Tänään oli aivan järjettömän kuuma päivä purjehtia. Lähdimme Likskäristä aamupäivällä pohjoiseen päin. Tuuli oli S  2 – 4 m/s. Ison ja genaakkerin avulla saimme mutkittelevalla väylällä vauhdin jopa 6.5 solmuun. Välillä skuutattiin gennu spinnuksi, välillä mentiin ihan normisti. Viimeksi olen ollut tällaisessa kuumuudessa varmaankin jossain Välimeren lomakohteessa.

Meno oli sen verran leppoisaa, että päätin tehdä matkan aikana jotain merimiestöitä. Kiillotushommat eivät nyt innostaneet, joten rihmailin köysien päitä. Pysyvätpähän paremmin siistinä kuin poltetut päät.

Chef Lotina nousi happamana pentteristä jossain matkan varrella ja ilmoitti, että aluksesta on loppunut maito. Sen sijaan meiltä löytyy piimää, jota kukaan miehistöstä ei juo. Bunkrauksessa on Luulajassa tapahtunut pieni moka.

Noin parinkymmenen mailin purjehduksen jälkeen päädyimme tuttuun paikkaan, Töre Båtklubin hienoon paikkaan Gårdsvikeniin. Varsinkin takavuosina täällä tuli käytyä enemmänkin, sillä vastaanotto on aina todella ystävällistä. Tälläkin kertaa yksi seuran aktiiveista, Juhani oli laiturilla ottamassa vastaan. Näin häntä jokunen viikko sitten Oulussa. Kyseli kovasti, milloin tulemme käymään täällä.

Myöhästyin saunasta, sillä vuorot olivat yllättävän aikaisin. Sen verran olin ujo, etten tohtinut lähteä ruotsalaisten sekasaunaan vaan käytin perätasolta ”Shampoo päähän ja sekaan”-metodia.

Viereen kiinnittyneen perinneveneen kannelle oli katettu tunnelmallisesti illallinen. Idylli kuitenkin rikkoutui ainakin läheisissä suomalaisveneissä, kun pöydän ääressä avattiin hapansilakkapurkki. Miten se haju voi olla niin järkyttävä. Kristiina sattui olemaan tuolloin yksin veneessä ja oli kiirehtinyt tarkistamaan, josko vessassa on joku venttiili pettänyt, ennen kuin oli tajunnut kyse olevan ruotsalaisten suuresta herkusta. Eikö joku ihmisoikeus- tai luonnonsuojelujärjestö voisi puuttua asiaan?

Laiturilla oli illan mittaan hilpeä meno. Juhanin näin virittämässä Prips-hanaa ja pitihän sitä tietenkin käydä testaamassa. Siinä istuskellessa Juhani innostui kertomaan muutamasta paikallisesta nuoresta hurjapäästä, jotka vailla mitään purjehduskokemusta päättivät purjehtia pienellä Albin Vegalla pallon ympäri. Ja vielä kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tekivät sen. Reissusta kertoo nettisaitti www.runtjorden.com ja kirja Alla sa vi skulle dö. En ole vielä ehtinyt tarinaan sen enempää perehtyä, mutta kuulosti melko vaiherikkaalta reissulta.

Erään suomiveneen kippari neuvoi illanpäälle pari meille käymätöntä kohdetta. Katsotaan, mihin sitä huomenna suunnataan. Vai jäädäänkä vielä tänne.

Kristiina aikoo nukkua ensi yön sitloorassa. Kärähtäneen ihon vuoksi hän ei kuulemma pysty olemaan veneessä sisällä.