6.7.2015 Oulunsalon Varjakka – Iin Röyttä

Edellinen yö oli kylmä. Illalla istuimme sitloorassa ja alkoi palella. Ei mikään ihme. Lämpötila oli vain 9°C. Lämmityslaitekin piti siis laittaa yöksi päälle. Tälle kesälle se onkin ollut kovassa käytössä.

Aamulla oli onneksi kesäinen shortsikeli. Aurinko helli, mutta tuulta oli vain S 1 m/s – mahdollisesti navakoituisi jossain vaiheessa jopa S 2 m/s:iin. Ei siis mikään purjehdustuuli, mutta kiirekään ei onneksi ollut. Päätimme lähteä päiväksi lillumaan ja auringosta nauttimaan.

Koneistimme laivaväylää Löyhän mutkaan. Maijanväylän jälkeen nostimme ison ja genaakkerin. Ei niillä kuitenkaan mihinkään päässyt. Vaihdoimme takaisin moottoriin. Saatuamme ison purjesuojan paikoilleen virisi tuuli hieman. Tyypillistä.

Perillä Röytässä miehistön piti päästä saman tien uimaan, vaikka meriveden lämpötila oli vain noin 14°C. Epäilyistäni huolimatta miehistö riisui talviturkkinsa ja uintireissuja tehtiin illan päälle useampia. Minua ei tuonne veteen saisi vielä millään!

Kävimme kuittaamassa seuramme pursimajan vieraskirjan ja lämmitimme saunan. Otimme kunnon löylyt. Vilpolassa iski ensimmäistä kertaa sellainen kunnon kesälomafiilis. Ihanaa kun ei ole kiire minnekään.

Saunan päälle tsekkasin muonavaraston tilanteen. Patonki oli menossa kovaksi ja naudan suikaleilla oli tullut päiväys vastaan. Ruoaksi valmistin tummaa lihakastiketta tsatsikin ja leipäkuutioiden kera. Ja kyllä maistui!

Ruuan jälkeen kävimme S/Y Viluttitanssijassa irish coffeella. Nam.

30.5.2015 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä

Pojilla oli lauantaiaamuna koulun kevätjuhlat, joten viikonloppupurjehdus typistyi yhden yön reissuksi.

Otto on ollut niin paljon veneellä tällä viikolla, että hän halusi jäädä maihin. Hän soitti itse mummolaan ja tiedusteli yöpaikkaa.

Päätimme kokeilla, riittääkö purjeeksi pelkkä genoa. Riittihän se. Ajelimme sen voimalla melkein perille. Martinniemen jälkeen tuuli loppui.

Kohta saapumisen jälkeen meitä tuli tervehtimään seurakaveri Matti leivonnaisten kanssa. Matti oli huomannut meidän vaihtavan lipun kiinnityksen jälkeen. Sen johdosta hän tuli ilmoittamaan, että nyt pidetään uuden lipun vihkiäiset.

Tilaisuus onnistui erinomaisesti, vaikka Matille täytyi kertoa lipunvaihdon todellinen syy. Meillä on nimittäin pienempi lippu kulkua varten ja kookkaampi pitemmän tangon kanssa satamakäyttöön.

Päivälliseksi paistoin päällystölle XXXL-koon pihvit. Pihveissä oli valmiina Tennesee-marinointi. Yleensä välttelen valmiiksi marinoituja tuotteita, mutta jostain syystä näppini tuohon pakettiin silti kaupassa tarttuivat. Puolitin paketissa neuvotun paistoajan ja annoin lihojen vetäytyä foliossa paiston jälkeen. Lopputulos oli erinomainen. Sopiva lisuke pihveille syntyi seuraavasti:

Savuinen lisäke Tennesee-pihveille

5 isoa perunaa keitettynä ja pilkottuna
2 makeaa paprikaa pilkottuna
5 pientä salottisipulia pilkottuna
2 valkosipulinkynttä siivutettuna
ranskankermaa, Sweet Baby Ray´s Hickory & brown Sugar Barbecue Sause.

Kuumenna ainekset pannulla. Lisää joukkoon ranskankermaa, Hickory-kastiketta ja mausteet. Kuumenna vielä hetki ja tarjoile pihvin kyljessä. chiliä olisin mukaan laittanut jos sitä vain olisi ollut.

Illanpäälle meillä kävi kylässä myös S/Y Beaute´n väki. Nyt alkaa tuntua tosi kesäiseltä, kun saaressa on muitakin ja veneessä käy vieraita. Viime reissuilla ei muita ihmisiä juuri ole ollut.

En tiedä mitä oikein olin ajatellut viikonlopun muonitusta suunnitellessani. Tai ehkä vika olikin siinä että viikko oli niin kiireinen etten juurikaan ehtinyt ajatella. Tai ehkä en tajunnut että pentterin kaapeista uupuu vielä lähestulkoon kaikki perustarpeet, kuten pojille tuiki tärkeä ketsuppi. Tai ehkä kaikki edellä mainitut syyt johtivat siihen että Chef Lotinan pentteri tarjoili sangen mielenkiintoisia pöperöitä viikonloppuna.

Perjantaisten yrttibratwurstien kylkeen en ollut tajunnut varata mitään. Yhtään mitään. Tai no, oli meillä sinappia. Heitin pannulle kaveriksi muutaman Oton pikkutomaatin – poika popsii niitä kuin karkkeja konsanaan. Lisäksi pyöräytin mukaan lasten aterialta jääneen spagetin (joutuivat syömään ilman ketsuppia!) ja heitin hieman basilikaa joukkoon. Se olikin ainoa kuiva mauste jonka olin veneeseen vienyt. Edes mustapippuria ei ollut. Ja minä kun olen sitä sorttia, etten ihan heti keksi muuta ruokalajia kuin kaurapuuron johon mustapippuri ei istu. Tuoretta patonkia ja aiolia olin onneksi tajunnut kaupasta hakea mukaan. Pisteeksi iin päälle kaivoin kaapista Saksasta tuomiani säilöttyjä teuflitteja. Suurta herkkuani. Irtotavarana olen nähnyt niitä Oulussakin myytävän, mutta kilohinta on todella suolainen. Ja kun maut olivat kohdallaan niin väliäkös sillä että lautasella oli lopulta melkoinen cross kitchen -pläjäys.

Olin päättänyt, että lauantaina nautimme parsaa kyljessään risottoa. Parsanpurijoissa on kaksi koulukuntaa – ne jotka keittävät ja ne jotka grillaavat. Minä kuulun jälkimmäisiin. Tosin nyt mentiin pannun kautta. Ilmakuivattua kinkkua vaan ympärille ja ai että on hyvää! Niin ja sitä mustapippuria tietty, jos sitä vain olisi ollut.

Lapset viihtyivät uudistetussa leikkipuistossa sadekuurojen välillä. Mahtavaa kun Röyttään on saatu uudet keinut ja liukumäki, kiipeilytelineestä puhumattakaan.

Ja sitten se risotto. Kehuin juuri blogihaasteessa kuinka sienirisotto on venebraavurini. Itseäni lainaten: ”vermuttia ja parmesaania. Epäonnistuminen mahdotonta”. Jep, jep. Sinirisottoon tarvitaan riisiä, sieniä (tuoreita ja kuivattuja), sipulia, selleriä, vermuttia, kanalientä, sitruunaa, voita, parmesaania ja mustapippuria + muita mausteita. Nyt olin kuitenkin tilanteessa, jossa ainoat käytettävissä olevat ainekset olivat: riisi, kuivatut sienet, sipuli, vermutti, voi ja pecorino. Melkoista sävellystä ja sähellystä oli kokkaus. Onneksi olin varannut ruoanlaittoon ja ruokajuomaksi pullon valkoviiniä lempirypäleestäni…

Lyhyestä virsi kaunis – Ei tuoreita sieniä, eikä selleriä. Kanaliemen korvasin pussikeitolla (!) ja sienien liotusliemellä. Lisäksi kaadoin reilun lasin gewürztramineria joukkoon. Pecorino näytteli parmesaania ja mausteet tulivat pussikeitosta. Sitä rataa. Kyllähän se koostumus jäi noilla aineksilla kauaksi aiotusta, mutta maku yllätti positiivisesti. Ei se tietysti vetänyt vertoja alkuperäiselle, mutta Ida ja Kaitsu tykkäsivät. Eikä se minullakaan syömättä jäänyt.

Pojat söivät taas jotain ilman ketsuppia.

Kiertokirjeet eivät oikein ole minun juttu. Itse asiassa rakastan niitä lähes yhtä paljon kuin hääleikkejä. Idea haasteen taustalla on kuitenkin hyvä, joten otan kopin haasteesta.

Olemme saaneet Liebster Award -haasteen peräti kolmelta seuraamaltamme blogilta: http://virtauslanka.blogspot.fi/, https://proviantti.wordpress.com/ ja http://tuulivie.blogspot.fi/. Tämän haasteen tarkoituksena on saada näkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa päivässä. Ideana on vastata 11 haasteessa annettuun kysymykseen, haastaa itse haluamansa blogit mukaan ja esittää heille 11 kysymystä.

Koska haaste on tullut kolmelta blogilta, poimin heiltä yhteensä 11 kysymystä vastattavaksi.

1. Jos olisit vaatekappale, niin mikä vaatekappale olisit?
   Olisin villasukat. Punainen ja vihreä.
2. Mitä teet kesäloma-aamuna ensimmäiseksi herättyäsi?
   Kömmin laittamaan perälipun paikalleen ja totean itsekseni: ”Hyvä elämä.”
3. Kenet ottaisit mukaan neljän viikon purjehduslomalle?
   Ehdottomasti perheeni.
4. Mikä veteen pudonneista tavaroista harmittaa eniten?
   Mitään ei ole pudonnut (*kop, kop*), mutta tarkoituksella olen jotain joskus meinannut laidan yli heittää.
5. Onko sinulla kasvimaa tai parvekekukkia, miten ne hoituvat veneretkien aikana?
   Kasvimaata ei löydy, mutta omakotitalon piha pensaineen kyllä. Lomapurjehdukselta palatessa kahlaamme nurmen läpi kotiovelle. Naapuri tyhjentää marjapensaat sadosta ja vastalahjana saamme mehua ja hilloa.
6. Mikä oli parasta mitä sinulle tapahtui eilen?
   Palasin perheeni luo reissusta. Siskoni perheen luona Berliinissä oli ihanaa, mutta kyllä  omaa perhettä tulee aina reissussa ikävä.
   
7. Mikä on venekeittiösi bravuuri?
   Sienirisotto. Vermuttia ja parmesaania. Epäonnistuminen mahdotonta.
8. Lempiruoka?
   Kala. Ihan mikä vain ja millä tahansa tavalla valmistettuna (pois lukien mädätetty hai, lipeäkala ja hapansilakat). Ehdoton lemppari on kuitenkin raaka kala.
   
9. Viini, skumppa, olut, siideri vai jokin muu?
   Viini! – Kuplilla tai ilman. Eikä värilläkään ole niin väliä.
10. Ikimuistoisin kokemuksesi maalla, merellä tai jossain muualla?
    Yksi ikimuistoisimmista oli Reposaaren satamassa sorsan hyppääminen avoimesta keulaluukusta niskaan kesken yöunien! Kuinka paljon kaaosta saakaan neljä sinkoilevaa aikuista (joista kaksi kirkuvaa naista) ja yksi sorsa aikaiseksi! Vieläkin naurattaa 😀
11. Mikä on vinkkisi hyvään elämiseen veneessä?
    Ota rennosti. Älä pingota. Sunkhan sole nii justiisa. Less is more.

Liki kaikki seuraamani veneblogit on jo haastettu, mutta vielä taitaa kuitenkin olla oululaisten Even ja Andrusin mainio blogi haastamatta.

https://www.suwena.net/

Lisäksi haastan mukaan bloggaamisen suhteen hiukan laiskistuneet ystäväni

http://koirankarvaneulontaa.blogspot.fi/
http://www.rantapallo.fi/unkarissa/

Minun kysymykseni:

1. Mikä on suhteesi purjehdukseen?
2. Mitä mieltä olet nörteistä?
3. Miten suhtaudut ruokaan?
4. Sano jotain lapsista.
5. Kerro Perämereen liittyvä kokemus.
6. Oletko urheilija vai penkkiurheilija?
7. Mitä ajattelet tietokonepeleistä?
8. Uskotko prinsessoihin?
9. Ikimuistoisin saunakokemus?
10. Miten nautit talvesta?
11. Ajatuksiasi sosiaalisen median käytöstä.

Minä rakastan voileipäkakkuja. Rakastan. Arkeen eivät meillä kakut kuulu, mutta kun on aihetta juhlaan, niin voileipäkakku kuluu ehdottomasti tarjottavien listalle. Saattaapa kakku joskus valmistua myös ihan vain viikonlopun kunniaksi. Veneessä pääsemme valitettavan harvoin kakuista nauttimaan, mutta joskus bunkratessa voi onnistaa, kuten kävi viime kesänä.

Monenmoisia kakkuja on tullut vuosien saatossa kokeiltua ja ehdottomaksi suosikiksi meillä on noussut kylmäsavulohesta valmistettava uljas lohikakku. Kakku on todella näyttävä ja hyvänmakuinen!

Kylmäsavulohikakku

Kakun valmistus aloitetaan vuoraamalla irtopohjainen kakkuvuoka tuorekelmulla niin että kelmu roikkuu myös reunojen ulkopuolella. Kelmutuksen jälkeen laatikon pohjat ja reuna vuorataan kylmäsavulohisiivuilla. Siivut täytyy latoa sitten, ettei rakoja jää ja reunojen tulee kelmun lailla hieman roikkua laitojen yli.

Sitten ladotaan leipäkerros, täytekerros, leipäkerros, täytekerros ja leipäkerros. Käännetään lohisiivut ja kelmu latomuksen päälle ja asetetaan jääkaappiin ässehtymään yön yli. Seuraavana päivänä kellautetaan kakku tarjolle ja koristellaan.

Teen yleensä kaksi erilaista täytettä. Ensimmäisiin kakkuihin laitoin myös täytteeseen lohta ja kyllä nykyäänkin ylijäämäpalat mukaan silppuan, mutta erikseen ei minusta kalaa enää täytteeseen tarvitse laittaa. Perustahnapohjaan laitan purkin ranskankermaa ja purkin tuorejuustoa (esim. ruohosipuli) ja sitten mennään fiiliksellä maistellen; purjosipulia, punasipulia, tilliä, makeaa paprikaa, loput kalat silppuna, sitruunaa, pippuria… Ja toiseen täytteeseen esim. Myrttisiä kuutioituna, smetanaa, hunajaa… Täyte itsessään kostuttaa paahtoleivät eikä kakkua tarvitse erikseen kostuttaa, mutta kiinteämpää leipää joskus käyttäessäni olen kostuttanut leipiä hieman kalaliemellä.

Juhlavat ruusut kakun päälle syntyvät seuraavasti: makuuta graavilohisiivuja punajuurinesteessä yön yli ja kierräytä rullalle ruusuksi.

Ja tätä kirjoittaessa syntyi pakottava tarve lähteä kauppaan hakemaan kakkutarpeet. Onhan huomenna sunnuntai.