Lauantai kovimpaan sesonkiaikaan upean aurinkoisella säällä ei ole helpoin päivä saada laituripaikka Luulajan saariston yhdestä suosituimmasta satamasta.

Chef Lotina kävi vielä nopeasti kaupassa paikkomassa illalla huomatut puutteet. Köydet irtosivat jo yhdeksän jälkeen. Tuulta ei taaskaan ollut eli noin seitsemän meripeninkulman siirtymän teimme moottorin voimin.

Kymmenen jälkeen töijasimme Likskäriin, jossa laiturilla oli vastassa tuttuja kasvoja viime kesältä. Saimme erinomaisen paikan. Ei kestänyt kauan, että klubirakennuksen salkoon nousi Suomen lippu. Kävimme kiittämässä klubimestaria kohteliaasta eleestä.

Miehistö heräsi vasta perillä, jossa aamiaiseksi tarjolla oli Lotinan aamulla ostamaa vastapaistettua mutakakkua.

Tuuli oli virinnyt muutamaa tuntia myöhemmin meitä seuranneelle S/Y Saralle sen verran, että he pääsivät osan matkasta purjeilla. Loppupäivän vietimme tuttuun tapaan yhdessä isolla porukalla.

Likskär on upea hiekkasaari ja juuri sopiva paikka näille keleille. Taisi olla viime vuonnakin hellesää täällä vierailtaessa. Kaunista säätä näyttää olevan tulossa lisää. Forecan ennuste seuraavalle kymmenelle päivälle on melko ykstotinen.

Lapset kävivät tekemässä päivänmittaan monta uimareissua. Otto ja Emppu kävivät useamman kerran myös pelaamassa jalkapalloa.

Samassa laiturissa sattui olemaan Mamarosan sisaralus S/Y Aurora aivan kuten viime vuonnakin.

Ilta vierähti iloisesti klubirakennuksen terassilla. Veneelle palatessa taivastelimme ties monettako kertaa ruotsalaisten grillauskulttuuria. Juuri kukaan ei käytä satamiin rakennettuja nuotiopaikkoja. Sen sijaan liki kaikki tuovat niiden viereen oman grillinsä, grillaavat ruuan ja menevät veneeseen syömään sen.

Perjantaina irrotimme Junkösta jo hyvissä ajoin aamulla. Halusimme varata mahdollisimman paljon aikaa seuraavaan määränpäähän eli Luleån kaupunkiin.

Parin tunnin matka meni muuttamassa tunnissa koneella. Tuulta oli liian vähän purjehtimiseen. Aurinko paahtoi tosi kuumasti. S/Y Sara tuli tunnin päästä perässä.

Perillä suuntasimme heti ostoksille. Ettansin rannassa on mainio veneilyliike. Olin etsinyt sprayhoodiin erästä murtunutta helaa tuloksetta Suomesta. Tästä liikkeestä se löytyi hyllytavarana. Satamassa on myös iso ruokakauppa, josta toimme päivän aika 17 muovikassillista ruokaa ja juomaa. Kaupungilta systeemistä täydensimme viinivarastoja. Polttoainetankki täytettiin tietenkin myös. Sitä ei ollut mennyt nimeksikään, sen verran ahkerasti olimme purjehtineet. Konjakkilasit unohtui hankkia.

Kahden veneen lapset tekivät keskenään yhteisen retken kaupungille puistoon pelaamaan ja leikkimään.

Bunkraamiseen meni yllättäen koko päivä. Meni siihen tietenkin myös rahaa, mutta nyt on taas muonaa pitkäksi aikaa. Tuoretta ostimme noin viikoksi, kuiva- ja säilykemuonaa on yli viikoksi eli tällä reissulla ei välttämättä tarvitse enää bunkrata.

Otto näki satama-altaassa molskivan kookkaita affenia ja innostui kokeilemaan niitä pilkillä. Ja nousihan sieltä yksi.

S/Y Sara sai maita pitkin lisää miehistöä – tai itse asiassa naisistoa.

Naapuriveneen Emppu teki muutaman huoltoreissun mastoon.

Illalla olimme niin puhki, ettei Luleån yöhön vaivauduttu eikä edes pientä regattaa laiturilla järjestetty.

Svinöra oli aika jättää taakse torstaina. Lähtömanöövereja suunnitellessa päätin hetken mielijohteesta lähteä pitkästä aikaa laiturista purjeilla. Konetta en siis käynnistänyt ollenkaan. Laituriparlamentti käänsi poikkeuksetta pällistelysuunnan kohti, kun nostin ison köysien ollessa vielä kiinni. Rullaa vähän auki. Kumpikin vähän vetämään ja köydet irti. Hyvin meni. Skellefteålaispurjehtija ja paikalliset moottorivenemiehet huiskuttelivat laiturilta.

Matka taittui leppoisasti SE 4-6 m/s tuulessa isolla ja genoalla. Emil valtasi ruorimiehen paikan, mutta ei kuitenkin halunnut ohjata. Autopilotilla siis mentiin.

Alkuillasta saavuimme Luleån edustalla olevalle Junkön saarella. Olimme sopineet sinne treffit pari päivää sitten yli tulleen S/Y Saran kanssa.

Junkö on viehättävä paikka. Monellakin taholla jaossa olevat kauniit kuvat antavat siitä kuitenkin jopa vähän liian hienon kuvan. Sauna oli ok. Maamöljä oli liian korkea ja sen vieressä veden syvyys matala. Laituritilaa oli niukasti ja sähkö piti vetää tosi kaukaa. Kahvila ja museo olivat kiinni. Kalaa ei ollut myynnissä. Aiemmin päivällä edellä mainitut palvelut olisivat mahdollisesti olleet tarjolla.

Viereisellä kentällä oli pari jalkapallomaalia ja pojat saivat hyvän pelin aikaiseksi. Kalassa he kävivät myös. Tytöt pelasivat isoa ristinollaa.

Söimme kahden veneen porukalla yhdessä päivällistä ja vielä iltapalaakin. Myöhäänhän se tietenkin meni, kun pitkästä aikaa pääsimme istumaan porukalla iltaa. Mutta hauskaa oli.

Keskiviikko oli koko reissun tärkein päivä. Se oli Emilin 7-vuotissyntymäpäivä. Juhlallisen päivän aloitimme asiaankuuluvin menoin nostamalla suuren paraatin eli juhlaliput mastoon.

Synttäriherkut nautimme jo aamiaiseksi. Emil oli itse ne valinnut ja tarjolla oli vohveleita kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Miehistö vietti päivän touhuillen satamassa, onhan Svinöra yksi heidän suosikkipaikoista, ja syystäkin. Vajasta löytyy jollia, kanootteja, SUP-lautoja ja vaikka mitä vesiurheiluvälineitä. Rannalla on pieni jalkapallokenttä ja leikkipuisto. Kaikista hienoista vempaimista huolimatta uiminen vaikuttaisi kuitenkin olevan lasten ja nuorten suosituin aktiviteetti täälläkin.

Kävin Emilin ja Idan kanssa melomassa pikkulenkin saarten välissä katselemassa naapurimökkejä.

Otto kalasteli innokkaasti. Kaikki kolme innostuivat tänään myös haaveiluista. Muutamia pikkukaloja taisivat saadakin.

Huomasin klubirakennuksen aulassa tärkeän ensiapuvälineen, joita on edelleen melko harvassa. Hienoa, että tänne on hankittu AED eli puoliautomaattinen defibrillaattori. Juuri saaristokohteet ovat paikkoja, joihin avun saanti on hidasta. Siksi ensiavun merkitys on hyvin suuri.

Tutkailimme maanantaina Skellefteån saariston pohjoisosassa sijaitsevaa Pite-Rönnskärin saarta. Sillä on pitkä ja hieno merenkulkuun liittyvä historia. Kalastajakylä saarella on ollut jo 1500-luvulla ja luotsitoimintaa sieltä käsin on hoidettu vuodesta 1677 alkaen.

Saarella on edelleen vuonna 1771 rakennettu kappeli, jonka alttaritaulu on vuodelta 1780. Aikoinaan kalastajien oli pakko osallistua jumalanpalvelukseen kesäsunnuntaisin. Talvisin kirkkoa käytettiin venevajana.

Pite-Rönnskärissä on yksi Ruotsin korkeimmista majakoista. Vuonna 1905 rakennettu 37 metriä korkea metallimajakka on ollut käytössä aina 1970-luvulla asti.

Vierasveneitä varten satamassa on muutama paikka ja sähköäkin on tarjolla. Maalaituri on kuitenkin verrattain korkea ja veneeseen kulku on vaikeaa. Satama-allas on myös melko ahdas, joten esimerkiksi peräntakaisella tuulella aukosta sisään tullessa saa aika nopeasti koukata laituria vasten.

Otto ja Emil viihtyivät nurmikentällä frisbeen kanssa. Jalkapallomaali oli myös kova juttu. Otto kun on kova futismies. Idan juttu oli keinu.

Huikopalaksi chef Lotinan pentteri tarjoili hodareita.

Kottikärryt saivat minut häkeltymään. Niitä tuntui olevan paljon. Ihmiset kuljettivat tavaroita ympäriinsä niillä. Rantakentällä oli pitkä rivi erilaisia. Yksi mies kuljetti rakennustarpeita kottikärryillä, jotka näyttivät hyvin erikoisilta. Aivan kuin niissä olisi ollut moottori. En kuitenkaan kehdannut kuvata touhuilevaa miestä. Ehkä näihin kottikärryihin liittyy jokin juttu, jota minä vain en hoksaa. Täytyy miettiä lisää.

Päivän mittaan satamaan tuli muutama muukin vene. Illalla satoi vettä kaatamalla. Ukkonenkin kuului jossain, muttei tullut lähelle. Juttelimme möljän katoksen alla skellefteålaisperheen kanssa ja kyselimme reittivinkkejä seuraavalle päivälle. He kertoivat lähtevänsä aamulla samaan paikkaan kuin mekin, Svinöraan. Myöhään illalla he kuitenkin jo lähtivät. Sanoivat, että lapset odottavat niin kovasti Svinöraan pääsyä.