Su 30.7.2017 Iin Röyttä

Oli jotenkin aivan mahtava fiilis, noin niin kuin sunnuntaipäiväksi. Tavallisestihan sunnuntai Röytässä tarkoittaa lähtöä kotiin ja lähes poikkeuksetta myös vastatuulta. Tänä sunnuntaina ei tarvinnut lähteä mihinkään.

Nukuimme pitkään. Kun availimme luukkuja, suurin osa veneistä oli jo lähtenyt. Söimme kiireettömän aamiaisen ja katselimme, kun lisää veneitä lähti.

Kävin Emilin kanssa saaressa kävelyllä.

Emil otti paljon valokuvia miehistöllemme hankittuun kesäkameraan. Otto, Emil ja Ida ovat yhdessä kuvanneet siihen ison kasan videoita ja kuvia kesän reissuilta.

Kävimme pelaamassa aika monta matsia ristinollaa.

Illaksi lämmitimme Perämeren parhaan saunan. Rauhallinen ja hieno päivä. Tosin aika kova ikävä Inarissa leireilevää Idaa.

Pe 28.7.2017 Veneilykeskus, Oulu – Meritullin vierassatama, Oulu – Iin Röyttä (21 mpk) • reitti kartalla

Gårdsvikenin reissu jäi tekemättä, kun ylitysikkunaa ei löytynyt. Mutta ei sään vuoksi kuitenkaan tarvinnut maihin jäädä.

Idä lähti partioleirille Inariin torstaina. Meillä oli siis jälleen miehistössä vajaus.

Ajoimme poikien kanssa perjantaina iltapäivällä Meritullin vierassatamaan. Siellä olikin täyttä. Kävelymatkan ja basson kantaman päässä meneillään oleva Qstock-festivaali oli vetänyt sataman täyteen sekä kevyen että raskaan musiikin ystäviä. Erään tuttavan kausipaikka oli tyhjillään, joten lainasimme sitä. Matruusi Otto toimi neuvokkaasti kansimiehenä.

Tulimme hakemaan kaupungista Kristiinaa töistä, mutta myös noutamaan pojille mieluista ruokaa Mäkkäristä.

Purjehtimaan emme päässeet. Oli melkein plägä – ennen kuin ennustetut kovemmat tuulet alkaisivat.

En jaksanut lähteä saunaan. Sen sijaan pulahdimme Oton kanssa uimaan. Oli mukava päästä raikkaaseen veteen. Päivä oli nimittäin ollut melko kuuma.

To 27.7.2017

Suunnitelmat tehdään siksi, että niitä voi muuttaa. Purjehtijan liikkuminen perustuu niin merkittävästi säähän, että keli saattaa laittaa ne uusiksi.

Jos suunnittelee kuukautta-kahta aiemmin reissun ja h-hetken lähestyessä huomaa, että sää ei mahdollista reissua, niin ei sille oikein mitään voi. Tyhmää lähteä uhmaamaan luontoa vastaan tai vähintäänkin viedä lapset olosuhteisiin, joissa he ovat varmasti merisairaana.

Meillä oli suunniteltuna ja sovittuna viikon reissu Perämeren pohjukkaan. Aivan erityisesti olisimme halunneet käydä ruotsalaisen seuramme Töre Båtklubbin pursimajalla Gårdsvikenissä. Sinne on tehty iso remontti. Laitureita, rakennuksia ja paljon muutakin on uusittu.

Sää ei ollut meille suosiollinen. Hyvää ylitysikkunaa menomatkalle ei ollut käsillä ja paluuikkunaankin näytti liittyvän riskejä. Perämeren Ruotsin puolen parhaaseen saunaan emme siis tälle kesälle pääse. Muutakin ohjelmaa oli ruotsalaisten seurakavereiden kanssa jo ehditty sopia. Siirretään suunnitelmia vuodella.

Su 23.7.2017 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Nukuimme sunnuntaina pitkään.

Katoimme sitlooraan aamiaispöydän ja nautiskelimme rauhallisesti vatsat täyteen.

Yksi laiturin sähköpylväistä oli reistaillut. Asentaja kävi laittamassa sen kuntoon. Röytässä aktiivisesti käyvien ihmisten joukossa on muuten monenlaista osaamista ja halua jakaa sitä. Muuten hienoa saarta ei saataisikaan pidettyä hyvässä kunnossa – ja varsinkaan kehitettäisi entisestään.

Emil uppoutui Youtubeen. Ida halusi siivota kantta ja harjailla paikkoja, joihin ei levankiharjalla pääse. Innostus kuitenkin lopahti nopeasti. Aika yllättävältä se kieltämättä kuulostikin.

Tuuli vaikutti riittävän voimakkaalta, jotta pärjäisimme pelkällä genoalla. Näin ei kuitenkaan ollut. Nostimme saman tien myös isopurjeen.

Kunnolla ei satanut, mutta sen verran kuitenkin, että purjeet saatiin märiksi.

Jossain vaiheessa tuuli kävi niin keveäksi, että täytyi koneistaa.

Kokkola Cupista saapunut Otto oli meitä vastassa Veneilykeskuksessa. Mummu oli hakenut pelireissulta saapuneen futaajan ja tuonut satamaan. Perhe olit taas koossa. Sehän tarkoitti yhteistä herkutteluiltaa.

La 22.7.2017 Iin Röyttä

Lauantai oli Röytässä aktiivinen päivä.

Haukiputaan Pursiseura valmisteli paikkoja Elojuhlia varten. Elokuun ensimmäisenä lauantaina pidettävän juhlan järjestäjävuoro on tänä vuonna heillä.

Röytän satamasta on löytynyt vielä yksi vanha laiturin ankkuripaino. Sen kohdalla veden syvyys on vain noin 1,5 metriä eli se aiheuttaa purjeveneille vaaran. Sataman kylteissä tuolle alueelle luvataan kahden metrin syvyys. Joukko aktiiveja selvitti painon nostamista.

Olin soitellut Jarin ja Joukon kanssa viikolla. Meillä oli aikeissa pitää pienet talkoot Oulun Purjehdusseuran majalla. Toimme mukana kotoa hiukan metsätyövarusteita ja puutarhatyökaluja. Iin Röytän toimijoilta saimme lainaan lisää välineitä.

S/Y Mollyn väki tuli myös innokkaana mukaan.

Kaadoimme tontin laidalta puita maapohjan kuivaamiseksi ja hyttysten ehkäisemiseksi.

Raivasimme satamasta pursimajalla johtavan vanhan polun, joka oli jo kasvanut umpeen. Nyt polku on kuljettavassa kunnossa. Annoimme sille nimeksi Nostalgiapolku.

Minä kävin pikaisesti heittämässä talviturkin. Roikasin uimaportailta sekaan, niin oli raikkaampi lähteä ruokatauolle.

Chef Lotina kokkaili Messin kesäkeittiöllä ja valmisti talkooporukalle herkullisen lasagnen.

Illansuussa otimme kunnon löylyt majan saunassa.

Seuramme lipun alla purjehtiva kookas moottorivene saapui illalla. He ottivat saareen yhteyttä ja tiedustelivat, löytyykö heille tilaa. Lisäksi he tarvitsivat kansimiehen. Hyppäsin purkkarilaiturin nokasta kannelle ja teimme kipparin kanssa suunnitelman kiinnittymisestä. Kun sain kaiken kiinnittymistä varten valmiiksi, hän töijasi paaran kyljen moottorivenelaiturin päähän. Kaikki meni hyvin.

Kaakosta lähestyi saderintama. Päätimme kokoontua muutaman veneen porukalla pitämänä sadetta Messiin. Rintama meni kuitenkin pääosin ohi ja vettä tuli niin vähän, ettei se haitannut nuotiolla istumista.

Olipa kiva ilta.