8.7.2015 Iin Röyttä – Kemi, Uleninranta (34 mpk)

Oli tarkoitus lähteä keskiviikkona jo varhain liikkeelle, mutta kaikkia meitä nukutti sikeästi. Yhdeksän jälkeen ketsi ja yksi toinen alus lähti Kemiä kohti ulkokautta. Me lähdimme kohta perään.

Nostimme ison ja avasimme genoan heti Röytän ulkopuolella. Platlenssi. Laitoin genoalle puomin ja isolle preventterin, jotta saamme ajaa rauhassa. Ohitimme jo vähän ennen Kraasukkaa kaksi matkakumppaniamme. Kumpikin olivat hyvin raskastekoisia aluksia.

Chef Lotinan pentteri tarjoili merilounaaksi spydäriä.

Puolimatkan tienoilla tuuli alkoi temppuilla. Jiippejä tehtiin ja puomisulkeisia pidettiin viiden minuutin välein. Sitten tuuli loppui. Maininki kiikutti ja heilutti roikkuvia purjeita. Epämukavaa. Koneistimme loppumatkan.

Ida ja Emil pitivät kauppaa. Myytävänä oli muun muassa kirjallisuutta ja taidetta.

Perillä Uleninrannassa laituripaikan kanssa oli pieni arpominen. Emme halunneet kiinnittyä korkeaan maalaituriin, sillä siitä pikkugastiemme on vähän vaikea kulkea. Ponttonilaiturin päässä oli pari paikkaa vapaana. Siihen oli kuitenkin kiinnitetty muutama vene jotenkin harvinaisen hankalasti viemään useamman veneen tila. Aivan laiturin päässä olevan korkean tukipaalun olivat ilmeisesti jäät onnistuneet vääntämään hankalasti kallelleen. Lähestyimme paikkaa. Vieressä laiturilla seisoskeli kolme miestä kädet taskuissa. Yksi heistä oli keltaisella liivillä varustettu satamaopas. Viimetipassa yksi miehistä päätti tehdä jotakin vastaanottaakseen meidät – ei se satamaopas. Yritimme kiinnittyä tolpan kohdalle, mutta ei siitä mitään tullut. Tolppa hipoi keulastaagia. Vastapäätä oli tyhjä aisaväli. Seuraavaksi lähestyimme sitä, mutta se näytti kovin kapealta. Kysyin, mutta satamaopas ei tiennyt sen leveyttä. En uskaltanut kokeilla. Kelluvassa laiturissa ei ollut enempää tilaa. Oli pakko mennä maalaituriin. Satamaopas harppoi sinne ottamaan keulaköyttä vastaan. Annoin saman tien palautetta laiturijärjestelyistä ja palvelun tasosta. Kyseessä on kuitenkin vuoden vierassatama -tittelin viime kaudella pokannut satama, jolta pitää mielestäni voida edellyttää jonkinlaista tasoa.

Kemissä oli parhaillaan menossa jollapurjehtijoiden alueleiri. Yli kaksikymmentä jollaajaa treenasi sataman edustalla.

Pikkugastit vaativat pizzaa. Ei tuntunut olevan vaihtoehtoja. Pizzojen jälkeen koukkasimme viereisen puiston kautta takaisin satamaan.

Jäin vielä laiturille ihmettelemään viereisen saksalaisveneen takilointia. Keulapurjejärjestely vaikutti – hmm – mielenkiintoiselta. Keulaan oli päätetty laittaa yhtä aikaa ST-jib, genoa ja code-0. Luoviminen genoalla saattaa olla hiukan työlästä.