Saari kylpi jälleen lauantaina auringossa ja kesä viipyili vielä ajatuksissa. Varmat syksyn merkit ovat kuitenkin tosiasia.

Lauantai alkoi miesten talkoillessa uimaportaat talviteloille. Haikeaa. Laiturissa oli kuitenkin kesäisen loistava meininki, sillä lauantaina kisattiin perinteinen Räntärace Oulusta Röyttään ja paatteja oli kisassa mukana peräti parikymmentä kappaletta! Tunnelma oli kuin heinäkuussa konsanaan.

Seurailimme maaliin saapuvia paatteja säilykekaapin antimista tsatsikin ja patongin kera nauttien. Viinilehtikääryleitä, oliiveja, valkosipulinkynsiä, hummusta. Minua ihmetytti hummus-purkin valtava koko, 400 grammaa on aika iso kertasatsi, tai sitten olen tohkeissani napannut Luulajan marketista jonkin sortin tukkupurkin. Mene ja tiedä.

Syksyn koleuden hiipiessä päälle alkaa lautaselle kaipaamaan vahvoja makuja ja mausteita. Kipparin toivomuksesta olin varannut lauantain ruoaksi karitsanpaistia. Kaapista löytyi Luulajasta heinäkuussa ostettuja pähkinöitä, kikherneitä, couscousia, mausteita… ja niin illalliseksi valmistui Pohjois-Afrikkaan kallellaan oleva karitsacouscous. Ja muonakaapit tyhjenivät jälleen hieman. Tosin vain hieman. Ihmettelin jälleen kerran, että kuka nämä kaikki kuivamuonat ja säilykkeet on tänne roudannut? – tai tiedänhän minä vastauksen, mutta jotenkin minusta tuntuu että nuo säilykkeet lisääntyvät tuolla kaapissa keskenään.

Karitsacouscous

kuivamarinadi lihalle
2 tl jeeraa
2 tl jauhettua korianteria
2 tl kurkumaa
1tl paprikaa
0,5-1 tl jauhettua kanelia
0,5 tl cayennepippuria
Mustapippuria

karitsacouscous
700-800g karitsan paahtopaistia
kuivamarinadi
2 keltasipulia
1 pieni kesäkurpitsa tai pätkä isompaa
1 tlk kikherneitä
0,5l kanalientä
3-3,5 dl couscousia
1 dl rusinoita
4 rlk pistaasimurua (paahdetut mantelilastut ois toiminu paremmin, mutta niitä ei ollu)
0,5-1 sitruunan mehu
Puoli puskaa tuoretta minttua
Oliiviöljyä, suolaa ja pippuria
Juoksevaa hunajaa

Piliko huoneenlämpöset karitsanpaistit parin sentin kuutioiksi ja heitä kuivamarinadi sekkaan. Pyörittele hyvin. Silleen että jokanen pala saa oman osansa marinaadia. Kanelin määrästä en oo ihan satavarma, sillä mulla ei ollu jauhettua kanelia kaapissa niin pittiin pannussa kokoajan kanelitankoa mukana. Kuutioi sipulit ja kesäkurpitsa. Kuullota molemmat tilkassa öljyä ja ota sivvuun. Paista karitsakuutioita muutama minnuutti. Laske lämpöä ja lissää sekkaan sipulit, kesäkurpitsat, kikherneet, rusinat, couscous, kanaliemi, loraus hunajaa ja puolikkaan sitruunan mehu. Hauvvuta niin että neste katuaa. Ei mee kauan. Sekota siliputut pistaasit ja mintut mukkaan. Tarkasta maku ja lisäile tarpeen mukaan suolaa, pippuria, sitruunamehua ja hunajaa. Koristele ja tarjua

Muutamia veneitä oli perjantaina Hietasaaren Veneilykeskuksessa jo telakalla. Kausi lähestyy loppua. Nyt alkaa olla viimeisiä mahdollisuuksia nauttia hyvistä purjehduskeleistä. Koska sääennusteet näyttivät melko hyvältä, me päätimme ottaa maanantain vapaata lähteä viettämään pidennettyä viikonloppua vesille.

Menin lasten kanssa hakemaan Kristiinan töistä veneellä. Hänen työpaikka on parin korttelin päässä Meritullin vierassatamasta. Rommakonselälle oli kerääntynyt melkoinen määrä lokkeja.

Tuuliennusteet lupailivat NW 3 – 4 m/s. Ei ihan toteutunut. Lähtiessä tuuli oli NNE 7 m/s.

Skuuttasimme ison ja genoan tiukkaa luovia varten. Mamarosa kulki tosi mukavasti. Veneen nopeus oli selvästi kovempi kuin muutaman samaan suuntaan menneen veneen. Harvinaista, yleensä veneellämme ei ajeta toisten ohi. Nyt tuuliolosuhteet olivat sellaiset, joissa Mamarosan tukevuus oli eduksi.

Miehistö löysi veneestä jälleen mielekkäät paikat.

Virpiniemen edustalla eräs toinen veneilijä otti Mamarosasta muutaman kuvan. Mielestäni niistä välittyy hyvin, miten kauniisti alus kulkee rivakassakin tuulessa.

Tuuli voimistui ja oli Virpiniemen edustalla NNW 8 – 9 m/s.

Vene kulki upeasti ja fiilis oli katossa.

Niin kauan sitä kesti kuin sitä kesti. Sitten repesi genoa. Aurinkosuojan viereen tuli useamman metrin mittainen repeämä. #%&@!

Vedimme genoan sisään. Tilalle viritimme heittostaagin ja ST-jibin. Tuulta oli sen verran, että pienehkö purje riitti aivan hyvin. Varagenoa ei nimittäin ollut mukana. Viime kesä sitä kuljetettiin mukana, mutta kertaakaan ei tarvittu. Päätettiin siksi jättää tänä kesänä se maihin.

Genoan repeäminen tietenkin harmitti, mutta vanheneminen täytyy hyväksyä purjeissakin. Sen verran genoalla oli jo ikää, että en usko ompelemisesta olevan mitään apua. Vierestä repeäisi kuitenkin kohta.

Onneksi purje repesi vasta näin kauden lopussa. Kesken kesälomareissun sattuessa olisi harmi ollut aivan eri mittakaavassa.

Otto asettui sitlooraan loppumatkaksi ja lopulta nukahti siihen. Vähän ennen satamaan saapumista pikkugasti piti siirtää sisätiloihin, jossa uni jatkui aamuun asti.

Perillä Röytässä chef Lotina valmisti kantarelli-kylmäsavuporokeiton, lähinnä kuivamuonasta. Pikkuhiljaa pitäisi saada nuo ruokakaapit syötyä tyhjiksi. Hyvää oli.

Miehistön nukahdettua vietimme aikuisten iltaa naapuriveneessä. Sen päälle vielä istahdimme seurakaveri Jarin kanssa Mamarosaan kuuntelemaan mieleenpainuneita ysärihittejä. Pikkutunneillehan se vierähti, mutta hauskaa oli.

Sunnuntaina pikkugastit herättivät meidät jälleen varhain. Röytän laiturit alkoivat tyhjentyä jo aamulla.

Chef Lotina paistoi bratwurstia aamiaiseksi. Vähän alkoi puhalluttaa, sen verran täyteen tulin.

Emil ja Ida eivät halunneet enää lähteä saareen leikkimään, joten laitoimme S/Y Mamarosan merenkulkumoodiin ja irrotimme poikkeuksellisesti jo ennen puoltapäivää. Alkoi olla maihin jalkapalloilemaan jäänyttä Ottoa ikävä.

Tuuli oli S 6 – 7 m/s eli pystyvastainen, mitenkäs muutenkaan. Ei huvittanut luovia, joten ajoimme Virpiniemen nokalle asti moottorilla. Sen jälkeen kone sammuksiin ja pelkkä genoa kuljetti meitä yli kuuden solmun vauhdilla Sudenväylään asti.

Sudenväylässä iski hetkeksi pieni paniikki, kun Patelan puolelta kurvasi näkyviin kovaa vauhtia ison peräaallon nostava alus. Pelko hellitti samantien, kun Palolaitoksen uiskoksi osoittautunut alus löysäsi kaasun ja sivuutti ongella olleen perheen ja kohtasi meidät sekä takanamme tulleen S/Y Viluttitanssijan varovaisesti juuri väylän matalimmalla kohdalla. Herrasmiehiä. Kookas peräaalto olisi aiheuttanut todellisen vaaratilanteen.

Emil vietti poikkeuksellisesti koko matkan sitloorassa. Tavallisesti pienisuurimies hautautuu keulapiikkiin pelivideoiden ja oman mielikuvitusmaailmansa pyörteisiin. No, mukana sitlooraan tuli toki tabletti, jossa pelivideot taisivat pyöriä liki katkotta.

Oulun edustalla tuuli oli edelleen niin vastainen, että pelkällä genoalla ei olisi päässyt yhdellä kyljellä Oritkariin. Nousimme Hermannin edustalle ja avasimme keulapurjeen siellä. Sitten saimme ajella genoalla Oritkarin satamaan asti.

Muutaman tunnin nukkunut Ida heräsi kiukuttelemaan juuri sopivasti, kun saavuimme kotisatamaan Hietasaareen.

Tuntui tosi haikealta tulla satamaan. Kauden päättyminen ei ole enää kuin muutaman viikon päässä ja on valitettavan suuri todennäköisyys, että kovia syystuulia osuu viikonlopuille. Ei siis ole mitään takeita, että Röyttään päästään enää tänä syksynä. Mielessä alkoi kyteä suunnitelma pidennetystä viikonlopusta, jos kelit sen sallivat. Saa nähdä, mitä viikko tuo tullessaan.

Miehistö on arkirytmissä, ei auta mikään. Herätys S/Y Mamarosassa tuli jo seitsemän jälkeen ja lauantai Iin Röytässä lähti käyntiin.

Emil katseli jo aamutuimaan pelivideoita YouTubesta. Silmäkulma oli edelleen pahasti turvoksissa, mutta silmä sentään alkoi jo hiukan aueta.

Tukevan aamiaisen jälkeen lähdimme saareen retkelle. Ajatuksena oli kerätä sieniä sen verran, että niistä saataisiin lauantaiksi jotain herkkua. Kotia asti sieniä ei ollut tarkoitus viedä.

”Opettele tunnistamaan myrkkysienet. Kerää vain sieniä jotka tunnet.” Vai miten se olikaan?

Pikkugastit jaksoivat reippaasti kiertää Röytän luontopolkua ja ihailla luontoa.

Emil oli aika varma, että Heppoharjun huotiopaikalla oli käynyt Darth Vader. Kävimme samalla loggaamassa läheisen geokätkön.

Sieniä löytyi mukavasti ja chef Lotina loihti siitä mainion muhennoksen.

Ida kävi kylässä S/Y Viiverissä kaverinsa Nellin luona. Tytöt kävivät myös yhdessä saunomassa seuran pursimajalla.

Satamassa kävi vilske. Laiturit olivat vuodenaikaan nähden melko täynnä veneitä.

Iltapalaksi lapset herkuttelivat chef Lotinan lätyillä, joissa oli kyytipoikana päärynää, kermavaahtoa, mansikkahilloa ja toffeekastiketta. Vetivät överit.

Aikuisten iltapala olivat lätyt sienimuhennoksella ja chorizolla täytettynä.

Merelle lähtö meinasi perjantaina lykkääntyä yllättäen. Kristiina oli juuri lähdössä töistä, kun jäi ansaan kerrosten välille pysähtyneeseen hissiin. Onneksi vankeus jäi lyhyeksi ja pääsimme lähtemään merelle lähes suunnitellussa aikataulussa klo 15:30.

Tähän aikaan vuodesta pitää liikkeelle lähteä ajoissa, jos ei halua purjehtia pimeässä. Matka suosikkikohteeseemme Iin Röyttään kestää noin neljä tuntia. Aurinko laski klo 20:23.

Tuuli oli perjantaina NWW 5 – 6 m/s eli aivan mainio purjehdittava. Kellonmerellä tuuli oli meille pystyvastainen, joten siellä ajoimme koneella. Muu osa matkasta taitettiin ison ja genoan avulla reilut kuuden solmun vauhdilla.

Ida ja Emil touhuilivat sisällä lähes koko matkan. Tai siis siihen asti että tipahtivat. Emil oli tosi väsynyt, mikä saattoi johtua edellispäivän onnettomuudesta. Ilmeisesti ampiainen pisti häntä silmäkulmaan ja silmä muurautui kiinni. Iho oli edelleen aivan tulikuuma. Sattui siinäkin mielessä ikävään saumaan, että Emilillä oli perjantaina ekaluokan koulukuvaus.

Otto ei lähtenyt mukaan ollenkaan vaan meni viikonlopuksi mummolaan, jotta pääsee osallistumaan lauantaina pelattavaan jalkapalloturnaukseen.

Ehdimme Röyttään mukavasti valoisan aikaan. Purjeveneitä oli laitureissa jo ainakin puolenkymmentä, moottoriveneitä vain muutama. Lisää veneitä lipui satamaan vielä pimeän tultuakin. Hyvä, että ehdimme tulla ajoissa, sillä pimeä syksyisellä merellä on totisesti pimeä.

Iltapalaksi chef Lotina laittoi tortellineja sienisalaatin ja kylmäsavuporon kera.