Perjantaina irrotimme Junkösta jo hyvissä ajoin aamulla. Halusimme varata mahdollisimman paljon aikaa seuraavaan määränpäähän eli Luleån kaupunkiin.

Parin tunnin matka meni muuttamassa tunnissa koneella. Tuulta oli liian vähän purjehtimiseen. Aurinko paahtoi tosi kuumasti. S/Y Sara tuli tunnin päästä perässä.

Perillä suuntasimme heti ostoksille. Ettansin rannassa on mainio veneilyliike. Olin etsinyt sprayhoodiin erästä murtunutta helaa tuloksetta Suomesta. Tästä liikkeestä se löytyi hyllytavarana. Satamassa on myös iso ruokakauppa, josta toimme päivän aika 17 muovikassillista ruokaa ja juomaa. Kaupungilta systeemistä täydensimme viinivarastoja. Polttoainetankki täytettiin tietenkin myös. Sitä ei ollut mennyt nimeksikään, sen verran ahkerasti olimme purjehtineet. Konjakkilasit unohtui hankkia.

Kahden veneen lapset tekivät keskenään yhteisen retken kaupungille puistoon pelaamaan ja leikkimään.

Bunkraamiseen meni yllättäen koko päivä. Meni siihen tietenkin myös rahaa, mutta nyt on taas muonaa pitkäksi aikaa. Tuoretta ostimme noin viikoksi, kuiva- ja säilykemuonaa on yli viikoksi eli tällä reissulla ei välttämättä tarvitse enää bunkrata.

Otto näki satama-altaassa molskivan kookkaita affenia ja innostui kokeilemaan niitä pilkillä. Ja nousihan sieltä yksi.

S/Y Sara sai maita pitkin lisää miehistöä – tai itse asiassa naisistoa.

Naapuriveneen Emppu teki muutaman huoltoreissun mastoon.

Illalla olimme niin puhki, ettei Luleån yöhön vaivauduttu eikä edes pientä regattaa laiturilla järjestetty.

Svinöra oli aika jättää taakse torstaina. Lähtömanöövereja suunnitellessa päätin hetken mielijohteesta lähteä pitkästä aikaa laiturista purjeilla. Konetta en siis käynnistänyt ollenkaan. Laituriparlamentti käänsi poikkeuksetta pällistelysuunnan kohti, kun nostin ison köysien ollessa vielä kiinni. Rullaa vähän auki. Kumpikin vähän vetämään ja köydet irti. Hyvin meni. Skellefteålaispurjehtija ja paikalliset moottorivenemiehet huiskuttelivat laiturilta.

Matka taittui leppoisasti SE 4-6 m/s tuulessa isolla ja genoalla. Emil valtasi ruorimiehen paikan, mutta ei kuitenkin halunnut ohjata. Autopilotilla siis mentiin.

Alkuillasta saavuimme Luleån edustalla olevalle Junkön saarella. Olimme sopineet sinne treffit pari päivää sitten yli tulleen S/Y Saran kanssa.

Junkö on viehättävä paikka. Monellakin taholla jaossa olevat kauniit kuvat antavat siitä kuitenkin jopa vähän liian hienon kuvan. Sauna oli ok. Maamöljä oli liian korkea ja sen vieressä veden syvyys matala. Laituritilaa oli niukasti ja sähkö piti vetää tosi kaukaa. Kahvila ja museo olivat kiinni. Kalaa ei ollut myynnissä. Aiemmin päivällä edellä mainitut palvelut olisivat mahdollisesti olleet tarjolla.

Viereisellä kentällä oli pari jalkapallomaalia ja pojat saivat hyvän pelin aikaiseksi. Kalassa he kävivät myös. Tytöt pelasivat isoa ristinollaa.

Söimme kahden veneen porukalla yhdessä päivällistä ja vielä iltapalaakin. Myöhäänhän se tietenkin meni, kun pitkästä aikaa pääsimme istumaan porukalla iltaa. Mutta hauskaa oli.

Keskiviikko oli koko reissun tärkein päivä. Se oli Emilin 7-vuotissyntymäpäivä. Juhlallisen päivän aloitimme asiaankuuluvin menoin nostamalla suuren paraatin eli juhlaliput mastoon.

Synttäriherkut nautimme jo aamiaiseksi. Emil oli itse ne valinnut ja tarjolla oli vohveleita kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Miehistö vietti päivän touhuillen satamassa, onhan Svinöra yksi heidän suosikkipaikoista, ja syystäkin. Vajasta löytyy jollia, kanootteja, SUP-lautoja ja vaikka mitä vesiurheiluvälineitä. Rannalla on pieni jalkapallokenttä ja leikkipuisto. Kaikista hienoista vempaimista huolimatta uiminen vaikuttaisi kuitenkin olevan lasten ja nuorten suosituin aktiviteetti täälläkin.

Kävin Emilin ja Idan kanssa melomassa pikkulenkin saarten välissä katselemassa naapurimökkejä.

Otto kalasteli innokkaasti. Kaikki kolme innostuivat tänään myös haaveiluista. Muutamia pikkukaloja taisivat saadakin.

Huomasin klubirakennuksen aulassa tärkeän ensiapuvälineen, joita on edelleen melko harvassa. Hienoa, että tänne on hankittu AED eli puoliautomaattinen defibrillaattori. Juuri saaristokohteet ovat paikkoja, joihin avun saanti on hidasta. Siksi ensiavun merkitys on hyvin suuri.

Tiistainen siirtyminen Pite-Rönnskäristä Svinöraan taitettiin 6-8 m/s etelätuulessa. Saimme siis ajella myötätuulessa ja jo pelkällä genoalla saatiin sopiva matkavauhti. Aurinko paistoi ja lämmintä oli kuin etelässä konsanaan. Muuten purjehdimme väyliä pitkin, mutta yhdessä kohtaa hieman oikaisimme, sillä edellisenä iltana tapaamamme pariskunta neuvoi meille aukon josta sujahtamalla matka lyheni neljällä maililla. Päivämatka oli sopivan lyhyt, vain noin 22 meripeninkulmaa.

Rantautuminen Svinöraan ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Ruotsalainen pariskunta oli levittäytynyt laiturille viltteineen aurinkoa palvomaan. Laituri on kapea ja pariskunta makasi juuri siinä kohdassa, jossa oli ainoa mahdollinen paikka minun hypätä laiturille. Pariskunnan miespuolinen henkilö kampesi itsensä ylös meidät huomatessaan ja ojentautui ottamaan köyden vastaan. Olin otettu ystävällisyydestä, mutta mies jäikin seisomaan paikalleen köysi kädessä eikä ymmärtänyt yhtään kun yritin huutaa ja viisata hänelle että pollariin se köysi. Ei auttanut kun minun hypätä kiireesti laituriin ja ystävävällisesti riuhtaista köysi miehen kädestä. Mies näytti hölmistyneeltä eikä edelleenkään ymmärtänyt mistä oli kyse. Saatuamme paatin kyljen kiinni selitin hänelle kohteliaasti että säästin hänet juuri ylimääräiseltä uintireissulta ja että painossa hän jää auttamatta toiseksi yli kuustonniselle veneelle. Ehkä hän ymmärsi. Tai sitten ei.

Lapset rakastavat Svinöraa, sillä täällä on huomioitu lapset ja nuoret todella hyvin. On pihapelejä ja leluja, jalkapallokenttä, kiipeilytelineitä, keinuja, kanootteja, oppareita, sup-lautoja, haaveja… Lasten kirmatessa rannalla saimme nauttia illallisen ihan kahdestaan. Lapsilta oli jäänyt pottuja omalta aterialtaan ja niinpä minä päätin hyödyntää ne ja tekaisin perunatortillan.

Svinöran tortilla

Keitettyjä pottuja
4 munaa
jotain tulista, itse käytin unkarilaista paprikatahnaa.
Vihreä paprika
1-2 uutta sipulia varsineen
Chorizoa
Raastettua goudaa
Pippuria
Aioli

Leikkaa potut ohuiksi. Kuutioi ja kuullota paprika. Vatkaa munat sekasin ja mausta paprikatahnalla tai jollain muulla. Leikkaa sipuli ja makkarat ja sotke kaikki aineet keskenään. Kaaja koko kommeus paistinpannulle ja hauduta 30min miedolla lämmöllä kannen alla. Tai lyö toinen paistinpannu päälle niin kuin minä tein ku ei kantta ollu. Ota tarpeeksi kookas lautanen ja keikauta tortilla siihen. Nauti hyvässä seurassa hyvän viinin kera. Aioli ois kans ollu tosi jees, mutta semmosta ei ollu niin syötiin iliman. Valmiiksi siivutettu chorizo-makkara on muuten tosi kätevä veneessä. Päiväykset on pitkät ja jääkaapissa se vie aivan minimalistisen vähän tilaa. Suosittelen!

Lasten rauhoituttua nukkumaan huomasimme puutteen paatin varustuksessa. Meiltä puuttuu konjakkilasit. Tilanne korjattaneen Luulajassa.

Tutkailimme maanantaina Skellefteån saariston pohjoisosassa sijaitsevaa Pite-Rönnskärin saarta. Sillä on pitkä ja hieno merenkulkuun liittyvä historia. Kalastajakylä saarella on ollut jo 1500-luvulla ja luotsitoimintaa sieltä käsin on hoidettu vuodesta 1677 alkaen.

Saarella on edelleen vuonna 1771 rakennettu kappeli, jonka alttaritaulu on vuodelta 1780. Aikoinaan kalastajien oli pakko osallistua jumalanpalvelukseen kesäsunnuntaisin. Talvisin kirkkoa käytettiin venevajana.

Pite-Rönnskärissä on yksi Ruotsin korkeimmista majakoista. Vuonna 1905 rakennettu 37 metriä korkea metallimajakka on ollut käytössä aina 1970-luvulla asti.

Vierasveneitä varten satamassa on muutama paikka ja sähköäkin on tarjolla. Maalaituri on kuitenkin verrattain korkea ja veneeseen kulku on vaikeaa. Satama-allas on myös melko ahdas, joten esimerkiksi peräntakaisella tuulella aukosta sisään tullessa saa aika nopeasti koukata laituria vasten.

Otto ja Emil viihtyivät nurmikentällä frisbeen kanssa. Jalkapallomaali oli myös kova juttu. Otto kun on kova futismies. Idan juttu oli keinu.

Huikopalaksi chef Lotinan pentteri tarjoili hodareita.

Kottikärryt saivat minut häkeltymään. Niitä tuntui olevan paljon. Ihmiset kuljettivat tavaroita ympäriinsä niillä. Rantakentällä oli pitkä rivi erilaisia. Yksi mies kuljetti rakennustarpeita kottikärryillä, jotka näyttivät hyvin erikoisilta. Aivan kuin niissä olisi ollut moottori. En kuitenkaan kehdannut kuvata touhuilevaa miestä. Ehkä näihin kottikärryihin liittyy jokin juttu, jota minä vain en hoksaa. Täytyy miettiä lisää.

Päivän mittaan satamaan tuli muutama muukin vene. Illalla satoi vettä kaatamalla. Ukkonenkin kuului jossain, muttei tullut lähelle. Juttelimme möljän katoksen alla skellefteålaisperheen kanssa ja kyselimme reittivinkkejä seuraavalle päivälle. He kertoivat lähtevänsä aamulla samaan paikkaan kuin mekin, Svinöraan. Myöhään illalla he kuitenkin jo lähtivät. Sanoivat, että lapset odottavat niin kovasti Svinöraan pääsyä.