Tiistai 10.7.2018 Kallaxön, Luleå

Edellispäivänä saapuneet tutut lähtivät aamulla jatkamaan matkaa.

Satamaan oli saapunut myös suomalainen moottorivene, jossa oli lapsia. Meidän miehistömme oli siis saanut seuraa.

Aamiaispöydässä miehistö äänesti, lähdetäänkö tänään jatkamaan matkaa, vai viivytäänkö vielä Neptunella. Tulos oli 2 x jäädään, 1 x ihan sama. Päällystö äänesti tyhjää. Päätimme pysyä paikoillaan. Oli kiva, kun ei ollut kiire mihinkään ja oli mahdollisuus tehdä juuri siten kuin parhaalta tuntuu.

Idan kanssa kävimme noutamassa läheisellä pikkuluodolla olleen geokätkön. Hiukan jännitti, sillä luodolla oli tosin paljon lintuja. Jos siellä olisi pesiviä, niin saisimme tylyn kohtelun. Linnut kuitenkin lähtivät meidän lähestyessä. Jätöksiä kivillä oli hirveät määrät.

Laiturien vieressä oli nähty uimassa lohia. Illan mittaan lapset innostuivat kalastamaan – ja osa aikuisistakin. Ylös nousi kuitenkin lähinnä ahvenia ja seipiä. Naapuriveneen poika nosti komean kokoisen säynävän.

Sunnuntai 8.7.2018 Ettans, Luleå – Kallaxön, Luleå (10mpk) • reitti kartalla

Istahdimme aamulla tuttujen suomalaisten kanssa ja jaoimme tietoa hyvistä kohteista Luleån saaristossa.

Kristiinan kanssa noudimme kaupasta vähän tuoretta muonaa ja täytimme vesitankin.

Chef Lotina kattoi miehistölle riisipuuroannokset salonkiin ja lähdimme saman tien liikkeelle. Itse aamukahvittelimme vasta matkalla.

Vieressä suhaili kovaa vauhtia foilien päällä keikkuva menopeli.

Moottoroimme kapeasta suntista. Vieressä oli uimaranta.

Lyhyen matkan päässä oli miehistömme suosikkipaikka, Båtklubb Neptunin tukikohta. Olemmne käyneet Neptunilla useamman kerran. Jo ensimmäinen kerta oli menestys.

Lapset ryntäsivät saman tien uimaan ja suppailemaan.

Seuraavaksi vuorossa oli pingis.

Yritin etsiä seiniltä siellä vielä jokunen vuosi sitten ollutta taulua, jonka tutut oululaiset veneilijät olivat lahjoittaneet 50-vuotislahjaksi. Vielä muutama vuosi sitten se oli paikallaan, mutta nyt sitä ei näkynyt. En kehdannut kysellä taulun perään.

Lauantai 7.7.2018 Likskär, Luleå – Ettans, Luleå (7 mpk) • reitti kartalla

Tuuli oli käynyt rivakammaksi. Puhalteli kympin tienoilla. Kaksi suomalaispurkkaria lähti kohti Ettansia. Satamaan jäävät siirtelivät veneitä tuulen kannalta paremmille paikoille. Kerroin meidän tulevan muutaman tunnin päästä perässä.

Olin muutama päivä sitten siirtänyt oman veneeni sellaiselle paikalle, että pääsisin siitä kovassakin kelissä yksin irti ja turvallisesti satama-aukosta ulos. Nyt oli ennakoinnista apua. Otto ja Emil olivat irrotuksen ajan kannella valmiudessa, mutta en onneksi tarvinnut reippaiden gastieni apua.

Ettanillakin tietenkin puhalsi. Satamassa oli useampi tuttu ottamassa meitä vastaan ja löysimme sopvia aisapaikan.

Muutamaa tuntia myöhemmin paikkoja ei enää olisi ollut. Luleåssa oli melkoinen juhlahumu. Ruotsilla oli peli Englantia vastaan iltapäivällä. Rantatorilla nostatettiin henkeä. Laiturit selvästi täyttyivät pelitunnelmasta nauttimaan saapuneesta väestä. Pieniä veneitä ja vesiskoottereita myös pörräsi paljon.

Miehistö viimein täydentyi, kun Kristiina ja Ida saapuivat. Menin vastaan bussiasemalle kantamaan heidän matkatavaroita. Bussikin oli kuulemma kerännyt maakunnasta jalkapallokansaa kaupunkiin.

Oli mukava saada taas koko perhe veneeseen.

Kävimme hakemassa lähimarketista hiukan iltapalatarpeita ja nautiskelimme illasta. Ruotsi ei voittanut.

Perjantai 6.7.2018 Likskär, Luleå

Satamaan saapui tanskalainen moottoripurjehtija.

Otto ja Emil kävivät uimassa.

Kävimme klubimajalla hampurilaisilla.

Päiväni odotettu kohokohta oli sauna. Muita ei ilmaantunut miesten vuorolle.

Pari tuttua suomalaista venettä oli saapunut satamaan. Ajattelin puhaltaa torveen lipunlaskun aikaan. Otto ilmaantui paikalle.

– Hävettääkö, jos annan äänimerkin?

– Arvaa. Facepalm.

Viereiset suomalaisveneet laskivat lipun juuri ennen vihellystä. Heti äänimerkin jälkeen lippu laski tanskalaisessa ja sveitsiläisessä veneessä. Ruotsalaisissa veneissä ei tapahtunut mitään.

Torstai 5.7.2018 Likskär, Luleå

Äijäretriitti jatkui. Touhuilimme kaikki omia juttujamme. Muutama päivä veneessä oli irrottanut arjesta täydellisesti.

Iltapäivällä satamaan saapui sveitsiläinen moottoripurjehtija Odin. Purjehtijapariskunta oli noussut Suomen puolta Merenkurkkuun asti, mutta pitkään kestäneet voimakkaat pohjoistuulet olivat muuttaneet suunnitelmia. Perämeren pohjukka sai jäädä käymättä. Luleån he kuitenkin halusivat nähdä. Mainittuani, että olen Oulusta, alkoi kysymysten tulva. He olisivat kovasti halunneet nähdä Oulun ja harmittelivat. Myötäilin heidän tunnelmia, mutta täällä puolella lahtea heillä oli kieltämättä paljon enemmän nähtävää.

Tämä oli mukava tapaaminen. Viimeksi kun tapasin täälläpäin sveitsiläisiä, oli seurauksena vatsakipu.

Otto ja Emil kävivät uimassa.

Järjestävän seuran majalle tuli henkilökuntaa. Pojille jäätelöt, minulle saunomiseen valmistava juoma.

Uskaltauduin tälläkin kertaa saunaan miesten vuorolla. Ei yllätyksiä.

Veneitä tuli lisää, mutta rauhallista.