Hollantilaisen S/Y De Blauwe Vinvisin kippari Gerke kyseli vielä sunnuntaina kohdevinkkejä matkalle rannikkoa alaspäin. Erityisesti häntä askarrutti Raahen ja Kalajoen väli, jonka hän oli huomannut kartassa melko autioksi. Hän kertoi haluavansa tehdä lyhyitä päivämatkoja ja siksi satama pitäisi löytyä parinkymmenen meripeninkulman välein. Maakallasta tietenkin hänelle paljon kerroin, mutta enpä juuri muita kohteita osannut suositella.

Lähdimme vasta iltapäivällä liikkeelle. Nostimme jo satamassa genaakkeripussin keulakannelle, mutta aika vähän sille tai muillekaan purjeille oli kevyen tuulen vuoksi käyttöä.

Ajoimme koneella Santapankille, autiolle hiekkarannalle. Sieltä suuntasimme laivaväylää pitkin Maijan väylään kautta oikaisten Ouluun. Löyhän mutkassa alkoi tuntua tuultakin sen verran, että nostimme genaakkerin. Sillä pääsimme liki Kolmikulmaan saakka, vauhti tosin ei ollut kovin huikea. Mutta eipä meilläkään ollut kiire minnekään.

Kotiin emme malttaneet lähteä, vaan ajoimme Meritullin vierassatamaan Oulun keskustaan. Siitä Kristiinalla olisi lyhyt matka aamulla töihin. Iltapalaksi oli tarjolla jäätelöä.

Perjantaina nappasin Stockkalta patongin, katkarapusalaatin ja pari juustoa kainaloon. Kotijääkaapista otin vielä mukaan avatun chorizo-paketin ja tryffelisalamia. Niillä mentiin pe-ilta ja hyvin mentiinkin.

Lauantaiksi olin varannut kilon lampaan ulkofilettä, sillä alunperin oli tarkoitus syödä ystäväpariskunnan kanssa yhdessä,  mutta heidän reissunsa peruuntuikin viime metreillä. Keskenään meidän ei kuitenkaan tarvinut syöntiurakkaa suorittaa, sillä veneilijät ovat yhteisöllistä sakkia ja auttavat aina hädässä olevia. Niinpä S/Y Hanhen miehistö riensi avuksemme illallispöytään. Kaveriksi tein lampaalle saman lämpimän lisäkkeen jota jo viime kesänä täällä mainostin.

Ruoka ei kuitenkaan ollut Strömsöötä nähnytkään. Pannussani ei riittänyt kapasiteetti ja osa perunasiivuista jäi rouskuviksi. Ei hyvä. Ja se liha. Millonhan sitä oppii mistä kannattaa ostaa ja mitä. Vaikka puolitin paketissa mainitun paistoajan meni liha kypsäksi ja mureasta se ei ollut kuullutkaan. Huoh. Seura oli kuitenkin mitä mainiointa ja iloinen nauru siivitti illallistamme. Jälkiruoaksi riensimme riemuliiteriin laulamaan karaokea – kylläpäs oli lystiä!

Sunnuntaina nautimme all in-pannun. Viikonloppureissuilla tulee sunnuntaisin heitettyä pannuun sitä mitä viikonlopulta on jäänyt. Kutsun näitä tuotoksia purjehtijan all-in-pannuiksi. Tällä kertaa heitin pannulle valkosipulia, keltasen paprikan, pari uutta sipulia varsineen, kolme kananmunaa ja loput tryffelisalamista. Ja tuoretta timjamia. Tietysti. Puska lempiyrttiäni löytyy paatista yleensä aina. Niin ja Unkarin tuliaisena saatua tulista paprikatahnaa ruutasin myös hieman sekaan. Oli namia. Näiden pannujen hyvä puoli on myös se, ettei niitä tarvitse syödä kuumana. Tekee lähtiessä valmiiksi ja haarukoi huiviin kun huikoo. Tai muuten vaan. Syöminen on mukavaa.

Sunnuntaina suunnittelin jo hieman mitä jääkaappitavaraa tulevalle, pitemmälle reisullemme otetaan mukaan. Tarkkaa puuhaa. Pakettikootkin on otettava huomioon sillä miehistömme tarvitsee maitoa. Sitä on oltava litra per päivä ja kuuden päivän varautumisella se tarkoittaa kuutta litraa. Viime kesänä meillä oli lähtiessä yhdeksän litraa maitoa ja päällystö sai ensimmäisinä päivinä vain haaveilla kylmästä kuplajuomasta. Ehkä tänä vuonna myös pullo kuplivaa mahtuu kaappiin. Katsotaan.

Lauantain viettoon sisältyivät oikeastaan kaikki jutut, joita saaripäivään kuuluukin, ja vähän enemmänkin.

Aamiaista tarkeni syödä ensimmäistä kertaa sitloorassa. Sen jälkeen olivat ohjelmassa laivatyöt: siivousta, kannen pesua ja purjeiden kuivausta.

Hieno sää oli saanut veneilijöitä liikkeelle ja satamaan tuli veneitä pitkin päivää. Edellisiltana saapuneen saksalaisvene S/Y Lotten vierailun kunniaksi toiseen satamakentän uuteen lipputankoon oli nostettu Saksan lippu. Tankoja pitäisi ilmeisesti pystyttää useampi, sillä ulkomaisia vieraita tuli lisää. Hollantilainen S/Y De Blauwe Vinvis oli todella hieno, vanhaan hollantilaiseen kalastajavenetyyliin rakennettu kaunotar. Nimi on muuten suomeksi sinivalas, jota veneen muoto itseasiassa jollain tavalla muistuttaakin.

Purjehdusbloggaaja Derek Roberts töijasi brittilipun alla seilaavan S/Y Celtic Warriorin laiturin päähän.

Yllättävin vieras satama-altaassa oli todennäköisesti kuitenkin lentokone.

Majaisäntä lämmitti seuramme saunan iltapäivällä. Kävin seurakaverini Jarin kanssa kutsumassa hollantilaiset ja britit seuran majalle. Varasimme kummallekin miehistölle oman saunavuoron. He kommentoivat saunakokemustaan illalla termein ”fabulous” ja ”one of the best”. De Blauwe Vinvisin kippari lahjoitti kiitokseksi viirin, jonka vein majaisännälle kiinnitettäväksi majan seinälle arvoiselleen paikalle. Saksalaisetkin toki kutsuimme majalle, mutta he olivat ehtineet sopia saunovansa toisella majalla. Röytässä ollaan todella vieraanvaraisia.

Pikkugastimme halusivat käydä heittämässä talviturkit.

Illalla riemuliiterissä oli karaoketanssit, joissa viihtyivät myös pienemmät veneilijät.

Edit: Derek kertoo blogissaan edellämainituista saunakokemuksista ja vierailustaan Iin Röyttään.

Viikonlopun lähestyessä merelle lähtöä suunniteltiin jälleen kovasti. Kaikkien perheenjäsenten menot piti taas sovittaa jotenkin yhteen.

Starttasimme Oton ja Idan kanssa iltapäivällä Oulusta. Tällä kertaa mukaan ei lähtenyt pelkästään mummun leivonnaisia vaan myös mummu itse. Lapset olivat riemuissaan.

Saimme purjehtia koko matkan. Iso oli ylhäällä Oritkarista Martinniemen edustalle asti, genoaa rullattiin aina tilanteen mukaan. Sadetutkat vain eivät tuntuneet tänään tietävän mitään. Päivän mittaan tutkat lupasivat sateen kohta loppuvan, mutta lykkäsivät ennustetta koko ajan. Ei tihkusade reissua pilannut, mutta hyvin olisi pärjätty ilmankin.

Ehdimme olla Martinniemessä muutaman tunnin. Tarkoitus oli alun perin käydä luontopolulla tai kyläilemässä, mutta sateen vuoksi jäimme veneelle.

Mummu lähti Martinniemestä kotia kohti maata pitkin. Kristiina ja Emil tulivat illansuussa. Ajelimme Röyttään koneella ja kuivattelimme matkalla rullagenoaa. Matka oli niin lyhyt, että emme viitsineet isoa nostaa. Sen kuivaaminen jäi satamassa tehtäväksi. Otto seurasi matkan ajan sisällä tiukasti Ranska-Saksa futismatsia.

Iin Röyttään saavuttuamme viereemme töijasi pian saksalainen purkkari, S/Y Lotte. Eivät kai olleet jalkapallon ystäviä, kun olivat lähteneet merelle merkittävän pelin aikana. Mutta purjehduksen ystäviä olivat varmasti olleet pitkään, sen verran kokemus heijastui iäkkäästä pariskunnasta. Yksi saaren saunoista tarjottiin hyvin nopeasti heidän käyttöön. Vaikuttivat ilahtuneilta.

Otto sai luvan katsoa Brasilia-Kolumbia-matsia punkassa täppäriltä. Melko pitkään pieni jalkapallon ystävä jaksoi, ennen kuin uni vei voiton.

Sudenväylä eli Kraaselin kaivanto on matala väylä Oulun edustalla. Se erottaa Kellon Kraaselin ja Rapakarin sekä yhdistää Patelan meren ja Kellon meren. Alueen veneilijät suosivat Sudenväylää, sillä sen kautta Oulu-Haukipudas -reitti on lyhempi ja suojaisampi kuin Löyhän kautta. Oulusta Kiviniemeen tulisi Löyhän kautta huomattava mutka.

Sudenväylän on tarkka ajettava purjeveneelle. Sen kartan mukainen nimellissyvyys on 1,8 metriä ja virtaukset liikuttelevat hiekkamassoja. Keskellä väylääkin saattaa 1,6 metrin syväyksellä suhahtaa hiekkaan. Kapeikossa ei ole nopeusrajoituksia tai kieltoa aallokon aiheuttamisesta. Tilanne on todella ikävä oltaessa purjeveneellä matalassa vedessä kun moottorivene aiheuttaa kookkaan aallokon. Aallon pohjassa köli saattaa osua pohjaan ja tehdä pahaa jälkeä veneen rungolle. Onneksi Sudenväylän matalimmassa kohdassa on hiekkapohja.

Viime sunnuntaina meidän kohdallemme osui kaksi törttöilevää moottorivenettä (kuva yllä ei liity tilanteeseen). Ensimmäisessä oli ihan liputtava vene, toinen mallia liputon muskelipaatti. Kumpikin ajoi läheltä aiheuttaen korkean peräaallon ja todella pelottavan tilanteen. Suunnatonta ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä.

Sudenväylä mataloituu koko ajan. Tälle kesälle olen kuullut jo useammasta pohjakosketuksesta alle 1,8 metrin syväyksisistä veneistä. On vain ajankysymys, milloin sattuu vahinko. Väylä pitäisi ryhtyä kiireesti ruoppaamaan. Lisäksi kapeikkoon ja erityisesti sen länsipuolen suulle kannattaisi laittaa nopeusrajoitus ja kielto aallokonaiheuttamisesta.