Lähdimme sunnuntaina Oulua kohti jo ennen kymmentä. Tuulta oli niin niukalti, että edessä oli koneajoa.

Kaunis päivä oli houkutellut merelle paljon kulkijoita, myös niitä jotka eivät siellä usein käy. Eivätkä osaa mitään sääntöjä tai tapoja. Valitettavasti.

Otolla oli kiire kaverinsa syntymäpäiville. Suuntasimme Oulun keskustassa sijaitsevaan vierassatamaan, josta Oton kummitäti haki juhlintaan valmistautuneen gastin. Me muut nautiskelimme kesäpäivästä jäätelön kera ja leikkipuistoilemalla. Torin patiot (oulunkielinen nimitys terasseille) olivat täynnä ihmisiä. Yhdellä patiolla palkattu esiintyjä lauloi ”Lumi teki enkelin eteiseen”.

Vuosien takainen veneilytuttu Juhani oli jälleen saapunut Törestä Ouluun ja odotteli vierassatamassa miehistön täydennystä. Viime kesänä näimme Gårdsvikenissä. Kerroin Juhanille, että aiomme tulla käymään siellä myös tänä kesänä, jos säät ja aikataulut vain suovat.

Alkuillasta suuntasimme kotisatamaan Hietasaareen siivoilemaan venettä. Juuri satamaan ajaessa ohi porhalsi moottorivene nostaen melkoisen peräaallon, nopeusrajoituksesta välittämättä. Veneet keikkuivat laiturissa, purjeveneiden mastot kävivät todella lähellä toisiaan. Meinasi tulla vakuutusyhtiöille kalliiksi.

Lauantaina nautiskelimme kauniista kesäpäivästä ja kävimme koko perheen voimin kävelyretkellä ja syöttämässä lampaita. Kylläpäs ne ovat pihlajan perään! Kaitsu opetti lapsia heittämään kivellä leipiä. Muksut olivat aivan riemuissaan. Etsiskelimme myös sopivia piirrustuskiviä ja taiteilimme niillä rannan kivikkoa. Voisi hommata miehistölle liidut paattiin kivipiirrustelua varten. Ostoslistalle liidut.

Auringosta huolimatta keli oli vilpoinen ja olin varautunut laittamaan lauantaina lämmittävää red curry kanaa. Kana onnistui loistavasti, mutta pentteri sai tuoksinnassa osakseen palovamman, kun kiireessä löin epähuomiossa mahonkikannen levyn päälle kaasun ollessa vielä päällä. Kannen alapuolessa on nyt sitten ruma musta läikkä ja täytyy ottaa yhteyttä puuseppään voiko hioa vai tarviiko uusata. Veikkaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Harmittaa aivan vietävästi.

Red curry kannaa

350g kanasuikaleita
3 kevätsipulia
3 valakosipulin kynttä
2 rkl raastettua inkivääriä
1 sitruunaruoho
1 kanelitanko
5-7 kafferilimetin lehteä
2-3 rkl Punainen Thai currytahna
1 tlk kookosmaitoa
2 rkl kalakastiketta
2 rkl fariinisokeria
kaksi paprikaa, esim punainen ja vihreä
rasiallinen kirsikkatomaatteja
1 tlk bambunvesoja
2rkl limen mehua
ripaus kuminaa ja korianteria
Tuoretta korianteria tai thaikkubasilikaa

Kuullota sipuleita, valakosipulia, inkivääriä ja currytahnaa hetki oljyssä. Lissää kanat ja paista vielä hetki. Lissää puolet kookosmaiosta, kalakastike, fariinisokeri, limetin lehet, kanelitanko ja sitruunaruoho.Laita kannen alle hautumaan 20-30min. Mulla oli aiemmin päivällä valamiiksi paistetut kanakset niin hauvutus oli huomattavasti lyhyempi. Lissää kuutioiut paprikat ja bambut. Hauvuta 10 minuuttia. Lissää loppu kookosmaito, limemehu, mausteet jos kaipaa ja halakastut tomaatit. Hauvuta pieni hetki ettei tomaatit hajua. Maista. Ota pois limelehet ja kanelitanko.Ripota päälle tuore yrtti ja tarjua nuudeleitten tai riisin kylessä.

Kristiinan pääsi perjantaina aamulla Martinniemessä asuvan tuttavapariskunnan kyydillä Ouluun töihin. Me muut söimme lähinnä pullaa aamupalaksi.

Sataman viereisessä rantametsässä kiertelee Kurtinhaudan luonto- ja kulttuuripolku, jota pitkin pääsee myös sukumme kesäpaikkaan Tupalaan. Tallustelimme sinne ruuanlaittoon. Miehistöllämme on siellä melkoinen leluvarasto, joten touhua riitti koko iltapäiväksi. Naapurin Timppa tarjosi autoa kauppareissua varten, joten kurvasimme huoltsikalta varakanisterit täyteen dieseliä.

Liisa-Lotta oli käynyt hiljaiseksi jo edellisenä iltana ja Ida epäili paristojen tyhjentyneen. Pattereita ei löytynyt huoltoasemalta, vaan niitä piti etsiä kirkonkylältä. Löytyivät kolmannesta kaupasta. Valitettavasti pattereiden vaihto ei tuonut ääntä takaisin ja suru oli valtava.

Paluumatkalla tajusin mokanneeni pahemman kerran. Olisi pitänyt lähteä liikkeelle vähän aikaisemmin, niin olisimme ehtineet käydä leipomon myymälässä. Nyt se oli jo mennyt kiinni. Sieltä saa nimittäin tuoreita leipiä ja leivonnaisia varsin edullisesti. Dämed.

Kristiina tuli illansuussa alukselle ystävämme Titan kyydillä ja lähdimme saman tien liikkeelle. Tuulta ei riittänyt purjehtimiseen, mutta ei matkaakaan Iin Röyttään ollut kuin reilun viiden meripeninkulman verran.

Kauniiseen säähän nähden Röytässä oli melko vähän veneitä. Olisikohan Hailuodossa järjestettävä Bättre Folk -festivaali vetänyt venekansaa. Illan päälle kävin seurakavereiden Joukon ja Vellun kanssa M/S Jolina II:ssa maistelemassa Jarin rommeja.

Torstaina lähdimme Mamarosalla merelle ystäväni Hannun ja pikkugastien Emilin ja Idan kanssa. Otto ei lähtenyt mukaan, sillä hänellä oli illalla jalkapallopeli. Ja Kristiina oli töissä.

Hilkka-mummu toimitti satamaan kaksi isoa laatikollista karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapset olivat esittäneet mummulle toiveita osittain kipparin tietämättä. Paljon muuta ruokaa ei nuorempi väki sitten tarvinnutkaan.

Määränpäänä oli Martinniemi. Tuuli oli matkalla pääsääntöisesti pohjoisesta, mutta voimakkuus vaihteli kovasti. Oulun edustalla seelasimme isolla ja genoalla 7-8 sekuntimetrin tuulessa. Sudenväylässä rullasimme keulapurjetta vähän sisään, toisaalta näkyvyyden parantamiseksi ja toisaalta varauduimme kapeikon yllättäviin puuskiin. Iso genoa nimittäin peittää näkyvyyden melko tehokkaasti.

Kiviniemen edustalla vaihdoimme keulapurjeeksi ST-jibin. Navakoituvassa 9-10 sekuntimetrin tuulessa se piti aluksen miellyttävämmässä asennossa. Virpiniemestä eteenpäin luovittaessa itseskuuttaava osoittautui entistä paremmaksi valinnaksi.

Martinniemeä lähestyessä tuuli heikkeni 2-4 sekuntimetriin. Vaihdoimme ison genoan takaisin. Tummien pilvien kuljettamat puuskat olivat edelleen noin 10 m/s. Ajoimme satama-aukosta sisään ja laskimme altaan suojassa purjeet. Ida veteli sikeitä peräpunkassa ja Emil sitloorassa.

Martinniemen satamaan tulo oli jälleen hiukan jännittävää. Väylän sattui melomaan tuttavapariskunta. Altaan syvyydestä ei ole oikein tietoa ja vieraspaikkoja satamassa ei käytännössä ole. Kiinnitimme lastauslaituriin neuvoteltuamme ensin asiasta paikallisten kalastajien kanssa.

Hannu läksi, Kristiina ja Otto tulivat alukselle illansuussa. Pieni pelimies oli tyytyväinen illan matsiin, oli saanut vihreän kortinkin.

Mamarosan pentterin kaapit ammottivat tyhjyyttään, tai niin minä ainakin luulin. Pari pikku juttuja oli nimittäin päässyt syksyllä kaappeihin unohtumaan. Baarikaappiin jääneet jalojuomat olivat talvehtineet hyvin. Samaa ei valitettavasti voinut sanoa parista alakaappiin unohtuneesta sipulipussista. Näky ja haju olivat aivan käsittämättömän kamalat ja päälle sain vielä oikein kunnon homepöllähdyksen. Yäk. Syksyllä täytyy muistaa olla huolellisempi.

Ensimmäiselle reissulle tuli lähdettyä sen verran vauhdikkaasti, että mukaan tarttui vaan muutama peruselintarvike. Mausteitakin oli mukana peräti suolan ja pippurin verran. Uusia perunoita, kalasäilykkeitä, makkaraa ja lihaa. Perussettiä. Päällystön ja Idan ruokavalio koostui pitkälti ruisleivästä ja kalasta. Pojat vetivät uusia pottuja niin että napa rutisi. Heidän uusi kesäinen suosikkiruoka on pottuja ja lihapullia pannulla.

Lauantaina paistoin Kaitsulle ja itselleni kunnon bratwurstit ja kylkeen tekaisin sienisipulipaistoksen. Kiitos naapuriveneen Liisan, sain paistokseeni makua myös valkosipulista ja oreganosta. Ennen ruokaa nautiskelimme auringossa pitkäripaisesta bongaamaani J.P. Chenetin uutuutta ”Sparkling ice edition”, joka on tarkoitettu jäiden kera isosta viinilasista nautittaviksi. Kylläpäs oli hyvää! Ja tyylipisteet valkoisesta pullosta. Tilausvalikoimasta löytyy myös Ice Rosé, joka sekin täytyy ehdottomasti testata, jahka kelit hieman lämpenevät.

Sunnuntain koleaan paluumatkaan haimme lämpöä tikka masalasta.

Kun paatti on vihdoin vedessä ja siistittynä, on aika alkaa suunnitella myös pentterin kaappien sisustusta – mausteita, säilykkeitä, öljyjä, fondeja…