Lohta syödään meillä paljon, muodossa jos toisessa. Yksi lohisuosikeista on uunilohi, joka on helppo valmistaa ja resepteissä löytyy. Epäonnistuminen lähes mahdotonta. Makean ja suolaisen yhdistäminen on aina kiehtonut minua ja monesti uunilohi saakin kuorrutteensa esim. kotitekoisesta omenasoseesta. Toimii. Lauantai-illaksi ajattelin kuitenkin valmistaa uunissa kesäisempää lohiruokaa eli täytettyjä lohirullia. Perinteisen katkaraputäytteen päätin korvata yhdistämällä appelsiinia, vaniljaa ja halloumia – makeaa ja suolaista.

Kävin ostamassa kalan tutulta kalakauppiaalta perjantaina. Kerroin minua palvelleelle mukavalle kesätyöntekijälle että otan kalan paksua kohtaa, koska aion paistaa rullia seuraavana päivänä. Kuultuaan tämän hän pakettia ojentaessaan kertoi ripauttaneensa siihen vähän suolaa, niin säilyy paremmin. Virhe numero yksi – Minun olisi pitäny tarkastaa suolan määrä. Sitä oli aivan liikaa.

Kaupan juustotiskistä löysin uuden, valmiin appelsiinituorejuuston. Virhe numero kaksi. Sitä käyttämällä onnistuin saamaan ruokaan hieman teollisen vivahteen.

Löin kalat uuniin samaan aikaan kun lasten iltatoimet alkoivat. Virhe numero kolme. Unohdin seurata tilannetta ja kala pääsi hieman kuivahtamaan.

Että näin.

Selkeästi kuitenkin yhdistelmä tuorejuusto, appelsiini, Cuarenta y Tres -likööri ja halloumi toimii – vaatii vain vielä hieman tuotekehittelyä.

Sen sijaan lisäke, niin yksinkertainen kuin olikin, onnistui.

Pestoperunat eli pestopotut

1kg uusia pottuja
1prk ranskankermaa
2 rkl pestua (pesto)
mustapippuria

Keitä potut. Sekota valutettujen pottujen joukkoon purkki ranskankermaa ja pesto. Käännä myllystä muutama kierros mustapippuria. Tarjoile.

Siirrä jälelle jääneet potut jääkaappiin ja työnnä seuraavana päivänä uunivuoassa grillivastuksen alle gratinoitumaan. Tarjua lämpimänä pihivin tms. kylesä.

Gastit nauttivat kalastuksesta. Ja viihdympä nykyään itsekin vavan varressa. Innostus kalastukseen puhkesi viime kesänä ja tällä kaudella on jouduttu jopa vähän toppuuttelemaan, kun varsinkin Ottoa on vaikea saada narrauspuuhista punkkaan. Viime kesä mentiin vielä täysin mato-ongella. Välillä ottimatoja ei ollut saatavilla ja allekirjoittanut joutui kaivamaan pentterin ruokakaapeista jos jonkinmoista syöttiä eväkkäille. Myös syöttitaikinaa on paatissa keitelty. Kahvinpuruilla ja ilman. Kerran jos toisenki.

Joulupukki toi Otolle ensimmäisen oman virvelin josta poika on kovin ylpeä. Vieheetkin lentävät jo pääsääntöisesti veteen. Välillä niitä tosin vieläkin irroitellaan milloin mistäkin. Heittopaikka valitaan kuitenkin aina niin, että ainakin suuremmilta vahingoilta vältyttäisiin. Vieheet ovat tärkeitä ja kyllä siinä tahtoo pojalla tippa linssiin tulla jos otti pohjaan jää. Madoista ei niin väliä. Saatikka taikinasta.

Juhannuspurjehdukselle lähtiessämme en ehtinyt lähteä matoja pihan perältä tonkimaan. Prisman urheiluosastolta ostimme purkin kastematoja. Kyllä. Ostimme kastematoja. Purkissa niitä oli sisällysluettelon mukaan arviolta 50 kappaletta. Ja pitihän niitä heti Hailuodossa päästä testaamaan.

Kalansaaliimme on tähän mennessä koostunut, viime ja tämä kesä mukaanlukien, muutamasta ahvenesta ja tusinasta seipiä. Ei ole haitannut. Hymy on ollut herkässä –kala kuin kala. Jokainen saalis on ikuistettu ennen takaisin veteen kippaamista.

Perjantaina matoja ei juurikaan kulunut. Kalaa kyllä tuli. Pieniä piiikkikaloja nousi melkein joka heitolla ja niitä akvaarion verran ämpäriin kerättiin. Pieni kala nielaisi aina lieron pään ja madon pystyi vetäisemään ehyenä pois kalasta pois ja taas mentiin. Yhdellä ja samalla madolla. Lauantaina oli jälleen kiire laiturille vaikka vettä tuli kuin aisaa. Ja ehkä juuri siksi. Otto oli kuullut että sateella syö. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä kaatosateeseen trioa assisteeraamaan. Saalista tuli heti. Särkiä nousi yksi toisensa jälkeen ja minä heiluin kuin heinämies helteellä. Heti kun olin irroittamassa yhdeltä kalaa, toisen odottaessa koukkuunsa matoa, huusi kolmas ”Äiti! Täällä on kala”. Naapuriveneissä katseltiin touhua sateelta suojassa ja naureskeltiin hyväntahtoisesti. Ja kyllähän tuo härdelli itseäkin nauratti.

Kuvassa perjantain piikkikaloja.

Kaiken tohinan keskellä matopurkkimme kansi lensi mereen ja lieroille piti keksiä uusi säilö. Haimme veneestä tyhjän, kevytkantisen, ruokajogurttipurkin ja pistimme madot siihen talteen. Purkki säilöttiin muutaman välisijoituspaikan jälkeen yhteen takabokseista. Sunnuntaina pakatessamme kamppeita huomasin pyykkipussin reunalla luikertelevan kastikkaan. Kansi ei siis täysin pitänytkään. Nostin toista muovipussia lattialta ja näky oli ällöttävä. Lattialla oli kuin vaalenpunainen tippaleipä joka muutti muotoaan matojen luikerrellessa toistensa ympärillä. Heittäydyin prinsessaksi ja huusin kipparin apuun keräämään lierot talteen. Ajatus siitä että purkkia oli säilytetty muutama tunti myös päällystön tiloissa keulapiikissä puistatti.  Ja kieltämättä puistattaa vähän vieläkin. Ei matoja punkkaani kiitos. Oppia ikä kaikki. Ensi kerralla madot suljetaan purkkiin jonka kansi on taatusti tiivis. Ja ehkä sitä taikinalla kalastamistakin voisi taas harkita…

Minä olen kalaihminen. Olen aina ollut ja tulen aina olemaan. Myös kipparille maistuvat kalaherkut, Idasta puhumattakaan. Jos minun pitäisi valita loppuelämän ravinnokseni joko liha tai kala olisi valinta helppo. Kalaa kiitos. Kävin keskiviikkona hakemassa tuoretta kalaa jotka savustelin takapihan kodassa yötä vasten mukaan juhannusevääksi. Viisi siikaa ja pätkän lohta. Menomatkalla herkuttelimme savulohivoileivillä jotka aateloin mätikastikkeella. Oli hyvää. Sekosin laskuissa montako leipää Idakin söi.

Kävin torstainakin ennen lähtöä hallin kalatiskillä hakemassa tuoreet muikut ilta –tai tässä tapauksessa yöpalaksi, ja pätkän lohta suolautumaan veneen jääkaappiin. Olimme vastaan myöhään illalla perillä Hailuodossa ja kello lähenteli jo puoltayötä kun rauhotuimme kahdestaan ruokailemaan.

Mainiot muikut

Kierittele muikut ruisjauho-suolaseoksessa ja paista pannulla voissa. Koristele sitruunalla ja tillillä ja tarjoile valkosipuliaiolin kera.

Perjantaina illastimme kahdestaan kaukalossa gastien mentyä nukkumaan. Ruoaksi valmistin savukalasalaatin keskiviikkona savustamistani siioista. Ruoka huuhdeltiin alas kylmällä Rieslingillä ja täytyy myöntää että kokonaisuus oli varsin toimiva. Oman lisänsä onnistuneeseen kokonaisuuteen toi tietysti myös ympäristö, meri ja ilta-aurinko.

Kristiinan savusiikasalaatti

Salaattia oman maun mukaan
Uusia perunoita keitettynä
Tuorekurkkua kuutioituna
Uutta punasipulia varsineen marinoituna
Retiisiä ohuiksi kiekoiksi leikattuna
Isoja ja pieniä kapriksia
Sitruunamehua
Tilliä ja ruohosipulia.

Leikkaa uus punasipuli astiaan ja lorota päälle oliiviöljyä, tilkka punaviinietikkaa, suolaa, sokeria ja mustapippuria . Sekota ja jätä ässehtymään. Asettele tarjoiluvadin pohojalle vihiriää salaattia oman maun mukkaan. Päälle keitetyt uuvet potut paloteltuna, kurkkukuutiot, retiisit, pienet kaprikset, savusiika ja marinoidut punasipulit. Asettele koko kommeuen päälle isoja kapriksia, lorota mukkaan puolikkaan sitruunan mehu ja silippua pinnalle tilliä ja jos tahot niin myös ruohosipulia. pari käännöstä pippurimyllystä ja son siinä. Tarjua kylymän Rieslingin kanssa

Vastaanotimme yötöntä yötä aikuisten kesken ystäviemme Mamarosan kyljessä kelluneessa paatissa.  Tarjolla yöpalana oli todella maittavaa lohipiirasta. Reseptiä odotellessa. Yhdistelmä joka koostuu yöttömästä yöstä ja ystävistä saattaa tosin aiheuttaa sen että loppupeleissä tulee nautittua muutakin kuin pakolliset ruokajuomat. Niin kävi myös meille ja aika monelle muulle venekunnalle.  Lauantaina olikin hyvä kutsua ruokavieraita syömään ”Dagen efter”-voileipiä

Dagen efter-voileivät

Ruisleipää
Voita
HK:n sinistä
Myrttisen suolakurkkuja (muut EI käy)
sinappia
sipulia

Kasaa yllämainitussa järjestyksessä. Määrät oman maun mukkaan. Tarjoile kylymän oluen kanssa.

Ihan pelkällä kalalla emme sentään koko juhannusta vetäneet vaan lauantaina paistoin meille Entrecote-pihvit. Laiskuuttani en lähtenyt rantaan nuotiota virittelemään ja paistoin pihvit veneessä teflon pannulla.  Hyvää oli, mutta ei aiheuttanut minkäänmoista ilotulitusta. Tilanne olisi ollut varmasti toinen jos olisin viitsinyt raahautua ne hiilillä grillaamaan. Lupaan skarpata jatkossa.

Pihveille tehty lisäke sen sijaan onnistui loistavasti!

Lämmin lisäke pihivilihalle

Uusia perunoita
Porkkanaa
Retiisiä
Uutta sipulia varsineen
Valkosipulia.
Oliiviöljyä
Timjamia

Piliko kaikki ainekset ja pyöräytä pottuihin ja porkkanoihin öljyä. Kaaja pannulle oliiviöljyä ja heitä mukaan valakosipulit. Sitten potut ja kohta perrään porkkanat. Ku alakaa olla lähes kypsää niin sekkaan retiisit ja vimppana uus sipuli ja timjami. Rouhastaan suolat ja pippurit ja ripotellaan vielä timjamit messiin. Valamis.

Sunnuntaina nautimme matkaeväänä tee-se-itse lohileipiä limegraavatusta lohesta. Resepti on maailman yksinkertasin –vaihetaan vaan sitruunan  tilalle lime. Eli jokkainen tekee niinku ite haluaa graavin ommaan makkuun tehä, mutta vaihtaa sitruunan limeksi. Tai lisää limen,  jos ei normaalisti käytä sitruunaa.

Ruokaa tuli hamstrattua reissuun jälleen kerran aivan liikaa. Olin laskenut aikuisillekin kaksi ateriaa jokaiselle päivälle aamiaisen lisäksi, mutta päivän mittaan tuli naposteltua snackejä ja syötyä lasten tähteitä niin että yksi aikuisten ruoka päivää kohti oli riittävästi.  Eipähän tarvitse miettiä mitä ensiviikonloppuna syömme, jos vesille pääsemme. Jääkaappiin jäi sen seitsemän sortin sillit. Niillä mennään

Lähi-itä teemalla jatkettiin gastien urvahdettua. Tarkoituksena oli tehdä lihapullia lampaasta, mutta lampaanjauhelihaa ei sattunut perjantaina kiireessä kaupasta löytymään. Stockalle oli kyllä saapunut päivällä päkäpaisteja, mutta olivat peijjoonit vielä jäässä ja ystävällinen lihamestari kertoi pahoillaan että vasta lauantaina niistä pääsisi lihaa jauhamaan. Eli ei lammasta. Ostin sitten luomu-nautaa. Lihapullataikinan mausteseokseen heitin tyyliin kaikkea mikä teeman mukaisesti oli edes vähän sinnepäin ja mitä kaapista sattui löytymään –ilokseni huomasin että pentterin kaappiin on tullut haalittua melkoinen maustearsenaali. jeeraa, kanelia, korianteria, kaardemummaa…

Perinteisen taboullehin joukkoon pilkoin myös aamun shakshoukasta ylijääneet paprikan puolikkaat. Tsatsikiin, tuttavallisemmin tsikiin, laitoin vähemmän valkosipulia kuin normaalisti ja paljon vahvaa minttua. Olen erityisen ihastunut Järvikylän vahvaan minttuun eikä normiversiota tule enää juurikaan käytettyä.

Ruoka oli ok, mutta täytyy myöntää että taboulleh jäi jotenkin pliisuksi – jotain pyöreyttä ja syvyyttä se jäi mielestäni kaipaamaan. Kokonaisuus oli kuitenkin toimiva, eli annetaan tälle varmaan vielä joskus toinen mahdollisuus.

Tuuli on kaikonnut jonnekkin ja sääsket palasivat. Kippari virittää juuri karkoittimia nukkuvien gastien suojaksi. Itse ajattelin testata uuden pahviin pakatun luomu-punkun.

Kokkailu jonkin teeman mukaisesti on mukavaa. Aina päästessäni kestitsemään vieraita alkaa kutsujen sunnittelu teeman valinnalla. Myös viikonloppuihin on kiva valita jokin ruokateema. On ihanaa etsiä uusia reseptejä ja ideoita netistä, kirjoista ja kavereilta. Kreikkalainen keittiö tuntuu puhuttelevan minua vuodesta toiseen. Varsinkin kreikkalaisen kotikeittiön padat ovat vallanneet pysyvän sijan sydämestäni –yksinkertaiset ja hyvät raakaaineet, pitkä haudutus ja lopputulos joka vie kielen mennessään. Pataruoat kuuluvat kuitenkin selkeästi kauden ulkopuoliseen aikaan ja veneessä kaiken pitää valmistua nopeammin ja mielellään ruoka-aineista jotka eivät vaadi jääkaappitilaa –tosin tällaisilla viikonloppupurjehduksillahan sillä ei ole niin väliä, kun kaappi vetää kaiken tarvittavan.

Monesti myös keli sanelee ruokateeman. Kolmenkymmenenasteen pakkasista selvitäkseen tarvitsee paksua ja tulista chili con carnea ja helteellä raskaat ruoat eivät vaan yksinkertaisesti uppoa alas. Tälle viikonlopulle luvattu kylmä ja sateinen keli synnytti idean mausteisesta ja lämpimästä Lähi-idän keittiöstä. Minulla kulkee päässäni mukana lista ruoista jotka pitää päästä testamaan. Yksi tällaisista ruoista oli shakshouka –tomaattinen paprikapannu, jonka keskiössä on pohjoisafrikasta kotoisin oleva, mausteinen Merquesmakkara. Merquesmakkaran voi myös korvata jollain muulla mausteisella makkaralla. Stockkan lishatiskistä onnistuin kuitenkin löytämään sitä itseään ja olipa vielä tarjouksessakin.

Useita shakshouka-reseptejä tutkittuani löysin tuttavan facebook-ystävän blogin kautta reseptin, jonka uskon olevan kaikista lukemistani lähimpänä totuutta.  Itse käytin koko purkin tomaattimurskaa ja kananmunia olisi saanut olla kolmaskin – olihan meitä ruokailijoitakin kolme. Lopputulos oli lämmittävä ja hyvä. Mukavan mausteinen muttei liian tulinen – 4-vuotias gastimme Ida santsasi pariinkiin otteeseen. Pojat söivät mieluimmin lättyjä, mutta sillä taas ei ollut mitään tekemistä Merquesmakkaran, chilin tai minkään muunkaan kanssa.