Sunnuntaiaamuna Röytän laiturit alkoivat tyhjentyä kovaa vauhtia. Kisaajat, me muuten vaan purjehtijat ja koneveneet kaikkosivat yllättävän varhain. Me vietimme kaunista päivää saaressa iltapäivään asti. Erityisesti siksi, että tämä taisi olla viimeinen reissu Röyttään tälle suvelle.

Sää oli niin kesäinen, että oikeastaan vain pudonneista lehdistä pystyi päättelemään vuodenajan.

Lampaat ovat kesän aikana parantaneet huomattavasti Röytän maisemaa popsiessaan aluskasvillisuutta. Toivottavasti niitä on myös ensi kesänä. Pikkugastimme ovat käyneet niitä joka reissulla katsomassa ja syöttämässä.

Vanha leikkipaikka Röyttä-Roope laivoineen alkaa olla melko rapistunut. Ensi kesänä rantakentälle taitaa tulla uusia leikkipaikkavälineitä. Tosi hieno, sillä nykyisetkin ovat olleet todella suosittuja.

Tavalliseen tapaan sunnuntaina oli etelätuuli, voimakkuudeltaan 4 – 6 m/s. Osa viikonloppureissulta palaavista näytti purjehtivan, osa ajoi koneella. Aika monella näytti olevan käytössä kummatkin. Me ajelimme moottorilla, otimme valokuvia ja yritimme syödä muonavarastoja tyhjemmiksi.

Kotisatamaan paluu oli haikea, koska reissu todennäköisesti oli kesän viimeinen.

Sään ennustajat povasivat tälle viikonlopulle vielä alkuviikosta kovia tuulia, joten mekin suunnittelimme mantereelle jäämistä. Ennusteet ja suunnitelmat kuitenkin muuttuivat.

Bunkrasimme veneen vakiintuneeseen tapaan torstai-iltana. Perjantaina ajoin Emilin ja Idan kanssa Mamarosalla Torinrantaan hakemaan Kristiinan töistä. Otto oli ollut koulun jälkeen papan kanssa kaupungilla ja nousi myös alukseen.

Torinrannassa oli parkissa M/S Crescendo, jonka yläkannelta vilkuttelivat Paavo ja Leena. He eivät kuulemma matalan veden vuoksi päässeet pois satamasta, Crescendo nimittäin tarvitsee aika paljon vettä. Meidän perheelle Mamarosa on kesäisin melkein kuin koti. Asuntovene Crescendo on kuitenkin ihan oikea ympärivuotinen koti. Crescendoon voi tutustua nettisivujen kautta. Paavon ja Leenan elämäntavasta kertoo myös muutaman vuoden takainen lehtijuttu.

Matka Torinrannasta Röyttään oli merenkulullisesti tylsää niin sanottua ruotsalaista konepurjehdusta. Tuuli oli nimittäin N 0 – 2 m/s. Satsasimme sitten muihin elementteihin, esimerkiksi välipalaan. Minulle tuli hieman yllätyksenä, että pieni tyttö voi syödä niin nopeasti ja paljon nahkiaisia. Sen yllätyksen johdosta niitä ei sitten päällystölle juuri jäänytkään.

Seurakaveri Jari tuli illanpäälle kylään. Olemme aiemminkin viettäneet iltaa kotimaisia kielitaiteen tuotoksia kuunnellen. Tänään ehdoton yhteinen suosikkimme oli männävuosien tähden comeback-yritys: ”Olen tässä sun Ritari Ässä, nettitikkuja sydämessä, en elä toivossa, asun sun makuuhuoneessa, Facebookissa”.

Myös sunnuntaina Otto ja Emil säntäsivät uusien kavereiden kanssa saareen heti aamiaisen jälkeen. Kristiina ja Ida kävivät yhdessä kävelyllä ja syöttämässä lampaita.

Veneet alkoivat lähteä liikkeelle jo yhdeksän jälkeen. Me paistattelimme päivää laiturissa liki pläkässä sortsikelissä. Mikan kanssa kävimme auttamassa möljän uimaportaiden nostamisessa talviteloille. Vähän tällaisista askareista tulee haikea mieli. Kesää ei taida enää olla paljon jäljellä – tai saatetaan olla jo yliajallakin.

Iltapäivällä lähdimme S/Y Saran kanssa peräkkäin puksuttelemaan Oulua kohti. Tuuli ei matkan aikana virinnyt tarpeeksi, että Mamarosalla olisi kannattanut ryhtyä purjehtimaan. Toivottavasti kelejä Röytän reissuja varten vielä tulee.

Lauantaiaamuna Elmeri tuli hakemaan poikia jo aamupalan aikaan. Pikku-ukot lähtivät saareen puolijuoksua. Ida halusi lähteä minun kanssa saareen vasta lounaan jälkeen syöttämään lampaita ja käymään majalla.

Alkukesästä hieman kritisoin Röytän uusia polkuja. Pitkospuut korvattiin soralla. Nyt polut ovat tamppautuneet melko kovaksi ja lopputulos on parempi kuin olisin uskonut siitä tulevan. Toisaalta polut pölisevät edelleen. Eivätkä ne ole yhtä mukavat kulkea kuin pitkospuut. Toisaalta pitkospuut ovat sateella melko liukkaat. Mutta nämä sotkevat sateella kengät. En tiedä, molempi parempi.

Myös muutama muu kehitysprojekti Röytässä on nyt hyvässä vauhdissa. Rantakentällä oli kaivinkone töissä tekemässä pohjaa kesäkeittiötä ja uutta leikkikenttää varten. Lautta Anton on tuonut saareen kaivinkoneen lisäksi myös uudet valopylväät.

Ida oli todella mielissään, kun pääsi jälleen kylään S/Y Viiveriin ja leikkimään Nellin kanssa. Yhdessä tytöt kävivät myös työntelemässä rannalla nukenrattaita ja arvioimassa kaivuutöiden etenemistä,

Alkuillasta viereemme kiinnittyi S/Y Sara. Olimme sopineetkin jo viikolla Mikan ja Titan kanssa yhteisestä illanvietosta Röytässä tänään. Illansuussa kävin Oton, Mikan ja Jussin kanssa saunomassa purjehdusseuramme majalla. Otto viihdytti meitä koko saunareissun ajan aikalailla tajunnanvirran tuottamalla puheen pulputuksellaan. Ei takuulla ollut yli 10 sekuntia hiljaa. Miten seitsemänvuotiaalla voi olla noin paljon asiaa. Hengästyttävää.

Perjantaina lähdettiin merelle vähän sillä mielellä, että tämä saattaa olla kauden viimeinen reissu Röyttään. Näistä syksyn keleistä kun ei oikein tiedä. Toisaalta, tälle illalle luvattiin paljon kovempaa tuulta, jota ei sitten kuitenkaan tullut. Ilta oli lämmin ja koko matkan pärjäsi t-paitasillaan. Tuuli oli W 3 – 5 m/s.

Useampi viikonloppu on mennyt koneajeluksi lähinnä vastaisen vuoksi. Nyt pääsimme purjehtimaan ja purjeilla mentiinkin koko matka, mitä nyt Sudenväylässä otettiin kone avuksi. Valtaosa matkasta mentiin isolla ja genaakkerilla, Kellon merellä keulapurjeena oli kookas genoa. Taisimme löytää jonkin madonreiän, sillä Mamarosa kulki aivan merkillisen hyvin. Pysyimme samassa vauhdissa muutamien paljon nopeampikulkuisten veneiden kanssa.

Pikkugasti Otto kiukutteli, tai itseasiassa raivosi matkan ensimmäisen tunnin ajan. Hänen kännykkä oli jäänyt satamaan autoon. Väilillä äkäpussi oli lähdössä uimalla hakemaan puhelintaan. Välillä hän ilmoitti, että äiti ymmärtää harmituksen paremmin, jos hänen puhelin heitetään laidan yli. Riehuminen taisi imeä pikkuherrasta mehut, sillä jo leppynyt ukkeli ei jaksanut valvoa perille asti. Satakarin kupeessa Emil levitti tapansa mukaan kapokit sitlooraan ja ilmoitti laittavansa siihen nukkumaan. Ja niin tapahtui.

Ottoa ja Emilia oli Röytässä jo kovasti odotettu. Poikien viime viikonloppuna saama uusi kaveri Elmeri tuli vanhempiensa kanssa pikkugastejamme tapaamaan, mutta pojat olivat valitettavasti jo sikeässä unessa. Kerroimme Elmerille, että myös Otto ja Emil ovat kovasti odottaneet yhteisiä leikkejä. Aamuksi sovittiin uusiin seikkailuihin lähtö.

Idankin mentyä nukkumaan vietimme Mamarosan sitloorassa seurakavereiden kanssa aikuisten iltaa muistellen tämän ja aikaisempienkin kesien reissuja. Kiitos seurasta Mervi ja Jussi sekä Jari.