En ole ihan varma, olivatko pikkugastimme edes vielä heränneet kun jo suunnittelivat aamu-uintia. Pelastusliivien kanssa uiminen on osoittautunut tällä reissulla suosituksi huviksi.

Keskiviikkona aamiaisen jälkeen S/Y Mamarosa ja S/Y Sara lähtivät Gårdsvikenistä kohti Perämeren pohjoisinta paikkaa, Tören sombreroa. Kyseessähän on erityisesti saksalaisten purjehtijoiden suosima kohde. Ei tuulta. Koneajoa.

Poijun vieressä on vieraslaituri, johon kiinnitimme. Vaikka satama ei mikään idylli olekaan, niin kävelymatkan päässä on leirintäalueen ravintola ja puolentoista kilometrin päässä ruokakauppa. Chef Lotina pääsi taas elementtiinsä ja kauppareissulta tuli muun muassa voileipäkakku.

Kaupassakäynnin jälkeen palasimme Gårdsvikeniin. Ohjelmassa oli ateriointia, reittisuunnitelmia ja sääskien huitomista.

”Minä olen kyllä käynyt jäätelöautolla, mutta en tiennyt oleva olemassa myös jäätelölaivoja”, tuumasi gastimme Emil kuullessaan yllätyksestä.

Vuorolaiva saapui laituriimme tiistaina puoliltapäivin. Matkustajien vaihdon lisäksi laivan kioski-baari myy laiturille saapuneille asiakkaille muun muassa jäätelöä.

Herkutteluhetken jälkeen jätimme S/Y Saran kanssa Småskärin taakse ja pujottelimme saarten välistä kohti pohjoista.

Töre Båtklubbenin satamaan Gårdsvikeniin on aina mukava tulla. Saimme paikat erinomaiselta paikalta maalaiturista.

Laivueen lapset olivat alta aikayksikön uimassa ja pomppimassa sataman hyppytornista. Veteen oli nopeasti päästävä itsekin. Oli purjehdusreissun 12. päivä ja jokaisena matkapäivä oli lämpötila kivunnut hellelukemiin.

Yhteisen päivällisen katoimme veneiden edessä laiturilla olevalle pöydälle. Täällä nimittäin on useita pöytäryhmiä, toisin kuin Småskärissä. Yksi puute tosin tuli esille. Kummastakaan aluksesta ei löytynyt liinaa isoon pöytään. Ruokajuomat laskettiin seuran hanasta.

Saunavuorot loppuivat jo alkuillasta. Uskaltauduimme kylpemään sekavuorolla. Laivueen tytöt ilmoittivat välittömästi saunassa, että on liian kylmä. Löylyä heittäneitä ruotsalaismiehiä asia nauratti vähän aikaa. Sitten he tuumasivat, että nyt alkaa olla saunassa niin paljon suomalaisia kylpijöitä ja heidän on parasta mennä jäähylle. Stereotypiat kohdalleen.

Illalla pidimme lapsille makoisat lättykestit.

Viihteellinen laituripäivä Likskärissä oli tosi hauska ja paikallaan koko laivueelle. Maanantaina S/Y Mamarosa ja S/Y Sara lähtivät jatkamaan matkaa.

Reitti Småskäriin oli pääosin vastaista, mutta loppumatkasta tuuli sopivasti genaakkerille. Piparminttupurje ylös siis.

Småskär on uloimpia veneilykohteita Luulajan saaristossa. Satamassa on pieni, mutta hyvä sauna. Saarella on 1720-luvulla rakennettu kappeli joka on saariston vanhin. Vuorolaiva liikennöi saarelle.

Mamarosan sisaralus S/Y Aurora oli jälleen samassa satamassa.

Venelaituri oli jälleen myös uimalaituri.

Olisimme mielellämme illallistaneet porukalla laiturilla, mutta rannalla olevat pöydät olivat liian painavia siirrettäväksi laiturille. Maljat nyt kuitenkin saunan päälle nautimme.

Sunnuntaina vietimme Likskärissä laituripäivää yhdessä S/Y Saran kanssa. Lapset viettivät varmaankin enemmän aikaa vedessä kuin kuivalla maalla.

Luleå Segelsällskapin klubirakennuksella oli aivan loistava henkilökunta. Parkkeerasimme terassille ja lainasimme pesutupaa laivueen pyykkejä varten.

Muutama terassilaudoista noussut ruuvi häiritsi sen verran, että noudimme veneestä työkalut ja hoidimme asian kuntoon.

Saimme vielä lainata klubin tv-huonetta laivueen lasten elokuvailtaa varten.

Lauantai kovimpaan sesonkiaikaan upean aurinkoisella säällä ei ole helpoin päivä saada laituripaikka Luulajan saariston yhdestä suosituimmasta satamasta.

Chef Lotina kävi vielä nopeasti kaupassa paikkomassa illalla huomatut puutteet. Köydet irtosivat jo yhdeksän jälkeen. Tuulta ei taaskaan ollut eli noin seitsemän meripeninkulman siirtymän teimme moottorin voimin.

Kymmenen jälkeen töijasimme Likskäriin, jossa laiturilla oli vastassa tuttuja kasvoja viime kesältä. Saimme erinomaisen paikan. Ei kestänyt kauan, että klubirakennuksen salkoon nousi Suomen lippu. Kävimme kiittämässä klubimestaria kohteliaasta eleestä.

Miehistö heräsi vasta perillä, jossa aamiaiseksi tarjolla oli Lotinan aamulla ostamaa vastapaistettua mutakakkua.

Tuuli oli virinnyt muutamaa tuntia myöhemmin meitä seuranneelle S/Y Saralle sen verran, että he pääsivät osan matkasta purjeilla. Loppupäivän vietimme tuttuun tapaan yhdessä isolla porukalla.

Likskär on upea hiekkasaari ja juuri sopiva paikka näille keleille. Taisi olla viime vuonnakin hellesää täällä vierailtaessa. Kaunista säätä näyttää olevan tulossa lisää. Forecan ennuste seuraavalle kymmenelle päivälle on melko ykstotinen.

Lapset kävivät tekemässä päivänmittaan monta uimareissua. Otto ja Emppu kävivät useamman kerran myös pelaamassa jalkapalloa.

Samassa laiturissa sattui olemaan Mamarosan sisaralus S/Y Aurora aivan kuten viime vuonnakin.

Ilta vierähti iloisesti klubirakennuksen terassilla. Veneelle palatessa taivastelimme ties monettako kertaa ruotsalaisten grillauskulttuuria. Juuri kukaan ei käytä satamiin rakennettuja nuotiopaikkoja. Sen sijaan liki kaikki tuovat niiden viereen oman grillinsä, grillaavat ruuan ja menevät veneeseen syömään sen.