Pe 25.8.2017 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk) • reitti kartalla
Reilut kaksi viikkoa maalla tuntui ikuisuudelta. Lasten koulunalku, reissaaminen ja muut aktiviteetit olivat vieneet kaiken ajan. Nyt oli kuitenkin tilaisuus käsillä.
Viikonlopuksi oli Perämerelle luvattu navakkaa ja jopa kovaa tuulta. Tarkalleen ottaen 10 – 14 m/s tuulia oli piirretty karttoihin kauas Oulusta avomerelle ja Ruotsin rannikolle. Huomasin netistä, että esimerkiksi Luulajan saaristossa sijaitseva viihtyisä Båtklubben Neptun peruutti viikonlopun valojuhlan kovan tuulen vuoksi.
Oulun alueelle oli luvattu N 6-7 m/s. En mitenkään ilahtunut perjantaina päivällä, kun huomasin tuulen olevan Vihreäsaaren mittausasemalla 10 m/s. Ei taaskaan pitänyt yhdenkään johtavan ennustajan ennustus paikkaansa.
Lähdimme koko perheen voimalla iltapäivällä merelle. Yritimme katsoa erityisen huolellisesti, että kaikki tavara on kunnolla kiinnitetty.
Oritkarin satamasta ulos mentäessä aallokko oli melkoinen.
Paikka on sellainen, että siihen nousee herkästi iso aallokko. Mamarosa nyökki aaltojen väliin oikein tosissaan. Ensimmäisen sukelluksen myötä keulapiikissä oleskelevat lapset ilmoittivat, että keulaluukku oli tuuletusasennossa. Patjat saivat huuhtelun.
Mietimme takaisin palaamista. Jaksaisivatkohan lapset neli-viisituntista vuoristorataa? Yllättäen he ilmoittivat yhdestä rintamasta, että takaisin ei varmasti palata. Röyttään on päästävä! Soittelimme muutamaan tuttuun veneeseen, joiden tiesimme olevan menossa edellämme. Keli oli edempänä ihan samanlainen.
Keskituuli oli 10 – 11 m/s ja puuskat 13 -15 m/s. Osa matkasta meni Kellonkraaselin suojassa melko rauhallisesti purjehtien. Kellonmeren moottoroimme vastatuuleen nyökkäillen. Virpiniemen jälkeen olimme jo niin tottuneet myllerrykseen, ettei se enää niin häirinnyt. Itseasiassa purjehtiminen alkoi tuntua mukavalta. Purjeeksi riitti melko pieneksi reivattua genoa. Otto tuijotti tiukasti lokia ja bongaili parhaita lukemia. Hetkelliset huiput olivat yli yhdeksän solmua. Hyvä kulku ja mahtava meininki.
Otto oli reippaana kansimiehenä, kun saavuimme Röyttään. Hän kävi ojentamassa keulaköydet laiturille vastaan tulleelle Markulle.
Pappateltassa oli tunnelmallista viettää hämärtyvää iltaa sään suojassa ja nauttia chef Lotinan pentterin tarjoilemista epsanjalaisista herkuista.
