10.5.2015 Äitienpäivä, Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu

Näillä korkeuksilla ei ole ihan yleistä, että äitienpäivää vietetään merellä.

Olimme pikkugastien kanssa salakuljettaneet koulussa ja eskarissa askarrellut kortit ja lahjat alukseen. Aamu Röytässä alkoi lasten herätellessä toisiaan ja kaivaessa esille luomuksiaan. Vuorotellen he esittelivät ne ylpeinä äidille.

Vietimme oikein hitaan aamun – ja aamupäivän. Aamiaisen jälkeen pöytään katettiin lisää herkkuja ja telkkariin pyörimään Uuno Turhapuro – kaksoisagentti.

Pienellä nörtillämme, Emilillä oli koodaushommia ja Ida ei saanut houkuteltua häntä leikkikaveriksi.

Kävimme Idan kanssa ulkoilemassa saaressa. Röyttä näytti tosi oudolta kun lehdettömien puiden ansiosta saaresta näki käytännössä läpi.

Näimme myös lunta ja muutaman pakoon pötkivän jäneksen. Kävelylenkin päälle patistimme vielä muunkin miehistön leikkipuistoon ennen merelle lähtöä.

Tuuli oli lähtiessä kutakuinkin SW 4 m/s. Moottoroimme Kriisin kupeeseen. Siitä nostatimme Kajavan peilingille ja koukkasimme Maijanväylän kautta laivaväylälle. Kohta tuuli kuitenkin lopahti ja ajoimme moottorilla loppumatkan.

Päivä oli puolipilvinen ja merellä oli tosi hienoa, joskin kylmä.

Merikoskessa taidettiin juoksuttaa kun yhtiön väylän reimari ei meinannut pysyä pinnalla.

Vasta kotona huomasin, että emme olleet muistaneet nostaa juhlalippuja äitienpäivän kunniaksi. Dämed.

9.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Heräsimme lauantaina veneessä kotisatamassa Oulun Hietasaaressa. Uni maittoi erinomaisesti. Syy siihen varmasti oli työntäyteinen perjantai, mutta myös se tosiasia, että veneessä nukkuu yleensä erinomaisesti.

Käsillä oli todella odotettu päivä. Edessä oli kesän ensimmäinen reissu ja kohteena suosikkisatamamme Iin Röyttä. Tuntui hurjalta, miten nopeasti hiihtokausi oli muuttunut purjehduskaudeksi, sillä vielä viime viikonloppuna olimme laskettelureissulla Rukalla.

Edellispäivänä katsotuista ennusteista vaivasi hiukan maininta, että puolille päivin oli luvattu ukkosta. Nyt ennusteet olivat kuitenkin muuttuneet. Luvassa olisi korkeintaan sadekuuroja.

Aamiaisen jälkeen köydet irti ja yhtiön kanavaa ulos. Eihän merellä mikään lämmin ollut, sillä hengityskin höyrysi.

Otto ja Ida virittelivät uutta genoaa innokkaina. Tuuli oli SW 4-5 m/s. Ajelimme aluksi pelkästään genoalla. Purje vaikutti oikein hyvältä. Veto oli aivan eri luokkaa kuin viime kesänä vanhalla venyneellä. Olen tyytyväinen purjeeseen. Aurinkosuojan värivalinta burgundy onnistui erinomaisesti. Sävy on sama kuin rungon väriraidassa.

Tilasin genoan loppusyksystä Hyde Sailsilta. Kyseessähän on yksi maailman suurimmista purjeneulomomoista, jonka purjeita käytetään laajasti sekä rankoissa valtamerikisoissa, perhepurjehduksessa että jollissakin. Hyde Sailsia Suomessa edustava Antti hoiti koko prosessin mainiosti ja jopa toimitti purjeen meille henkilökohtaisesti. Oululaisveneisiin tuli Hyde Sailsilta samassa toimituksessa muitakin purjeita.

Ajoimme Sudenväylän läpi. Kellonmerellä tuuli oli niin vastainen, että koneistimme. Virpiniemen nokalta pääsimme taas jatkamaan purjeilla eteenpäin.

Monien saarten pohjoisrannoilla oli vielä lunta. Maisemat näyttivät myös hiukan eriltä totuttuun verrattuna. Kun puissa ei ollut lehtiä, niin saarista pilkistä useita mökkejä joita en ollut ennen huomannutkaan.

Merellä ei näkynyt kuin muutama kalastaja. Ruuhkaa ei ollut myöskään Iin Röytässä. Kiviniemen meripelastajat tulivat juuri satamasta ulos meidän saapuessa. Seuramme majaisännän moottoriveneen lisäksi satamassa oli vain kaksi purjevenettä.

Chef Lotinan pentteri tarjoili herkullista Pollo Limonelloa.

Kävimme Oton ja Idan kanssa tiedustelumatkalla saaressa. Oman seuramme Oulun Purjehdusseuran majalla oli menossa saunan lauteiden huolto. Siellä ei siis tänään saunottaisi. Ystävämme kuitenkin kutsuivat meidät Oulun Merenkävijöiden majalle. Perheemme lätkäfanit Kristiina ja Otto katsoivat Suomi-Slovakia matsin yhdessä isäntäväen kanssa. Minä ja Ida testasimme uuden saunankiukaan, todella hyvät löylyt.

Unta ei tarvinnut kauan houkutella, kun palasimme veneelle. Mahtava nukkua veneessä.

6.5.2015

Olin keskiviikkona tosi ahkera. Vahasin veneen kyljet ja perän, käsipelillä tietenkin. Vaihdoin WC:n jokeriventtiilin, jonka tehtävänä on estää takaisinvirtaus. Vanha oli melko kovettunut, todennäköisesti talvisen glykolin käytön seurauksena. Tarkistin myös kaikki läpiviennit.

8.5.2015

Perjantaina aamulla S/Y Mamarosa laskettiin veteen. Apuna oli telakkasäätiön puolelta Ilkka ja kaksi telakkatyöntekijää. Operaatio sujui nopeasti ja helposti osaavan väen ansiosta. Edes sateentihkuinen sää ei latistanut tunnelmaa.

Mastohan oli paikallaan koko talven. Tuulimittarin mast head unit, VHF-antenni ja windex piti käydä nosturin kautta kiinnittämässä mastoon. Linnut olivat jälleen sotkeneet maston huipun, joten harjaamista riitti.

Samoin kansi oli lintujen jäljiltä aivan kauheassa sotkussa, vaikka vene ehti olla ilman peitettä vain muutaman viikon.

Rikasin veneen. Uusi genoa istui paikalleen tosi hyvin. Odotin koeajoa malttamattomana.

Kaipuuta merelle ei helpottanut yhtään, kun S/Y Ida Maria lähti merelle Iin Röyttää kohti.

Illalla toimme Kristiinan kanssa vielä kotia vaatteita ja kävimme ruokakaupassa. Stuuvasimme kaikki perustarvikkeet paikoilleen ja pikkugastit pääsivät myöhään illalla mummolasta veneeseen nukkumaan.

Lasten nukahdettua oli aika hieno fiilis istahtaa rouvan kanssa salongin pöydän ääreen viinilasilliselle. Purjehduskausi oli alkamassa.

S/Y Mamarosan miehistö odottaa vesillelaskua ihan yhtä innokkaina kuin päällystökin. Jos kaikki menee nappiin, niin tällä viikolla se tapahtuu ja viikonloppuna ehkä päästään jo purjehtimaan. Mutta kovasti on vielä aherrusta edessä.

Miehistölle on kertynyt uimataitoa sen verran, että pelastusliiveistä voidaan nyt siirtyä kelluntaliiveihin. Yhtä turvalliset ne eivät tietenkään ole, mutta paljon miellyttävämmät päällä. Viihtyvyyttä ne lisäävät sekä streetkredibiliteettiä junnujen keskinäisissä satama-aktiviteeteissa. Ja jos niitä käyttää mieluummin (=pysyvät päällä), niin eräänlainen torjuntavoitto sekin.

Ojan Raudassa Oulun Ruskossa on kookas vene- ja veneilytarvikeosasto. Miehistömme löysi helposti mieluisat kelluntaliivit sieltä. Ida olisi varmaan mennyt nukkumaankin uusi liivi päällä, niin onnellinen hän pilkullisesta liivistään oli.

Ojan Raudasta muuten löytyy purjehdusvaatteita hyllytavarana. Tällä hetkellä niitä ei Oulussa kovin monesta muusta paikasta löydy. Vai löytyykö mistään? Jotakin vaatetta näytti tänään olevan myös alennuksessa. Nopeat ehtivät, hopi-hopi!

Lumet sulavat hyvää vauhtia ja purjehduskausi alkaa pian. Tai osalla näyttää alkavan jo.

Tänään aamukahvipöydässä keittiön ikkunasta näkyi, kun Oulujoella seilaavaa Angelinaa laskettiin veteen. Piti käydä pällistelemässä lähempää.

Purjemyyjä soitti pari päivää sitten ja toi syksyllä tilaamamme purjeen. Mamarosan genoa repesi viime syksynä. Purje oli jo vanha, joten korjaamaan emme ryhtyneet. Kylläpä puhdas uusi purje näyttää hyvältä. Palaan asiaan vielä sovituksen ja koeajon merkeissä.

Tänä talvena ei tullut käytyä venemessuilla. Samaan ajankohtaan sattui muuta menoa. Kuulemma varsinkin purjeveneiden suhteen anti oli ollut heikohko, joten eipä tuo ollut niin väliksikään.

Alan kirjallisuutta on tietenkin tullut ahmittua. Ehkä vielä antoisampaa on ollut pitemmiltä reissuilta kertovien matkapurjehdusblogien seuraaminen. Varsinkin muutamat blogit ovat pitäneet tiukassa otteessa:

• s/y C’est la Vien matka talveksi Kanarialle sekä Samulin ja Juulian spinoff Karibialle parilla muulla veneellä – tuulivie.blogspot.fi
• s/y Dyssel ja turkulaisten nuorten miesten kierros Karibialla – www.sandi.fi
• s/y Manta matkalla Chileen – manta2013.blogspot.fi
• Brittiläinen lapsiperhe maailmanympäripurjehduksella – www.familysailing.co.uk

Itseasiassa minäkin olen purjehtinut talven aikana melkoisesti, tosin virtuaalisesti. Innostuin syksyllä lähtemään mukaan Volvo Ocean Race -peliin, www.virtualregatta.com. Legien alut olen onnistunut purjehtimaan kohtuullisen hyvin. Välillä on ollut herätyskello soimassa yöllä käännöksiä varten. Valitettavasti purjehtiminen on kuitenkin jäänyt muiden tekemisten ja unohdusten jalkoihin ja menestys on ollut myös sitä luokkaa. Ihan hauska kisa on kuitenkin ollut. Ja vielähän on matkaa melkoisesti jäljelläkin.