Lauantaina nautiskelimme kauniista kesäpäivästä ja kävimme koko perheen voimin kävelyretkellä ja syöttämässä lampaita. Kylläpäs ne ovat pihlajan perään! Kaitsu opetti lapsia heittämään kivellä leipiä. Muksut olivat aivan riemuissaan. Etsiskelimme myös sopivia piirrustuskiviä ja taiteilimme niillä rannan kivikkoa. Voisi hommata miehistölle liidut paattiin kivipiirrustelua varten. Ostoslistalle liidut.

Auringosta huolimatta keli oli vilpoinen ja olin varautunut laittamaan lauantaina lämmittävää red curry kanaa. Kana onnistui loistavasti, mutta pentteri sai tuoksinnassa osakseen palovamman, kun kiireessä löin epähuomiossa mahonkikannen levyn päälle kaasun ollessa vielä päällä. Kannen alapuolessa on nyt sitten ruma musta läikkä ja täytyy ottaa yhteyttä puuseppään voiko hioa vai tarviiko uusata. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Harmittaa aivan vietävästi.

Red curry kannaa

350g kanasuikaleita
3 kevätsipulia
3 valakosipulin kynttä
2 rkl raastettua inkivääriä
1 sitruunaruoho
1 kanelitanko
5-7 kafferilimetin lehteä
2-3 rkl Punainen Thai currytahna
1 tlk kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl fariinisokeria
kaksi paprikaa, esim punainen ja vihreä
rasiallinen kirsikkatomaatteja
1 tlk bambunvesoja
2rkl limen mehua
ripaus kuminaa ja korianteria
Tuoretta korianteria tai thaikkubasilikaa

Kuullota sipuleita, valakosipulia, inkivääriä ja currytahnaa hetki oljyssä. Lissää kanat ja paista vielä hetki. Lissää puolet kookosmaiosta, kalakastike, fariinisokeri, limetin lehet, kanelitanko ja sitruunaruoho.Laita kannen alle hautumaan 20-30min. Mulla oli aiemmin päivällä valamiiksi paistetut kanakset niin hauvutus oli huomattavasti lyhyempi. Lissää kuutioiut paprikat ja bambut. Hauvuta 10 minuuttia. Lissää loppu kookosmaito, limemehu, mausteet jos kaipaa ja halakastut tomaatit. Hauvuta pieni hetki ettei tomaatit hajua. Maista. Ota pois limelehet ja kanelitanko.Ripota päälle tuore yrtti ja tarjua nuudeleitten tai riisin kylessä.

Mamarosan pentterin kaapit ammottivat tyhjyyttään, tai niin minä ainakin luulin. Pari pikku juttuja oli nimittäin päässyt syksyllä kaappeihin unohtumaan. Baarikaappiin jääneet jalojuomat olivat talvehtineet hyvin. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa parista alakaappiin unohtuneesta sipulipussista. Näky ja haju olivat aivan käsittämättömän kamalat ja päälle sain vielä oikein kunnon homepöllähdyksen. Yäk. Syksyllä täytyy muistaa olla huolellisempi.

Ensimmäiselle reissulle tuli lähdettyä sen verran vauhdikkaasti, että mukaan tarttui vaan muutama peruselintarvike. Mausteitakin oli mukana peräti suolan ja pippurin verran. Uusia perunoita, kalasäilykkeitä, makkaraa ja lihaa. Perussettiä. Päällystön ja Idan ruokavalio koostui pitkälti ruisleivästä ja kalasta. Pojat vetivät uusia pottuja niin että napa rutisi. Heidän uusi kesäinen suosikkiruoka on pottuja ja lihapullia pannulla.

Lauantaina paistoin Kaitsulle ja itselleni kunnon bratwurstit ja kylkeen tekaisin sienisipulipaistoksen. Kiitos naapuriveneen Liisan, sain paistokseeni makua myös valkosipulista ja oreganosta. Ennen ruokaa nautiskelimme auringossa pitkäripaisesta bongaamaani J.P. Chenetin uutuutta ”Sparkling ice edition”, joka on tarkoitettu jäiden kera isosta viinilasista nautittaviksi. Kylläpäs oli hyvää! Ja tyylipisteet valkoisesta pullosta. Tilausvalikoimasta löytyy myös Ice Rosé, joka sekin täytyy ehdottomasti testata, jahka kelit hieman lämpenevät.

Sunnuntain koleaan paluumatkaan haimme lämpöä tikka masalasta.

Kun paatti on vihdoin vedessä ja siistittynä, on aika alkaa suunnitella myös pentterin kaappien sisustusta – mausteita, säilykkeitä, öljyjä, fondeja…

Kausi on finaalissa. Pakko myöntää vaikkei sitä kelien puolesta uskoisi. Lauantaina oli perinteinen Räntärece Oulusta Röyttään. Varmaan joskus keli on räntäinen ollutkin, mutta lauantaina saaressa oli lähes bikinikeli. Tuulta ei ollut nimeksikään ja t-paidalla tarkeni loistavasti. Ilman paitaakin pärjäsi. Oli hienoa katsoa kuinka kolmisenkymmentä kisavenettä lähestyi saarta heikossa tuulessa spinaakkerein. Onnea Jussille ja Merville voitosta!

Auringon paahtaessa kuumimmillaan ilmoittivat lapset haluavansa Jarin veneeseen katsomaan elokuvaa. Jarin veneessä on ilmastointi jota lapset ovat oppineet kuumalla kelillä hyödyntämään. Lisäksi Jarilta löytyy iso televisio. Täydellinen elokuvateatteri lasten mieleen. Muksujen katsoessa elokuvaa kävimme sitloorassa keskusteluja meneestä kesästä ja suunnittelimme tulevaa.

Otto äksyili perjantaina pettymystään siihen ettei Elmeri ollut saaressa. Laituriparlamentti tiesi kuitenkin kertoa pojan lauantaiksi saapuvan. Elmerin rautauduttua iltapäivästä ei Ottoa juuri paatilla näkynyt. Pojat leikkivät yhdessä rannalla ja onkivat. Emilkin viihtyi vaihteeksi muuallakin kuin täppärillä.

Lauantaina nautimme aamupalaksi mutakakkua sillä Idalla oli nimipäivä. Onnittelulaulukin laulettiin. Tämä on mahdollisesti kauden viimeinen reissu ja viimeiselä reissulla kuuluu perinteisesti syödä ruokavastoja tyhjäksi. Sälykekaapista löytyi vielä jos jonkinmoista ja lounaaksi valmistin purkkinakki-hodareita. Illallisen alkuruokana oli paistettua halloumia, tsatsikia ja marinoitua sipulia. Pääruoaksi tein risottoa lammasnötkötistä. Yllättävän hyvää tuli ja ruokavieraatkin santsasivat.

Ilta päättyi Oulun Merenkävijöiden järjestämään, hienoon ilotulitukseen ja tansseihin majalla.

Päätimme jo alkuviikosta että lauantaina syödään kreikkalaista ruokaa. Pitkään haudutettavat pataruoat eivät oikein istu pentteriin, sillä haudutus kuluttaa kaasua runsaasti. Kausi alkaa kuitenkin olemaan lopuillaan ja kaasua on jäljellä melkein täysi pullo. Niinpä valmistin pääruoaksi kanapataa. Resepti on Rena Salamanin kreikkalaisesta keittokirjasta. Kirjasta löytyy muuten myös ohje erinomaiseen fetalevitteeseen, jota Kai ja Mika valmistivat leivänpäälliseksi. Kirja on todella hankkimisen arvoinen kreikkalaiseen keittiöön ihastuneille. Punaviininen kanapata tarjoiltiin pitaleipäkuutioiden kera ja hyvää oli.

Alkupalalautanen koottiin salaatista, viininlehtikääryleistä, sitruunasta, tsatsikista, oliiveista, halloumista ja fetasta. Ja jälkiruoaksi Titta paistoi hunajaisia uunipäärynöitä. Ja mitäpä olisi kreikkalainen ilta ilman orienttiä musiikkia. Välillä kajahti salongista myös turkkilaisen poppistaran Tarkanin hittejä. Saattoi kuulua laiturille asti.

Kuvat katosivat valitettavasti.

Köydet irtosivat perjantaina iltapäivällä ja keula oli kohti Iin Röyttää. Lämpimässä auringonpaisteessa tarkeni jopa t-paidassa. Tuuli oli NW 3 m/s eli kevyt ja vastainen. Matka meni siis moottorilla ajeluksi. Toisaalta olosuhteet olivat oikein sopivat Oton ohjailuharjoitteluun Kellon merellä. Viihdykkeeksi nappailimme matkalla valokuvia kiikarin läpi.

Peräkiinnityksellä ns. purkkarilaituriin ja muksuille pöperöä pöytään. Heti syönnin jälkeen lapset kirmasivat saareen lampaita tervehtimään. Ennen nukkumaan menoa tarjolla oli vielä hieman ekstraherkkuja, sillä Emilillä oli nimipäivä.

Illallinen kahdelle. Kuulostaa hyvältä, mutta usein ruokaa tulee kuitenkin laitettua niin että sillä ruokkii useamman suun. Perjantai-illaksi olin varannut ainekset tattikeittoon – kiitos muuten vielä tätäkin kautta ystäville yllättävästä tattitoimituksesta. Ja eihän keittoa voi puolta kattilaa keittää, joten illallispöytäämme istahtivat myös seurakaverimme Jari ja Olli.

Tattikeitto

Vajaa litra tattisilppua
3 sipulia varsineen
Voita
12dl kanalientä
120g smetanaa
100-200g tuorejuustoa
3dl maitoa vaahdotettuna
Tuoretta timjamia
Suolaa, pippuria, cayennea
sokeria ja portviiniä

Silippua tatit ja sipulit pieneksi. Kuullota sipuli voissa, lissää tattisilippu.Kääntele. Heitä mukkaan kanaliemi ja keitä 10min. Sitten smetana ja mausteet – myös viini. Säästä timjamia koristeluun. Keitä 5min. Kuumenna ja vaahota rasvatonta maitoa 3dl. Tarkista koostumus – jos liian lirua niin tuorejuustoa kehiin. Kääntele maitovaahto keittoon. Keitto lautaselle, päälle vaahtoa, sienipiperrystä ja timjamia. Tumma sämpylä kylykeen. Siinäpä se sitten on. Et pety.

Illallisen päälle istahdimme vielä iltaa Mamarosan sitloorassa kuomun alla. Meidän lisäksemme muutamassa muussakin veneessä oli viritetty juhlavalot. Valot näyttivät hyvältä mustassa yössä, mutta jäivät auttamatta jalkoihin taivaan valojen syttyessä. Yöllä pääsimme nimittäin nauttimaan upeista revontulista! Valitettavasti niiden kuvaaminen ei onnistunut, vaikka yritys oli kova.