Otto vaihtoi torstaiaamuna alusta ja liittyi Gårdsvikenissä S/Y Saran miehistöön. Päätimme suunnata vielä takaisin etelämmäs Luulajan saaristoon.

Helle jatkui edelleen, samoin heikot tuulet. Purjehtimiseen ei siis ollut vieläkään mahdollisuutta.

Kiinnitimme Hindersönin Björkögärdsvikenin ahtaaseen satamaan iltapäivällä. Veneiden kiinnitystä piti säätää tovi, että ne saatiin asettumaan paikoilleen turvallisesti. Maamöljä on tosi korkea ja pystypalkituksen vuoksi fendarit on hankala saada pysymään paikallaan. Poijuja ei ole ja ankkureita ei ahtaaseen altaaseen oikein voi heittää. On satamassa toki matalampikin laituri, mutta siinä ei ollut tilaa. Möljän kylkeen oli lisäksi pysäköity vesiskootteri siten, että se esti veneiden kiinnittämisen mahdollisimman hyvin.

Kuulemiemme kehujen pohjalta päädyimme päivälliselle läheiseen ravintolaan. Ruoka oli erinomaista. Sen sijaan lapsiasiakkaiden huomioimisessa oli kummallinen aukko. Lasten listaa ei ollut. Tiedustelin mahdollisia lasten ruokia. Henkilökunta kertoi lapsille olevan tarjolla hampurilaista ja lihapullia, mikä ilahdutti pikkugasteja kovasti. Pöytään heille tuli tosi muhkeat lautaselliset, nimittäin aikuisten kokoa. À la cartelta löytyvät annokset olivat keittiön bravuureja ja hinta sen mukainen. Lasten annokset olivat siis noin tuplahintaisia aikuisten päivän listalta valitsemiin verrattuna. Ei mikään perheravintola siis.

Ida halusi käydä kävelyllä saaren toisella puolella. Sieltä löysimme museoidun vanhan hyljeveneen.

Emppu ja Otto kalastelivat rantakivillä ja Empun uistimella nousi kaksi haukea. Pojat kypsensivät saaliin grillissä ja tarjosivat koko seurueelle.

Kristiinan nimipäivän kunniaksi Mamarosa sai juhlaliputuksen ja möljän pöydälle katettiin voileipäkakku skumpan kera.

Koko laivue sai sataman saunasta hyvät löylyt. Kyseinen sauna vaikutti olevan tosi suosittu, sillä varauksia oli pitkälle yöhön asti.