Pe 7.7.2017 Ulvöhamn – Örnsköldvik (22 mpk) • reitti kartalla

Ida ja Aleksi nousivat aikaisin aamulla, jotta ehtivät aamu-uinnille. Uima-allas veneen vieressä oli kieltämättä lapsille luksusta.

Ruotsin laivaston vapaaehtoisten alus lähti liikkeelle vähän ennen meitä.

Ajoimme Ulvön saarten välistä ulos länsikautta. Tuuli oli niin heikko, että moottoroimme.

Pikkuhiljaa tuulta kehittyi sen verran, että avasin genoan. Tyyli oli siis ns. ruotsalaista konepurjehdusta.

Matka ensimmäiseen sunttiin oli niin lyhyt, että en viitsinyt ryhtyä ison nostoon. Arvioni oli, että suntin jälkeen olemme niin suojaisilla väylillä, että tuulta ei enää riitä purjehtimiseen. Arvioin kuitenkin väärin. Rinnallamme purjehti useampikin alus. Vähän harmitti.

Pukkasimme sisään Örnsköldvikin vierassatamaan. M/S Dooris oli mennyt jo edeltä ja Jari tuli ottamaan Mamarosan keulaköysiä vastaan. Laiturilla oli vastassa myös ystävämme Antti, joka oli purjehtinut korkealle rannikolle Turusta.

Laivueen nuoriso-osasto sai valita ruokapaikan. Valinta osui Burger Kingiin. Vedimme kaikki sellaiset purilaisöverit, että meinasi heikottaa.

Kaupunkiin tulemisen suurin syy oli bunkraus. Syönnin jälkeen teimme pari reissua ICA:aan ja Systemiin. Reput olivat aivan täynnä ja kädet venyivät muovikasseista.

Chef Lotinalla oli vapaa ilta. Iltapäivän tuhtien purilaisten vuoksi ei illallista voinut edes ajatella.

Vietimme iltaa ystäviemme Antin ja hänen gastiksi iltapäivällä saapuneen Tommin kanssa. Palasimme yli kolmenkymmenen vuoden taakse purjehdusleireille, joilla tapasimme ja saimme ensimmäiset kipinät seelaukseen.

Illan kyseenalainen ohjelmanumero oli nuorisoseurue, joka yritti saada vierestämme vanhaa mastosta riisuttua moottoripurjehtijan rauniota liikkeelle. Koko seurue oli hirvittävässä humalassa. Yksi seurueen jäsenistä oksensi suoraan perän säilytysboksiin. Kesken liikkeellelähdön kippari ilmoitti, että ei mene vaihde silmään. Täytyi kuulemma lisätä vaihteistoöljyä. Seurue ei ymmärtänyt minkäänlaista järkipuhetta, mutta teknisistä syistä he eivät onneksi saaneet venettä liikkeelle. Valitettavasti he kuitenkin saivat satamassa toisaalla olleen purjeveneen käyttöön. Onneksi matka oli lyhyt ja he ajoivat kivenheiton päässä olevaan toiseen satamaan. Lähistöllä kellunut rannikkovartioston alus ei sen vuoksi ehtinyt puuttua sekoiluun.

To 6.7.2017 Ulvöhamn

Kävimme Idan kanssa aamukävelyllä Ulvön kaupassa. Myös toinen asiakas oli päättänyt lähteä ostoksille aamutuimaan. Kauppaa pitävä rouva esitti meille molemmille toiveen, että tekisimme vain pieniä ostoksia. Yhteysalus oli saapumassa laituriin tuoden mukanaan paljon asiakkaita ja heille pitäisi riittää myytävää. Olimme hieman hämillämme. Ostimme pienesti. Meidän jälkeemme rouva päätti ottaa varman päälle ja sulki liikkeen oven – ettei vaan kukaan tulisi hyllyjä tyhjentämään. Myöhemmin päivällä tein vielä monta pientä kauppareissua. Hirveästi ei mitään edes tarvittu, mutta minusta oli mukava kävellä kauppaan ja takaisin. Reitti on aivan vietävän kaunis!

Eilen ihmettelin miksi Ulvön vanha kappeli on auki vain kolme tuntia päivässä. Rakennus näytti ulkoa paanukattoiselta ladolta. Tänään olimme Merjan kanssa uteliaina paikalla kun ovet avattiin kirkonkellon säestyksellä. Näky oli kerrassaan vaikuttava! Tuli kiire soittaa laivueemme kipparitkin paikalle sitä ihastelemaan. Kirkko on rakennettu vuonna 1622 ja sen seinämaalaukset on tehty vuonna 1719. Nyt ymmärrän miksi auringonvaloa ei haluta päästää sisään enempää kuin kolme tuntia päivässä.

Merjan kanssa vierailimme myös museossa. 1900-luvun alussa Ulvöhamn ei ole ollut enää vain kalastajakylä, vaan useasatapäinen yhdyskunta, jolla on ollut koulu, terveydenhuolto, posti, puhelin, kirkollinen elämä ja jopa yhdistystoimintaa. Museon seinällä oli kuva vuodelta 1905, jossa opettajan lisäksi oli 52 koululaista iältään 6-16v.

Lapset viettivät päivän uima-altaassa.

Alkuillasta viereemme saapui harmaa alus mukanaan kourallinen merisotilaita. Heille suoritettiin käskynjako laiturilla ja meistä touhu vaikutti jokseenkin lepsulta ja omituiselta. Kun ennen iltalenkkiä sotilaat jumppasivat riemunkirjavissa siviileissä, emme voineet kun todeta että kovasti poikkeavat naapurimaan puolustusvoimien käytännöt omistamme. Myöhemmin huomasimme että alus oli Ruotsin merivoimien vapaaehtoisten koulutusalus. He olivat siis merivoimien vapaaehtoisia, eivät varusmiehiä. Se selitti löysän kurin. Ja muutkin omituisuudet.

Ke 5.7.2017 Bönhamn – Ulvöhamn (10 mpk) • reitti kartalla

Aloitimme laivueen aamun Cafe Bönhamn Bryggasta. Kahvilan kaijalla oli tunnelmallista suunnitella alkavan päivän liikkumista ja muuta ohjelmaa.

Kävimme Kristiinan kanssa vielä kävelyllä ja katsomassa paikallista vuonna 1659 rakennettua kappelia. Ulkoapäin se oli melko hillityn näköinen ja sisältä sen verran moderni, että tunnelma oli päässyt kaikkoamaan.

Vierestämme lähti brittiläinen vene kohti Djupkastetia. He olivat jo muutaman vuoden kolunneet Suomenlahden rantoja, Saimaata ja Ahvenanmaata. Nyt suunta oli kohti Tören sombreroa. Kerrankin kävi siis niin, että sain toivottaa heidät tervetulleeksi seuramme pursimajalle Gårdsvikeniiin.

Olen ollut Oulun Purjehdusseuran jäsen jo yli 30 vuotta, mutta olemme perheen kanssa kuuluneet muutaman vuoden ajan myös ruotsalaiseen veneilyseuraan, Töre Båtklubbiin. Siten olemme halunneet tukea vireää seuraa ja kertoa sen hienosta tukikohdasta myös muille.

Tuuli oli melko rivakka NW 8-10 m/s, puuskat 13-16 m/s. Maalta päin tuullessa aallokkoa ei syntynyt, mutta voimakas ja repivä tuuli oli aika ikävä purjehdittava. Laitoimme valmiiksi ison ensimmäiseen reiviin ja jätimme keulapurjeen vajaaksi.

Välillä korkeiden saarten takaa puhaltava tuuli jäi niin heikoksi, että vauhti hyytyi. Välillä sivuvastainen painoi meidät aivan kyljelleen.

Aleksi oli meidän kyydissä tänään. Nuoriso-osasto pelasi matkan yhdessä.

Ajoimme Ulvön itäpuolen kapeasta suntista sisään.

Norra Ulvön ranta ja Ulvöhamn on tosi kauniin näköinen.

Miehistön riemu repesi, kun he näkivät uima-altaan. Kävimme lunastamassa heille rannekkeet allasalueelle. Vierassatamastakin vastaavan Ulvö Hotelin uima-allas on aivan laiturin vieressä.

Kristiinan kanssa teimme kävelyretken kylälle.

Kapean kylätien varressa oli paljon kauniita taloja.

Chef Lotinan pentteri tarjoili laivueelle illallista Mamarosassa. Ruokana olivat Bönhamin lammasfarmin entrecôtet perunoiden ja tsatsikin kera. Kyytipoikana Barcelonasta tuotu palkittu riojalainen.

Ti 4.7.2017 Trysunda – Bönhamn (18 mpk) • reitti kartalla

Yöllä oli satanut vettä ja aamullakin sitä vielä taivaanrei’istä vuoti.

Aamutoimien jälkeen irrotimme kympiltä. Tuuli oli NW 6-8 m/s. Laskeskelin genoan riittävän hyvin. Halusin pitää ison peitteen alla myös mahdollisen sateen vuoksi. En nimittäin halunnut ryhtyä kuivaamaan sitä.

Saimme genoalla oikein hyvän matkavauhdin. Maisemat olivat tosi hienot.

Perillä Bönhamnissa chef Lotinan pentteri tarjoili miehistölle muhkeat hampurilaiset.

Vieraslaiturin sähkötolpasta ei tullut virtaa. Satamaohjeiden mukaan Cafe Bönhamns Bryggasta löytyy apua. Kahvilasta sain kuitenkin hiukan töykeän vastauksen: – Meillä ei ole mitään tekemistä sataman kanssa

Kummallista, ettei mitään, vaikka kahvila myös kerää satamamaksut.

Soitin satamaohjeesta löytyvän Andreaksen numeroon. Huomasin, että viereisellä terassilla oleva mies vastasi puheluuni. Kauan ei Andreakselta mennyt, kun hän sai paikannettua vian läheiseen keskukseen ja vaihdettua sinne sulakkeen.

Bönhamissa olivat paikat muutenkin vähän rempallaan. Mynttisuihku söi kyllä kolikoita, mutta ei siitä vettä tullut. Yksi poiju oli lähtenyt paikaltaan ja suurin osa vieraspaikoista oli merkitsemättä. Bönhamn oli kuitenkin todella kaunis ja käymisen arvoinen paikka.

Toiselle puolelle lahtea oli kiinnittynyt vaasalaisperhe vanhalla troolarilla. Ida sai illaksi kaverin heidän tyttärestä. Perheen isä kehui paikalliselta lammasfarmilta tilaamaansa lihaa. Chef Lotina innostui asiasta ja tilasi myös lihaksia. Ei kestänyt kauan kun lammaskuski kurvasi rantaan lihoinensa.

Jari paistoi mahtavat pihvit. Katoimme yhteisen illallispöydän Mamarosan sitlooraan.

Nuoret kävivät vielä ilta-ajelulla ennen nukkumaanmenoa.

Ma 3.7.2017 Trysunda

S/Y Mamarosan ja M/S Dooriksen kesälomapurjehdus oli edennyt päämäärään eli Korkealle rannikolle. Muutaman rankemman päivän jälkeen pidimme sunnuntaina satamapäivän.

Vuorolaiva M/S Ulvön tuuttaili ja poikkesi satamassa aamulla.

Saaristossa leijui aavemainen usva.

Nuoret kävivät ajelulla.

Pojat istuivat tietokoneiden ääressä. Päällystöt sekä Ida lähtivät kiertämään saaren.

Kävimme katsomassa saaren kappelia.

Kappeli oli sisältä todella vaikuttava. Edellisenä päivänä saaressa oli pidetty häät. Kieltämättä paikka oli todella tunnelmallinen häitä varten. Kappelin ovat rakentaneet gävleläiset kalastajat 1600-luvulla. Seinämaalaukset on tehty vuonna 1711.

Kiipesimme rinnettä ylös. Sieltä näki hyvin koko kylän.

Ilma oli tosi puhdasta, sillä puissa roikkui runsaasti naavaa. Ida teki siitä viikset.

Kävelimme metsän poikki Storvikeniin, kiviselle rannalle. Aallot olivat hioneet rannan kivet aivan pyöreiksi. Mainingin iskemisen jälkeen pakeneva meri pyöritti kiviä ja sai aikaan erikoisen äänen.

Rannassa oli mattokuusi, vähän samanlainen kuin Martinniemessä.

Polku johti seuraavaksi Björnvikeniin, jossa oli todella hieno hiekkaranta.

Saarelta löytyi lummelampi, jossa oli satoja lumpeenkukkia.

Kävelimme vielä yhdelle rannalle, Lillrödskateniin. Ida keräsi rannalta simpukankuoria.

Kirkon vieressä olimme nähneet muutamia hautoja, mutta metsässä oli myös erillinen hautausmaa.

Katoimme laivueen yhteisen illallisen vierassataman ruokailutilaan ja nautimme kiireettä hyvästä ruuasta, seurasta ja näköalasta.