Su 2.7.2017 WSF, Vaasa – Trysunda (SWE) (81 mpk) • reitti kartalla

”Tänään on hyvä päivä” tai ”tästä mennään yli että heilahtaa” olivat mielessä vielä aamulla edellisiltana tehtyjen sääennusteiden perusteella.

Nostin purjeet Israelsgrundin kupeessa ja hyvin lähti vetämään. Aamulla oli niin kiire saada vene irti, etten ehtinyt nostaa Ruotsin kohteliaisuuslippua. Siirsin nyt Töre Båtklubbenin viirin vasempaan saalinkiin ja nostin svenska flaggun oikeaan.

Yli oli menossa myös Wasaline, jota väistimme väylältä sivuun.

Tuuli keveni ja vaihdoin keulalle genaakkerin. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin vauhti laski alle neljän solmun. Kärvistelimme tovin, mutta totesimme, että matka ei taitu.

Emil kävi välillä syömässä perunalastuja ja viihdyttämässä muita vitseillä. Yksi vitseistä oli klassikko, joka perustu vanhaan espanjalaiseen radiosketsiin.

Melkoisen matkan jouduimme moottoroimaan, kun tuulta ei yksinkertaisesti ollut, vaikka johtavat ennustajat olivat sitä luvanneet. Ja se vähäinenkin oli niin vastaista, että sen hyödyntäminen ei olisi mahdollistanut tavoitellut kurssin pitämistä. Tuulen suunnastakin ennustajat olivat olleet eri mieltä. Siinä mielessä ei ihan onnistunut päivä.

Rönnskärin mutkissa veneitä tuli useampikin vastaan.

Ruotsin rannikolla tuuli virisi etelästä ja ajoimme uudelleen genaakkerilla.

Illansuussa laivueemme saapui Trysundaan, jota kutsutaan myös Korkean rannikon helmeksi. Otimme porukalla landarit laiturilla ja nautimme hienoista maisemista.

Lapset olivat jaksaneet todella hienosti koko päivän. Ei kuulunut valitusta pitkästä päivämatkasta tai nettiyhteyden puutteesta. Perillä datailtiin sitten urakalla.

Chef Lotinan pentteri tarjoili iltapalaksi vielä pastaa. Hyvin maistui vaikka pitkin päivää oli tullut syötyä vaikka mitä.

La 1.7.2017 Mässkär, Pietarsaari – WSF, Vaasa  (42 mpk) • reitti kartalla

Ida ja Aleksi nukkuivat keulapiikissä, kun lähdin liikkeelle. Suunniteltuna oli sen verran pitkä päivämatka, että kannatti lähteä varhain.

Nostin ison ja sillä seuraksi genaakkerin, sillä tuuli oli kevyt E 3 m/s. Aluksi vauhti ei päätä huimannut, mutta riitti matkavauhdiksi. Suurimman osan ajasta genaakkeri oli skuutattu puomilla myötätuulipurjeeksi.

Laitoimme ruokaa kulussa. Miehistö nukkui ja lueskeli, mutta oli myös mukana tähystämässä merimerkkejä ja vahtimassa plotteria ja autopilottia minun työskennellessä kannella.

Tuuli voimistui vähitellen ja Mamarosa sai melkoisen vauhdin. Purjepinta-alaa oli liikaakin, mutta en malttanut ryhtyä vähentämään, kun meno oli niin makeaa.

Lopulta oli pakko vaihtaa genaakkeri pienempään, sillä tuuli oli jo N 7-8 m/s. Mutta kyllä isolla ja genoallakin vielä surffailimme.

Raippaluodon sillassa on reilusti korkeutta. Purjeveneellä sillan alittaminen tuntuu kuitenkin aina jännittävältä, sillä alhaalta päin katsottuna ei pysty sanomaan, kuinka läheltä masto siltaa hipoo.

Sillan jälkeen laskin purjeet ja suuntasin kapealle huvilaväylälle. Sitä pitkin on hiukan lyhempi matka, mutta ennen kaikkea hienommat maisemat.

Vaasassa oli Mamarosan miehistön täydennys. Kristiina, Otto ja Emil saapuivat WSF:n satamaan melkein samalla kellonlyömällä kuin mekin.

S/Y Viluttitanssijakin oli Vaasassa. Oli mukava nähdä ystäviä.

Illalla Mamarosan täytti Lotinan pentterin herkullinen tuoksu; espanjalaisia makkaroita, mustekalarenkaita ja muita herkullisia tapaksia.

Pe 30.6.2017 Tankar, Kokkola – Köpmanholmen, Larsmo – SSJ, Pietarsaari – Mässkär, Pietarsaari (26 mpk) • reitti kartalla

Naapurit katosivat aamulla tosi aikaisin. Me lähdimme liikkeelle vähän ennen kymmentä.

Ida ja Aleksi olivat tänään Mamarosan kyydissä ja auttoivat satamamanöövereissa.

Ida on jäänyt vähän koukkuun lasten sanaristikoihin.

Moottoroimme sisäväylää etelään.

Väylä on paikoin tosi kapea ja mutkainen, joten purjehtiminen voisi olla haastavaa. Minä en ryhtynyt siihen ollenkaan. Vaikka myrsky ei näille korkeuksille asti noussutkaan, niin tuuli oli aika rivakka ja puuskainen. Yksin olisi ollut vähän turhan paljon tekemistä.

Väylä oli vilkas. Pääasiassa liikkujat olivat pieniä avoveneitä, todennäköisesti saarimökkien kauppakasseja.

Pysähdyimme matkalla Köpmanholmeniin pienelle tauolle. Rannasta löytyy Terra Mare –maankohoamisnäyttely, joka kertoo jääkauden jälkeisestä maankokoamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

Viime käynnistäni Köpmanholmeniin on jo useampi vuosi. Muistelin näyttelyn olleen vähän laajempi. Nyt se oli kuitenkin vähän heikosti ylläpidetyn oloinen. Mielenkiintoinen kuitenkin.

Pietarsaaressa kävimme tietysti bongaamassa Baltic 175 Pink Gin VI:n. Onhan se vaikuttava ilmestys.

Dooris haki Jeppiksestä polttoainetta. Me otimme vettä. Onko tämä niitä moottoriveneilyn ja purjehduksen konkreettisimpia eroja?

Tankkausten jälkeen ajoimme Mässkäriin. Nyt olisi ollut tilaa purjehtia, mutta en viitsinyt tunnin matkaa varten ryhtyä. Sitä paitsi tuuli oli NE 10 m/s eli ei ihan leppoisa.

Mässkärin satama oli suojaisa. Se verran nälkä oli kehittynyt, että Mamarosan pentteri tarjoili laivueelle tuhdin annoksen kipparin pastaa.

Mässkär on todella hieno paikka. Rannalla tuntuva voimakas polttoaineen tuoksu kuitenkin häiritsee. Väkisinkin tulee mieleen, että onkohan läheisistä tankeista maaperään päässyt kovastikin valumaan.

Ida ja Aleksi halusivat tietenkin uimaan. Mässkärin ranta on hyvä esimerkki siitä, että ei hiekkaranta ole ainoa mukava uimaranta.