Kokkailu jonkin teeman mukaisesti on mukavaa. Aina päästessäni kestitsemään vieraita alkaa kutsujen sunnittelu teeman valinnalla. Myös viikonloppuihin on kiva valita jokin ruokateema. On ihanaa etsiä uusia reseptejä ja ideoita netistä, kirjoista ja kavereilta. Kreikkalainen keittiö tuntuu puhuttelevan minua vuodesta toiseen. Varsinkin kreikkalaisen kotikeittiön padat ovat vallanneet pysyvän sijan sydämestäni –yksinkertaiset ja hyvät raakaaineet, pitkä haudutus ja lopputulos joka vie kielen mennessään. Pataruoat kuuluvat kuitenkin selkeästi kauden ulkopuoliseen aikaan ja veneessä kaiken pitää valmistua nopeammin ja mielellään ruoka-aineista jotka eivät vaadi jääkaappitilaa –tosin tällaisilla viikonloppupurjehduksillahan sillä ei ole niin väliä, kun kaappi vetää kaiken tarvittavan.

Monesti myös keli sanelee ruokateeman. Kolmenkymmenenasteen pakkasista selvitäkseen tarvitsee paksua ja tulista chili con carnea ja helteellä raskaat ruoat eivät vaan yksinkertaisesti uppoa alas. Tälle viikonlopulle luvattu kylmä ja sateinen keli synnytti idean mausteisesta ja lämpimästä Lähi-idän keittiöstä. Minulla kulkee päässäni mukana lista ruoista jotka pitää päästä testamaan. Yksi tällaisista ruoista oli shakshouka –tomaattinen paprikapannu, jonka keskiössä on pohjoisafrikasta kotoisin oleva, mausteinen Merquesmakkara. Merquesmakkaran voi myös korvata jollain muulla mausteisella makkaralla. Stockkan lishatiskistä onnistuin kuitenkin löytämään sitä itseään ja olipa vielä tarjouksessakin.

Useita shakshouka-reseptejä tutkittuani löysin tuttavan facebook-ystävän blogin kautta reseptin, jonka uskon olevan kaikista lukemistani lähimpänä totuutta.  Itse käytin koko purkin tomaattimurskaa ja kananmunia olisi saanut olla kolmaskin – olihan meitä ruokailijoitakin kolme. Lopputulos oli lämmittävä ja hyvä. Mukavan mausteinen muttei liian tulinen – 4-vuotias gastimme Ida santsasi pariinkiin otteeseen. Pojat söivät mieluimmin lättyjä, mutta sillä taas ei ollut mitään tekemistä Merquesmakkaran, chilin tai minkään muunkaan kanssa.

Koska viime viikonloppukin vierähti maalla, oli tänä viikonloppuna kova halu päästä merelle. Viikonvarrella sääennusteet vain lupailivat loppuviikolle sadetta ja kovia puuskaisia tuulia. Sadetta tänään tulikin. Oli tihkua ja välillä melko rankkoja kuuroja. Mutta tuulta ei ollut. Melkein koko matka Oulusta Iin Röyttään oli parin sekuntimetrin sivumyötäistä, jonka kunniaksi emme ryhtyneet purjeita nostamaan. Kellonmerellä tuulen viritessä noin viiteen sekuntimetriin avasimme genoan ja sammutimme koneen. Isoa emme halunneet kastella. Puolen tunnin kuluttua tuuli tilttasi jälleen ja loppumatka piti taittaa moottorilla.

Moottorilla ja autopilotilla sadekuurojen välissä ajelu ei tarjonnut lapsille juurikaan viihdettä. Kolmikko viihtyi koko matkan salongin pöydän ääressä piirtelemässä ja pelailemassa. Tuhti annos draama saatiin, kun yhden unilelun huomattiin jääneen kotiin. Melkein piti lähteä uimalla hakemaan. Perillä uni kuitenkin tuli ilman tuttua unikaveria, kun kainaloon taiteltiin korvikkeeksi uimapyyhe.

Pateniemen edustalla tuli vastaan perinnelaiva Katariina. Muutaman moottoriveneen ja troolarin lisäksi muita aluksia ei näkynytkään. Lieneekö sade vaikuttanut asiaan? Vai  huomenna alkavat Toppilan meripäivät, joille menevä väki tuskin lähtee tänään vesille. Toivottavasti huomenna on hyvä sää, sillä se vaikuttaa Toppilan meripäivien onnistumiseen. Ennusteet eivät tosin lupaa lähellekään parasta mahdollista.

Iin Röytässä on rauhallista. Veneitä satamassa on puolenkymmentä. Yöksi näyttää viriävän sen verran tuulta, etteivät hyttyset viihdy satama-alueella. Karkottimia ja ansoja ei siis tarvittane.

Tänä viikonloppuna emme lähteneet merelle, vaan kävimme maata pitkin Maakinen Martinniemi -piknikissä.

Upea tapahtuma järjestettiin nyt viidettä kertaa Haukiputaan Martinniemessä, tarkemmin Kurtinhaudan rantametsässä aivan Martinniemen kalasataman vieressä. Tarjolla oli aluksi lapsillekin sopivaa musiikkia, illan myötä ohjelmaa aikuisempaan makuun. Kurtinhaudan rantametsään on vastikään avattu luonto- ja kulttuuripolku, jolle tapahtumassa järjestettiin opastettu kierros. Rantametsässä oli esillä myös kuvataidetta. Martinniemen kyläyhdistys myi savumaivoja ja lättyjä. Ihmiset olivat tuoneet mukanaan omia viini&patonki -tyyppisiä eväitä, joita he nauttivat rantahietikolla.

Olemme jo usean vuoden ajan harkinneet Maakiseen Martinniemeen menoa veneellä. Satama on suojaisa, mutta tarkkaa tietoa syvyydestä ei oikein ole saatavissa. Maalaituri on ahdas, eikä paikanpäältä saa tietoa, mihin veneen saa kiinnittää. Vieraspaikkoja ei ole.

Jos satamaa kehitettäisiin, saataisiin Martinniemestä loistava veneilijöiden retkikohde. Rantametsässä on laavu nuotiopaikkoineen, uimarantoineen ja luontopolkuineen. Kävelymatkan päässä on kaksi ruokakauppaa. Aktiviteettia ja palveluitakin siis on.

Yksi purjevene satamaan lauantaina kiinnittyi. He olivat tulleet nimenomaan Maakiseen Martinniemeen. Veneen syväys oli kuulemma 1,75 eikä pohjakosketuksia tullut. Mamarosan syväys on hiukan pienempi, joten ensi kesänä harkitaan veneellä menemistä jälleen uudelleen.

Herätys ei juuri poikennut eilisestä hyttysten suhteen. Huumorintajun varatankkikin on jo käytetty. Seuraavaa Röytän reissua varten täytyy löytää todella tehokkaita karkottimia ja/tai pyydyksiä.

Helteinen päivä oli todella upea veneilyyn, mutta purjehtimiseen tuulta ei riittänyt kuin muutamalle varttitunnin pätkälle. Käytimme sitten liki tyvenen sään hyväksi ja kiertelimme paikoissa joihin ei tuulisemmalla säällä tulisi mentyä.

Röytästä pukkasimme Röytän ja Satakarin välistä väylää ulos ja sitten melko suoraan etelään Postimerkkimatalaan asti. Sen jälkeen mutka Kropsun pohjoispuolelle, josta pujahdimme Kajavan kivikon ja Kropsun välistä Kropsun lounaispuolelle laivaväylälle. Paikka oli tarkasti ajettava, sillä väliin oli viritetty kalapyydyksiä. Kaiku näytti kuitenkin koko ajan vähintään 10 metrin syvyyttä.

Laivaväylän yli suuntasimme Maijanväylään eli Maijanleton ja Puukkoleton välistä Hiukeen kainaloon. Sieltä pääsee näppärästi lounaaseen laivaväylälle Hiukeen linjatauluja hyväksikäyttäen. Jälleen onnistuimme pysymään valkealla vedellä.

Löyhän mutkassa tuuli virisi, joten avasimme genoan ja sammutimme koneen. Tuulta ja huvia riitti vartin verran. Niinpä ajelimme laivaväylää Oulua kohti koneella. Vasta kolmikulmassa tuulta riitti sen verran, että avasimme jälleen genoan vähäksi aikaa.

PS. Sori, kuva on vähän tylsä. Oli niin hieno päivä, että unohtui valokuvaaminen.

Käyn silloin tällöin hakemassa ideoita kokkailuihin loistavasta oululaisesta Pastanjauhantaa-blogista.  Sieltä löytyi myös idea helppoihin pitapitsoihin, jotka rakennetaan halkaistujen pitaleipien päälle. Sitten vain hetki uunissa ja valmista on!

http://pastanjauhantaa.blogspot.fi/2013_01_01_archive.html

Omassa versiossani vaihdoin fetakuutiot oikeaan fetaan (en suostu käyttämään kumikuutioita). Ruokaisuutta pitsoihin toi aiemmin päivällä marinoimani punasipuli ja Stockmannin marinoima karitsan sisäkumi joka sattui vielä sopivasti olemaan torstaina tarjouksessa, kun varustimme paattia viikonloppua varten. Mausteina käytin basilikaa, oreganoa ja mustapippuria sekä hieman tuoretta ruohosipulia. Lopuksi läsäytin kuumien pizzasten päälle kylmää, hyvin ässehtynytttä tsatsikia ja koristeeksi ruohosipulia. Pizzoista tuli aivan järjettömän hyviä! Suosittelen!