Äitienpäivän kunniaksi oli sääkin tänään huomattavasti eilistä hienompi. Tosin äitienpäivä tarkoitti myös sitä, että aivan koko päivä ei kulunut venerannassa.

Puhdistin huolellisesti styyran puolen kyljen kliinerillä ja lopputulos oli aika hyvännäköinen. Jopa niin hyvä, ettei välttämättä tarvitsisi enää vahata. Samaa mieltä oli muutama paikalla poikennut kanssaveneilijä. Kylkien ja peräpeilin hankaaminen kahteen kertaan, ensin kliinerillä – sitten vahalla, on kieltämättä melkoinen urakka. Tuleehan veneestä sillä tavalla toki todella puhdas ja kauniin kiiltävä, mutta onko ero pelkkään huolelliseen vahaukseen niin suuri, että työ kannattaa. Pitää pohtia asiaa taas ensi keväänä uudelleen. Tällä kertaa hangataan kummallakin. Ja käsin.

Isäni oli tänään apuna ja hioi kölistä lohjenneen maalin ja lasikuitukitin. Hiottuun kohtaan vedettiin epoksipohja. Lähipäivinä paikkaan on tarkoitus laittaa vielä uusi lasikuitukitti ja sen päälle vielä epoksi. Isä hioi myös potkurin sinkkianodin, joka oli jo hiukan rypyläinen. Hyvä niin, sillä siitä tietää anodin tehneen tehtävän ja suojanneen potkuria korroosiolta.

Hietasaaren Veneilykeskuksessa kävi tänään kuhina. Veneitä laskettiin ja kevätkunnostajat olivat toden teolla ryhtyneet hommiin, vaikka sää oli kehno, +7°C ja vesisadetta.

Vahasin paaran puolen kyljen, joka oli putsattu kliinerillä torstaina. Komea kiilto siihen tuli. Paljon muuta en sitten saanutkaan aikaiseksi, kun sadekuurot alkoivat muuttua iltapäivästä jatkuvammaksi sateeksi.

Päätimme lykätä veneen laskua ainakin ensi viikonloppuun. Maalaushommiin kun ei kannata ryhtyä kostealla kelillä. Tehdään mieluummin rauhassa ja kunnolla.

Vesille olisi jo kova halu. Laituriparlamentti tiesi kertoa, että jäät ovat jo Oulun edustalta häipyneet ja Iin Röyttäänkin pääsee. Vahauksen lomassa radiosta kuultu merisää vahvisti huhun todeksi.

Ei tullut lämmintä ja auringonpaistetta. Olimme suunnitelleet vahaavamme Mamarosan helatorstaina, mutta luvattua upeaa säätä ei sitten tullut. Kylmässä vesisateessa vahaaminen on aika hankalaa ja ikävää puuhaa.

Ajatus oli putsata kyljet huolellisesti ensin ja paaran puolen saimmekin hangattua kliinerillä. Loput työt siis lykkääntyvät todennäköisesti lauantaille ja sunnuntaille. Hiukan kiire tulee, sillä vene olisi tarkoitus laskea veteen sunnuntaina. Ja jos oikein hyvin menee, niin vielä rikaamme veneen ensi viikon kuluessa, jotta viikonloppuna päästäisiin jo merelle. Nyt ei kuitenkaan kannata olla liian toiveikas, sillä tekemistä on vielä melko paljon ja aikaa kaiken valmisteluun melko vähän.

Poikettiin satamassa koko perheen voimin. Kaidetolpat olivat jääneet eilen kiireessä laittamatta paikalleen. Nyt nekin ovat sijoillaan. Irroitin maavirran, joka oli eilisestä lähtien kytkettynä. Akut olivat latautuneet hyvin.

Huomasimme, että vahauksessa ja muissakin askareissa käytetty työpukki oli poissa. Kiertelimme telakka-alueella ja löytyihän se pukki. Olisiko ollut jollakin lainassa.

Peite on nyt kuorittu pois ja peitetelinekin purettu. Mamarosa on tosiaan telakoitu masto pystyssä tällä kertaa. Maston kaataminen on tässä veneessä sen verran iso projekti, ettei siihen tule ryhdyttyä ihan joka vuosi.

Naapuri näytti maalailevan pohjaa ja muutaman muunkin veneen kimpussa oli väkeä, mutta muuten oli Veneilykeskuksessa vielä hiljaista. Peite oli vielä melkein kaikissa veneissä päällä. Huoltorakennus oli lukossa eikä vettäkään vielä ollut kytketty päälle.