Lauantaina oli Röytässä hyvin syksyinen sää. Aamulla paistoi jostain pilven raosta hetken aikaa aurinko, mutta muuten päivä oli harmaa. Tuuli oli S 8 – 10 m/s.

Aamupäivän laiskottelin veneessä lähinnä netin erilaisten tv-palveluiden äärellä.

Vapaaehtoisten meripelastajien aluksia pyöri sataman ympärillä kovasti. Olivat kokoontuneet yhteiseen harjoitukseen.

Iltapäivällä lähdin käymään saaressa tarkoituksena lämmittää seuramme sauna. Naapuriveneen väki oli kuitenkin ehtinyt ensin, joten palasin hakemaan saunakassin. Istahdin toviksi löylyttelemään ja kuuntelemaan seurakavereiden juttuja.

Saunareissulla saaressa tuli vastaan eräs vanha tuttu, joka oli mukana meripelastajien harjoituksessa. Hän harmitteli minut nähdessään, ettei ollut tiennyt minun olevan saaressa. Harjoituksessa oli ollut yhden radistin vajaus ja homma olisi ollut kuulemma minulle sopiva. Harmi, sillä olisihan tuo ollut mukava olla pitkästä aikaa mukana. Joskus aikoinaan olin aktiivisesti mukana vapaaehtoisessa meripelastustoiminnassa, mutta sittemmin ei vapaa-aika enää ole riittänyt.

Saunan jälkeen paistoin muutaman grillipihvin ja söin itseni ähkyyn.

S/Y Moonlightin väki kutsui kylään. Oli mukava tutustua heidän veneeseen ja istua iltaa. Purjehdusta, merenkulkua ja veneessä asumista lähestyttiin illan mittaan monesta kulmasta.

Oli jo pitempään ollut tiedossa, että koko perhe ei pääse tänä viikonloppuna veneilemään. Otolla oli kaksipäiväinen jalkapalloturnaus. Minä sen sijaan en oikein tiennyt, pitäisikö pyytää joku kaveri mukaan vai lähteä käymään Röytässä ihan itsekseen vai jäisinkö maihin.

Perjantaina iltapäivällä tein päätöksen lähteä. Oli myöhäistä kysellä enää gasteja mukaan. Kävin kaupassa ja pakkasin nopeasti vähän vaatetta. Pari tuntia myöhemmin olin jo merellä.

Viikonlopuksi oli luvassa navakkaa tuulta, joten en ollut vienyt toista genoaa veneeseen. Ajattelin ST-jibin olevan sopivampi keulapurje tälle viikonlopulle. Tavallisesti käyttämämme genoahan repesi viime reissulla.

Nostin ison ja jibin Vihreäsaaren kohdalla. Tuuli nyt ei ollut ihan sitä mitä oli luvattu, vaan SW 3 m/s. Halusin päästä ennen pimeää perille Röyttään, joten välillä mentiin ns. ruotsalaisella konepurjehduksella.

Martinniemen kohdalla purjeet alkoivat tuntua turhalta, joten laskin ne.

Yllätyin melkoisesti, kun Röyttää lähestyessä näin veneiden määrän. Laitureissa oli parikymmentä venettä.

Mamarosa on melko konstikas peruutettava. Alus vaatii hiukan vauhtia, ennen kuin se suostuu menemään suoraan. Töijaaminen yksin perä edellä laituriin ahtaaseen paikkaan sivutuulessa ja poijuun kiinnittäminen vaatii malttia. Kolmannella yrityksellä sain aluksen kulkemaan kutakuinkin suoraan, mutta silti olin vähällä sotkeutua viereisten veneiden poijuköysiin. Onneksi viereisissä veneissä ja laiturilla oli ystävällisiä veneilijöitä auttamassa.

Pimeä tuli melko pian. Paistoin muutaman chorizon ja kiirehdin kylään M/Y Christinaan, jonne minut oli kutsuttu iltaa viettämään.

Tiistaiaamu oli Röytässä hieno. Aurinko paistoi ja tuuli oli kevyt. Viikonloppumme oli hiukan venähtänyt. Maanantain vapaahan oli suunniteltu jo edellisellä viikolla, mutta tiistaihin asti venymisen saaressa olimme saaneet päähän vasta maanantaina. Eipä silti – kyllä saareen kannatti jäädä.

Laitureissa oli vain muutama vene, jotka nekin lähtivät liikkeelle vähitellen. Yöllä oli saapunut yksi purkkari, jonka saalingissa oli Ruotsin kohteliaisuuslippu. Olisiko tullut Malureilta tai peräti yli?

Kävimme pelaamassa satamakentällä Oton kanssa jalkapalloa.

Ida heitteli jättifrisbeetä.

Miehistö kävi hyvästelemässä saaren lampaat, sillä tämä taisi olla ainakin heidän osaltaan kauden viimeinen reissu Röyttään.

Mielet haikeana irrotimme köydet ja lähdimme kotimatkalle. Tuulta oli aluksi S 3 – 4 m/s, mutta se hiipui vähitellen tyveneksi. Ajelimme moottorilla. Vastaan tuli muutama purkkari. Itselläkin olisi niin tehnyt mieli kääntyä heidän perään ja palata takaisin Röyttään.

Otto teki läksyt valmiiksi jo matkalla, jotta saisi katsoa Ilves-Kärpät matsin illalla kotona.

Jotenkin tuntui siltä, että koko universumi yritti kertoa meille purjehduskauden olevan lopussa. Tulomatkalla repesi genoa ja nyt tyhjeni kaasupullo. Varapulloa ei ollut mukana. Onneksi lasten ruoka ehdittiin juuri ja juuri saada lämpimäksi.

Kävimme mutkan Toppilansalmessa. Paavo vilkutteli asuntolaivansa M/S Crescendon kannelta.

Meidän perheemme viettää paljon aikaa veneessä, merellä ja saaristossa. Olisiko meistä asumaan aluksessa ympäri vuoden? Emme ehkä haluaisi moottorialusta. Olisiko minusta niin mittavaan rakennusurakkaan? Entä ylläpitoon? Siinäkin riittää työtä. Entä olisiko meistä lähtemään pitemmälle reissulle, vaikkapa talveksi Kanarialle? Tai haluaisimmeko veneillä sillä tavalla? Vai onko nykyinen tapamme veneillä juuri sitä mitä haluammekin?

Ajoimme vielä läheltä Nallikarin möljää. Mamarosa saattaisi juuri ja juuri uida möljän päähän, mutta tiukkaa tekisi. Olisipa mukava, jos ranta olisi vähän syvempi. Voisi joskus poiketa veneellä.

Kotiin palattiin ihan sunnuntaifiiliksessä, vaikka on jo tiistai.

Seuraavana viikonloppuna ei ainakaan koko perhe pääse Röyttään, sillä Otolla on jälleen jalkapalloturnaus. Ja onkohan sitä perhepurjehdukseen sopivaa säätäkään? Syyskelit ovat niin arvaamattomia. Saa nähdä, onko sitten luvassa äijäpurjehdusta, yksinpurjehdusta vai purjehdusta ollenkaan.

Sunnuntaina oli Idan nimipäivä. Aamupäivällä tuuli sen verran rivakasti, että emme nostaneet juhlalippuja. Prinsessaa kuitenkin onnittelimme asiaan kuuluvasti.

Räntäracen osanottajat alkoivat lähteä kotimatkalle jo aamusta. Kerrankin meillä oli mahdollisuus jäädä viettämään Röyttään kokonainen sunnuntai, sillä maanantai oli järjestetty koko perheelle vapaapäiväksi.

Kävimme Kristiinan kanssa kylässä S/Y Julianassa. Hekin aikoivat jäädä Röyttään vielä yhdeksi yöksi.

Paistoimme miehistölle lounaaksi makkarat ja suunnittelimme samalla Julianan Kyöstin ja Raunin kanssa päivän ohjelmaa.

Satamaan ei jäänyt Mamarosan ja Julianan lisäksi kuin muutama moottorivene. Siirsimme purkkarit kylkikiinnitykseen samaan laituriin.

Saunoimme vaihteeksi Iin Meriseuran saunalla Kyöstin ja Raunin vieraina. Erinomaiset olivat löylyt sielläkin. Majalla oli pingispöytä, jonka parissa Otto ja Ida olisivat viihtyneet vaikka kuinka pitkään.

Ennen iltahämärää laituriin saapui kolmas purkkari, tuttu Simonniemestä.

Iltapala oli hiukan tavanomaisesta poikkeava. Miehistö vietti Idan nimipäivän kunniaksi lättykestit.

Kristiina ja Rauni laittoivat kahden veneen aikuisille yhteisen illallisen. Raunin pentteristä tuli herkullinen suppilovahverokeitto ja patonki basilikavalkosipuliöljyn kera. Kristiina laittoi mainion pollo limonellon Helsingin Sanomien NYT-liitteen suositulla reseptillä. Ruokakuva valitettavasti epäonnistui hämärässä. Pastan resepti ja kuva löytyvät esimerkiksi Pastanjauhantaa-ruokablogista

Ateria oli hyvä ja seura erinomaista.

Pimeän seasta saapui laituriin vielä yksi vene.

Muutamia veneitä oli perjantaina Hietasaaren Veneilykeskuksessa jo telakalla. Kausi lähestyy loppua. Nyt alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia nauttia hyvistä purjehduskeleistä. Koska sääennusteet näyttivät melko hyvältä, me päätimme ottaa maanantain vapaata lähteä viettämään pidennettyä viikonloppua vesille.

Menin lasten kanssa hakemaan Kristiinan töistä veneellä. Hänen työpaikka on parin korttelin päässä Meritullin vierassatamasta. Rommakonselälle oli kerääntynyt melkoinen määrä lokkeja.

Tuuliennusteet lupailivat NW 3 – 4 m/s. Ei ihan toteutunut. Lähtiessä tuuli oli NNE 7 m/s.

Skuuttasimme ison ja genoan tiukkaa luovia varten. Mamarosa kulki tosi mukavasti. Veneen nopeus oli selvästi kovempi kuin muutaman samaan suuntaan menneen veneen. Harvinaista, yleensä veneellämme ei ajeta toisten ohi. Nyt tuuliolosuhteet olivat sellaiset, joissa Mamarosan tukevuus oli eduksi.

Miehistö löysi veneestä jälleen mielekkäät paikat.

Virpiniemen edustalla eräs toinen veneilijä otti Mamarosasta muutaman kuvan. Mielestäni niistä välittyy hyvin, miten kauniisti alus kulkee rivakassakin tuulessa.

Tuuli voimistui ja oli Virpiniemen edustalla NNW 8 – 9 m/s.

Vene kulki upeasti ja fiilis oli katossa.

Niin kauan sitä kesti kuin sitä kesti. Sitten repesi genoa. Aurinkosuojan viereen tuli useamman metrin mittainen repeämä. #%&@!

Vedimme genoan sisään. Tilalle viritimme heittostaagin ja ST-jibin. Tuulta oli sen verran, että pienehkö purje riitti aivan hyvin. Varagenoa ei nimittäin ollut mukana. Viime kesä sitä kuljetettiin mukana, mutta kertaakaan ei tarvittu. Päätettiin siksi jättää tänä kesänä se maihin.

Genoan repeäminen tietenkin harmitti, mutta vanheneminen täytyy hyväksyä purjeissakin. Sen verran genoalla oli jo ikää, että en usko ompelemisesta olevan mitään apua. Vierestä repeäisi kuitenkin kohta.

Onneksi purje repesi vasta näin kauden lopussa. Kesken kesälomareissun sattuessa olisi harmi ollut aivan eri mittakaavassa.

Otto asettui sitlooraan loppumatkaksi ja lopulta nukahti siihen. Vähän ennen satamaan saapumista pikkugasti piti siirtää sisätiloihin, jossa uni jatkui aamuun asti.

Perillä Röytässä chef Lotina valmisti kantarelli-kylmäsavuporokeiton, lähinnä kuivamuonasta. Pikkuhiljaa pitäisi saada nuo ruokakaapit syötyä tyhjiksi. Hyvää oli.

Miehistön nukahdettua vietimme aikuisten iltaa naapuriveneessä. Sen päälle vielä istahdimme seurakaveri Jarin kanssa Mamarosaan kuuntelemaan mieleenpainuneita ysärihittejä. Pikkutunneillehan se vierähti, mutta hauskaa oli.