Kävin juhannuksen jälkeisellä viikolla työreissulla Lontoossa. Tilaisuuden tullen poikkesin myös entisellä kotiseudullani kanaalin rannalla. Asuin perheeni kanssa Portsmouthissa eli Pompeyssa 1990-luvulla ja opiskelin paikallisessa collegessa.

Portsmouth on todella hieno merikaupunki. Merenkulku näkyy sen historiassa ja arkipäivässä. Kaupungin edustalla oleva Wight-saari ja välissä oleva Solentin salmi ovat monille tuttuja merikirjallisuudesta ja matkapurjehtijoille suosittuina kohteina.

Portsmouthissa on Kuninkaallisen laivaston vanhin tukikohta, maailman vanhin kuivatelakka ja kookas huvivenesatama. Vuosisatojen ajan kaupunkilaiset ovat viettäneet vapaa-aikaa nimenomaan meren rannalla. Laajat nurmikentät ja rantakatu ovat paikkoja peleille ja lenkkeilylle. South Parade Pier oli vielä viime vuosiin asti suosittu huvittelukeskus. Nyt ihmiset kokoontuvat viettämään vapaa-aika Spinnaker Towerin juurelle, jonne myös vierasveneet kiinnittyvät. Kaupungista löytyy useita vanhoja ja merihenkisiä pubeja.

Valitettavasti en ole juurikaan päässyt Solentille purjehtimaan, mitä nyt aikoinaan collegen purjehduskerhon kanssa. Toivottavasti vielä joskus tulee tilaisuus.

Harva kaupunki maailmassa omaa yhtä värikkään merenkulkuun nivoutuvan historian kuin Portsmouth.

Heinäkuun loppupuolella Portsmouthissa muuten pidetään Louis Vuitton America’s Cup World Series. Olisipa reissuni sattunut kuukautta myöhemmäksi.

Kotiin palattuani mainitsin chef Lotinalle, että kävelin Jamie Oliverin ravintolan ohi mennessäni syömään Ship Anson pubiin entisen opiskelukaverini Matt’n kanssa. Sain melkoisen läksytyksen kun en ollut älynnyt asioida Jamie’s Italianissa.