Maanantaiaamu ei valjennut arkeen. Mamarosassa nimittäin juhlittiin heti aamusta. Lapset huomasivat virtuaalilemmikkinsä Poun viettävän 35-vuotissynttäreitä. Juhlan kunniaksi he ostivat Poulle uuden vaatekerran, virtuaalirahalla onneksi.

Otto kiirehti möljälle scoottailemaan, kun kuuli meidän suunnittelevan merellä lähtöä.

Vilkkaan mielikuvituksen kanssa leikeistä veneessä näyttää kehittyvän vaikka mitä. Ohjauspylväs on ilmeisesti ollut aamulla intiaanileikin toteemipaalu tai jotakin vastaavaa.

Laiturista irrottiin vasta puolenpäivän aikoihin.  Heti kohta sataman lähellä vastaan tuli kemiläinen varttitonnari. Yritin väistää väylän oikeaan laitaan, mutta vene tuli koko ajan kohti. Vislasin voimakkaasti. Joku hahmo siellä veneessä näytti heiluvan, mutta vene jatkoi kohti tuloa. Vene ei väistänyt, vaikka olin jo todella pitkällä väylän oikeassa laidassa. Ihan kohdatessa väistin vielä lisää, jotta ei tulisi päälle. Flanellipaitainen mies huusi samantien veneestä: ”Pääseekö siellä maihin? Onko siellä kauppa?”. ”Pääsee ja on”, vastasin niukasti, vaikka olisi ollut vähän muutakin sanottavaa.

Pilvisyys oli 2/8 ja tuuli SSE-SSW 5-8 m/s. Lähdimme kiertämään lännen kautta Seskaröä edetäksemme itään. Veneemme ei mahdu Seskarön sillan sillan alta, joten kiertäminen lisää matkaa noin 10 meripeninkulmaa. Varsinaista päämäärää emme olleet lähtiessä vielä päättäneet. Ajattelimme katsoa matkan varralle, mihin fiilis vie, Nikkalaan, Selkä-Sarveen vai Kemiin.

Maininki oli Seskarön eteläpuolella melkoinen ja sivutuulessa rullatessa kannen alla kikkailevalla miehistöllämme meinasi tulla huono olo. Hieman laiskoina ajoimme tänään moottori-genoa-yhdistelmällä. Ja pelkällä moottorilla vastaisemmat osuudet.

Rajanpinnassa ajelimme hienojen mökkipaikkojen ohi. Jokisuussa huomiota herättivät myös todella laajat lohipyydykset. Jokeen asti pääsevät lohet ovat takuulla navigointitaidoiltaan erinomaisia.

Saavuimme Kemin Uleninrantaan kahdeksan jälkeen. Lapset olivat edelleen Ruotsin ajassa. Ja loma-ajassa. Ja nukkuneet osan matkasta. Virtaa käytiin purkamassa rannan leikkipaikalla.

Sattumalta huomasimme, että satamassa on toinenkin vieraileva bloggaava venekunta. Heidän fiilikset paikasta tosin vaikuttivat varsin erilaisilta kuin meidän. Uleninranta on nimittäin aina ollut yksi suosikkikohteistamme. Ja onhan se valittu joskus jopa vuoden vierassatamaksi.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi tapaksia.

Sunnuntaita vietettiin Mamarosassa lasten elokuvien ja loikoilun merkeissä. Seskarön kylän laiturista ei liikahdettu mihinkään. Tai itseasiassa liikahdettiin hiukan, maamöljästä kelluvaan, tehden tilaa yhdelle hinaajalle.

Otto ja Ida halusivat käydä koulun pihalla leikkimässä ja pelaamassa fudista. Emil vietti aikaa täppärin pelien parissa.

Aikuisten illalliseksi Chef Lotinan pentteri tarjoili unkarilaista Pörköltiä perinteisellä, makean tulisella paprikajauheella maustettuna. Oikein hyvää. Kiitos Jetskulle Unkarin tuliaisista.

Sortinlahdessa käynnin aikana oli Seskarön laiturille viritetty oikea nuotiopiiri. Useampi ruotsalainen venekunta oli saapunut paikalle ja laiturille oli väsätty ihka oikea nuotio grillien seuraksi. Vastaanotto oli ystävällinen ja meidät toivotettiin moneen kertaan tervetulleeksi mukaan grillibileisiin.

Keskenään kanssaveneilijät keskustelivat ruotsiksi, mutta meidän saavuttua paikalle vaihtui kieli kohteliaasti meänkieleen. Itselleni meänkieli on hyvinkin tuttua, ja kylläpä oli mukava sitä pitkästä aikaa praatata. Ruotsissa Torniojokijokilaakson meänkieli on tunnustettu vähemmistökieli ja sitä saa käyttää viranomaisten ja tuomioistuinten kanssa asioimiseen. Meänkielisillä on  myös oikeus saada opetusta ja hoitoa omalla kielellään. Wikipedian mukaan meänkieltä käyttää tai ymmärtää 25 000 – 35 000 Norrbottenin läänin asukasta.

Illalla harmittelimme ääneen huonoja kulkuyhteyksiä maitse Båtskärnäsiin  – automme jäi sinne ja sen noutaminen olisi huomattavasti helpompaa paikasta johon pääsisi edes joten kuten julkisilla.  Ystävälliset veneilijät tarjoutuivat avuksi ja ”biilimme on nyt tsöörattu”  Haaparantalaisen veneilijän pihaan. Jälleen yksi upea esimerkki veneilijöiden yhteisölisyydestä. Lämmin kiitos Arille ja Per-Erikille!

Lauantaina olimme aktiivisia. Aamupalan jälkeen lähdimme kauppareissulle. Otto ja Emil scoottailivat ja Ida kantoi Liisa-Lottaa.

Seskarön kauppa on pienehkö, mutta sen tuotesortimentti on melkoinen. Hyvän elintarvikevalikoiman lisäksi hyllyiltä löytyy paljon muutakin.

Kaupalta koukkasimme mutkan koululle, jonka pihalta oli miehistöllemme mieluisia kiikkuja ja kiipeilytelineitä. Otto oli varannut mukaan jalkapallon ja pelasimme tiukan fudismatsin.

Kylttien mukaan yhdessä talossa olisi pitänyt olla myytävänä tuoretta kalaa, mutta ketään ei ollut paikalla.

Iltapäivällä ajoimme veneen Sortinlahteen muutaman meripeninkulman päähän. Jyrkkärantaisella hietikolla saimme ajettua keulan niin lähelle rantaviivaa, että veneestä pääsi melkein kuivin jaloin maihin. Kulku keulasta vain on tosi hankalaa, sillä keulatikkaamme on tarkoitettu matalalta laiturilta nousemista varten, ei vedestä. FenderStep, jollaista Suwenakin käyttää, voisi olla yksi ratkaisu. Sekin kuitenkin tavallaan kiivetessä pakenee alta, jos sen laittaa keulaan roikkumaan. Kyljellä se toimii varmasti hyvin.

Lapset viihtyivät rantavedessä. Paikkahan on todella kaunis. Ikävä kyllä, lahdella pärräsi koko ajan vesiskootteri hiihtäjä perässään. Sitä ei jaksa kuunnella ihan älyttömän pitkään.

Lähdimme seitsemän aikaan takaisin kohti Seskarön kylän laituria. Juuri Sortinlahden kapeasta aukosta ulos päästyämme iski todella sakea sumu. Näkyvyys oli ehkä parikymmentä metriä. Onneksi matka oli lyhyt ja reitti helppo. Laituri ei todella näkynyt ennen kuin olimme ihan lähellä. Poissaollessamme paikalle oli tullut puolikymmentä ruotsalaisvenettä, joiden väki oli virittänyt grillit laiturille.

Kesken laituriparlamenttimme sumusta ilmaantui pienehkö HT-vene, josta kaksi miestä huutelivat jotakin englanniksi. Puhetapa kuulosti kovin suomalaiselta. Miehiä nauratti, kun pyysimme heitä puhumaan mieluimmin suomea. He olivat tulossa Sandskäristä eli noin viidentoista meripeninkulman päästä. Koko matkan he olivat tulleet sakeassa sumussa, käytännössä puhelimeen ladatun iSailorin avulla. Nyt he etsiskelivät lähtösatamaansa, jossa heillä oli auto ja traileri. Melko pitkälle olivat päässeet, sillä heidän etsimä satama oli viereisellä lahdella. Herrat olivat muuten kertomansa mukaan oululaisia.

Mamarosa oli jokusen päivän Båtskärsnäsissä Norrkust Marinassa ihan ilman meitä. Hurautimme maata pitkin muutamaksi päiväksi Ouluun töihin. Tänään palasimme veneelle. Tälle reissulle odotukset ovat olleet jo kotipuolessa melko maltillisia, sillä Kristiina on ollut jo muutaman päivän kuumeessa. Pitkien pohdintojen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että samahan se on missä sairastaa, kunhan vain ottaa tarpeeksi rauhallisesti.

Tanskalaisen pariskunnan purjevenettä nostettiin maasturin vetämälle trailerille. Kannoimme autosta veneeseen puhdasta vaatetta ja tuoretta ruokaa. Täytimme vielä makeavesitankin.

Köydet irti. Tuuli oli S 3 m/s, joten koneella ajeluksi meni. Matka oli onneksi lyhyt. Melkein heti liikkeelle lähdettyämme Emil vetäytyi punkkaansa. Nuori herra oli nukkunut jo automatkan, joten kaikki ei selvästikään ollut hyvin. Ei tosiaankaan, sillä mies hohkasi kuin kekäle.

Kiinnityimme Seskaröön niinsanottuun kylän laituriin. Ystävällinen ruotsalaisherra siirsi moottorivenettään, kun näki meidän lähestyvän. Torniojokilaaksosta kotoisin oleva mies puhui meänkieltä, joten tulimme hyvin ymmärretyiksi. Minuun kun ei tuo ruotsi koulussa tarttunut, vaikka sittemmin olen toisinaan yllättänyt itsenikin ja saanut asioita ruotsiksi hoidettua.

Otto ja Ida halusivat käydä tiedustelemassa lähimaaston. Scootit alle. Kävin heidän kanssa pyörähtämässä kylänraitilla.

Laituriin kiinnittyi vielä illalla yksi ruotsalainen purjevene. Perhe oli ostanut sen viikko sitten Luleåsta ja lähteneet samantien lomapurjehdukselle. Sen jälkeen veneessä oli ilmennyt jos jonkilaista vikaa. Perheen isä kehui vuolaasti Norrkust Marinasta saamaansa apua. Vene nimittäin oli tullut perässämme Båtskärsnäsistä.

Kristiina laittoi herkullisen aikuisten illallisen. Ateriana oli sienirisotto Jamie Oliverin reseptiä mukaillen. Oli muuten sen verran mainiota, että todennäköisesti tulee tehtyä toistekin ja sopii tarjota vieraillekin. Emil jaksoi nousta katsomaan iltaviihdykkeeksi elokuvaa Oton ja Idan kanssa. Nestettäkin saatiin pieneen mieheen hiukan tankattua. Siitä ei sitten mennytkään enää kauan, kun alkoi pikkumerkkarilla laatta lentää.