Lauantaiaamun herääminen oli järkytys. Tai itseasiassa koko edellinen yö oli. Veneeseen oli tunkeutunut satoja hyttysiä. Niitä oli noustu liiskaamaan useaan otteeseen keskellä yötäkin, mutta niitä vain ilmaantui lisää. Kiukku ja ärtymys oli niin miehistöllä kuin päällystölläkin herkässä. Emilin kasvoista löytyi yli 30 hyttysenpistoa, Idalta parikymmentä. Muualta kropasta kultakin lapselta löytyi jälkiä kymmenittäin.

Aamuvoimisteluksi julistetussa pistekisassa kaikki saivat nopeasti yli kaksikymmentä pistettä. Pisteitä myönnettiin yksi kappale kustakin liiskatusta verenimijästä.

Tuulen virittyä avasimme kaikki luukut ja tuuli vei hyttyset mukanaan. Röytässä on aina ollut itikoita, mutta en muista niitä koskaan olleen näin paljon.

Aamiaisen jälkeen viritin lapsille venekeinun, joka on ollut suuressa suosiossa aiempina kesinä. Käytännön toteutus on yksinkertainen: kookas fendari riippumaan spinnupuomin varaan. Puomi kiinnitetään myös keulastaagiin, jotta se ei lähde heijaamaan.

Iin Röytässä on meneillään monta eri tahojen koordinoimaa kehityshanketta. Kortensa kekoon tuovat muun muassa saaressa toimivien veneilyseurojen yhteinen Iin Röytän toimijat, Metsähallitus sekä Boundless Bothnian Bay -projekti.

Satamakentän polkujen muodonmuutos on Metsähallituksen aikaansaannos. Aiemmin poluilla oli pitkospuut. Nyt pitkokset on korvattu pehmeällä soralla. Ehkäpä tällä saavutetaan huoltovapaampi ratkaisu, mutta jo nyt veneilijät tuskailevat kengät sotkevan ja pölisevän soran kanssa. Sadekelillä sotku on vielä moninkerroin pahempi. Valtaosa ihmisistä näyttääkin nyt kävelevän mieluimmin polkujen vieressä kuin poluilla. Samalla pitkospuiden kanssa on muuten purettu nuotiopaikan vierestä ruokailupaikkana toiminut pöytäryhmä. Uudistus tuntuu ainakin toistaiseksi järjettömältä, mutta ehkä pitää vielä odotella, josko tästä paljastuu jotakin, mitä me polkujen käyttäjät vain emme ole vielä huomanneet.

Oulussa on saatu nauttia helteisestä kelistä jo kolmatta viikkoa. Meri-ilma tekee nälkäiseksi, mutta kuumalla ei tee mieli syödä kovin raskaasti. Ruokaisat salaatit on meillä todettu toimiviksi ratkaisuiksi päiviin jolloin kermaperunat on vihon viimeinen mieleen tuleva vaihtoehto ravinnon lähteeksi. Lämmintä ruokaa olisi kuitenkin hyvä saada ja monasti salaattimme kulkeutuvatkin lautaselle parilapannun tai nuotion kautta.

Eilisen salaatinkin oli tarkoitus päätyä pöydälle parilapannun kautta, mutta pannua ei veneestä löytynyt. Viimeksi kun olisin tarvinut pannua kotona sitä ei myöskään löytynyt, joten olin täysin varma että se on veneessä, mutta eipäs ollutkaan. Perinteinen paistinpannu pelasti tilanteen.

Jättikatkat anistwist

200g jättikatkarapuja
2-3 kumkvattia
1 limen kuori raastettuna
3 korkillista Pernod’ta
Salaattisekoitus
2 päärynää
1 pkt halloumia
paahdettuja pinjansiemeniä

Silippua kumkvatit pieneksi. Raasta limen kuori. Sekota ne, Pernod ja ravut keskenään. Ripaus sokeria päälle. Työnnä kylymään marinoitumaan. Sekota aina ku kävelet jääkaapin ohi.

Paahda pinjansiemenet. Pilko päärynät ja halloumi sopiviksi suupaloiksi. Levitä salaattisekotus (oman maun mukaan) astian pohojalle. Nosta salaatin päälle pannun kautta halloumi, päärynät ja ravut. Kaaja marinaadi kastikkeeksi ja ripottele pinnalle pinjansiemenet.  Koristele vaikka limellä ja mintulla. Tai jätä koristelematta.

Veneeseen ei hirveästi tee mieli kantaa lasipulloja, joten viini nautitaan meillä kesäisin joko pussista tai kartongista. Tällä kertaa testasimme Espanjalaista Parra-nimistä luomuviiniä, joka keveytensä ja raikkautensa vuoksi tuntui istuvan varsin hyvin salaatin kylkeen.  Oma vaikutuksensa viinin istuvuudelle oli varmasti myös paahdetuilla pinjansiemenillä jotka saavat viinin suun mukaiseksi ja huippuviinit laulamaan.

Tänään nautimme aamiaiseksi eilisten torituomisten tähteitä.