin hiukan välipalaa ja ajoin ulos satamasta. Lähdin jatkamaan matkaa isolla ja genoalla, mutta rullasin kohta genoan pois, kahdesta syystä. Keulapurje ei oikein halunnut olla kummallakaan puolella, kun ajoin lenssiä Sudenväylään. Toisaalta en halunnut myöskään liikaa vauhtia, sillä paikka on todella matala ja pohjakosketuksen mahdollisuus suuri.

Oulun edustalla oli hiukan maininkia rivakan luoteistuulen ansiosta. Oritkarissa ulos tulevat veneet loikkivat vasta-aaltoihin melkoisesti.

8.8.2015 Kiviniemen veneilysatama – Iin Röyttä

S/Y Mamarosaan saapui lauantaina harvinainen, muta sitäkin tervetulleempi vieras. Gastiksi pestautui ystäväni yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Kävimme Jannen kanssa lukiota yhtä aikaa, mutta myöhemmät opiskelut ja työ veivät meidät eri paikkakunnille. Nykyisin tapaamme muutaman vuoden välein.

Purjehdus on Jannellekin pitkäaikainen harrastus. Hän kotivetensä ovat nykyään Suomenlahdella.

Tuuli oli SWW 6 m/s. Juuri lähtiessä sattui ripsauttamaan vettä, mutta pisaraakaan ei tullut enää sen jälkeen. Nostimme heti sataman ulkopuolella ison ja avasimme genoan. Saimme oikein mukavan matkavauhdin avotuulessa.

Perillä Röytässä kävimme katselemassa seurojen pursimajoja. Janne muisteli, että hänen edellisestä käynnistä Röytässä on vierähtänyt jo viitisentoista vuotta.

Oulun Merenkävijöiden väki kutsui meidät saunomaan majalleen. Oulun Purjehdusseuran lipun alla purjehtivista veneistä ei löytynyt saunojia, joten ei olisikaan kannattanut lämmittää isoa saunaa vain meille kahdelle.

Herkuttelimme loimulohella ja muilla kalaherkuilla. Ja muistelimme kouluaikoja. Miten on mahdollista, että kaikesta on nykyisin aikaa yli 20 vuotta?

7.8.2015 Veneilykeskus, Oulu – Kiviniemen veneilysatama

Kauan en ehtinyt taaskaan maissa olla, alle vuorokauden.

Otolla oli futisturnaus ja muukin jälkikasvu kaipasi jo orientaatiota maalla asumiseen ennen koulujen alkamista. Lähdin siis perjantaina yksin liikkeelle.

Ajelin isolla ja genoalla pohjoiseen kohti Sudenväylää. Kulku oli tosi mukavaa. Samaa matkaa purjehti useita veneitä.

Minä nappasin kuvia S/Y Rasmuusasta.

Vastalahjaksi sain S/Y Mamarosasta otettuja kuvia.

Matka oli lyhyt. Sudenväylän jälkeen koukkasin Kiviniemen satamaan.

Kokoonnuimme sinne S/Y Julianan, S/Y Moonlightin ja M/Y Christinan väen kanssa. Vietimme yhdessä hauskan rapuillan. Nam. Minulle jo toinen kerta tälle viikolle.