Pe 25.5.2018 Veneilykeskus, Oulu – Iin Röyttä (20 mpk)

Viikolla siivosimme, rikasimme ja bunkrasimme kovasti odotettua kevään ensireissua varten.

Perjantaina oli aika rivakka tuuli. Emme pitäneet kiirettä, sillä keliin oli luvassa kevennystä illan myötä.

Viiden jälkeen puhalteli W-SW 8-9 m/s, kun ajoimme satamasta ulos. Pelkällä keulapurjeella saimme mukavan matkavauhdin.

Martinniemen edustalla tuuli kävi yllättäen liian heikoksi. Emme nostaneet enää isoa vaan koneistimme loppumatkan. Suurimman osan matkasta saimme kuitenkin purjehtia oikein sopivassa tuulessa.

Miehistö löysi tutut aktiviteetit nopeasti.

Seurakaverimme Jari ja Jouko olivat laiturilla vastassa meitä. Oli tosi mukava istahtaa ja vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa.

La 26.5.2018 Iin Röyttä

Röytän satamaremontti on venähtänyt pahasti. Maalaiturin työmaalla uurasti lauantaina pari miestä. Alun perin urakan piti olla valmis 30.11.2017. Ponttoonilaiturien osaltahan työ tuli valmiiksi jo viime kesänä.

Moottorivenelaituriksi kutsuttu ponttoonilaituri, johon olimme illalla kiinnittäneet, oli kamalassa sotkussa. Siinä oli niin paljon lintujen jätöksiä, että kävellä piti tosi varovasti. Kaivoimme Jarin kanssa levankiharjat esille ja pesimme laiturin omien veneidemme kohdalta.

Miehistömme oli malttamattomana odottanut kaveriaan Aleksia saapuvaksi jo edellisenä iltana. Kun Aleksi isänsä kanssa saapui, heidän mukana tuli myös yllätys. Miehistömme sai nimittäin kumpparin ja siihen moottorin. Päristelystä riitti hupia koko päiväksi.

Koko pitkän talven olimme odottaneet seuramme pursimajan mainioita löylyjä. Viikolla ehdimme jo säikähtää, ettemme pääsisikään löylyihin tänä viikonloppuna. Majaisäntä viestitti, että kiukaasta oli löytynyt reikä. Hän ehti kuitenkin saada korjaajan paikalle nopeasti.

Suurin osa sataman veneistä purjehti seuramme lipun alla. Muita lippuja oli vain muutama. Niinpä pyysimme kaikki saunomaan pursimajallemme. Tuntui turhalta lämmittää useampaa saunaa näin pienelle porukalle. Löylyt olivat koko talven odottamisen arvoiset – aivan loistavat.

Suunnittelimme laittavamme yhdessä ruokaa useamman veneen porukalla. Kesäkeittiö oli kuitenkin lukossa ja keneltäkään ei löytynyt avaimia. Päädyimme kokkailemaan M/Y Christinaan, jossa ilta vilahti tosi hauskasti.

Su 27.5.2018 Iin Röyttä – Veneilykeskus, Oulu (20 mpk) • reitti kartalla

Idaa ei näkynyt vielä ihan aamulla. Hän oli mennyt yöksi M/S Doorikseen.

Söimme lounaan ennen lähtöä. Tuuli puhalteli W 8 m/s. Se ei ole vielä reivausrajallamme – varsinkaan sivutuulena. Päätin kuitenkin reivata ison, niin näkisin samalla, miten köydet juoksevat uuden stack packin kanssa.

Vajailla purjeillakin nopeutta riitti reilut kuusi solmua. Autopilotti ohjasi. Minä tähystelin sitloorassa, kun muut nukkuivat ja touhuilivat sisällä.

Kotisatamaan saapuessakin oli hyvä fiilis, kun uusi purjehduskausi oli alkanut.

Aika monesta veneestä oli jo peitto kuorittu, kun aloitimme kevätaskareet venerannassa. Hiihtokausi venyi meillä vapun yli ja vasta helatorstaina purimme S/Y Mamarosaa suojaavat peiterakenteet.

Hurja Pohjois-Suomeenkin iskenyt helleaalto innosti pistämään vauhtia töihin.

Pesin ja vahasin kyljet ja peräpeilin seuraavana viikonloppuna. Juuri muuta en sitten telakalla tehnytkään. Minusta on mukavampi tehdä siivous ja kunnostustyöt vesillä.

Mamarosa pääsi uimaan 16.5. Masto nousi pystyyn 18.5. Apuna oli useampikin talkoomies, sillä siinä todella tarvitaan käsiä. Seurakaveri Jarikin oli mukana. Moottorivenemiehenä hän kuvaili operaatiota mielenkiintoiseksi kokemukseksi.

Purjehduskauden alkuun on vielä aikaa. Sitä odotellessa järjestimme naispurjehtijoiden yhteisen viikonlopun. Suunnittelun laitoimme alulle jo syksyllä viimeisten purjehdusviikonloppujen yhteydessä.

Tapahtuma muotoutui neljään legiin eli päivään – pitkä viikonloppu siis. Mukaan lähti yhteensä kuusi rohkeaa naispurjehtijaa. Kaikki meistä eivät tunteneet vielä toisiamme, mutta yhteistä meille kaikille oli purjehdus ja merenkulku.

Maaliskuinen reissu suuntautui Rukalle ja nimeksi sille annoimme oulunkielisesti Rukan Rinnepurjehus.

Puheliaan porukan kesken ehdimme vaihtamaan kokemuksia kymmenistä kesistä, kohteista, venetyypeistä, laitureista, ravintoloista ja ihan kaikesta veneilyyn liittyvästä.

Toki ehdimme myös rinteeseen ja ladulle.

Söimme hyvin. Purjehduksen lisäksi yhdistäväksi tekijäksi naisistollemme huomasimme rakkauden hyvään ruokaan.

Meillä oli niin mukavaa, että päätimme tehdä Rinnepurjehuksesta perinteen. Keväällä 2019 seuraa jatkoa. Sitä ennen kuitenkin varsinainen purjehduskausi, jota kovasti odotamme.

Kiitos naiset!