Kulkuun tehdään helposti haarukoitavaa ruokaa jonka voi syödä vaikka vasemmalla kädellä. Syksyllä kuuma keitto termarissa on varmasti kohdillaan, mutta kesäkuumalla kaipaa ruokaa joka maistuu hyvältä kylmänä. Aiemmin mainittujen pannujen ohella myös erilaiset pastasalaatit ovat hirmu kätevä ratkaisu näihin tilanteisiin. Variaatioissa vain taivas ja pentterin muonavarasto on rajana. Itse asiassa olisin halunnut tällä kertaa tehdä version jossa salaattiin käytetään päärynäsosetta, päärynöitä ja Aurajuustoa, mutta kun mitään edellämainituista ei kaapista löytynyt niin tällä kertaa syntyi tällainen, yhenlainen versio, jonka söimme keskellä Perämerta kun maata ei näkynyt missään.

Pastamakaroonia
Kanaa
cashewpähkinöitä
punanan paprika
1-2 uutta sipulia varsineen
Kesäkurpitsa mallia pienehkö
1prk ranskankermaa
1prk mangopilttiä
½ limen mehu
cayenne, suolat ja pippurit

Keitä pasta ja jäähytä se. Paaha pähkinät pannulla ja siirrä syrjään. Sitten pannun kautta kanat ja kasviosasto –mausta makusi mukaan. Hieman lämpöä, suolaa ja pippuria. Sekota keskenään ranskankerma, piltti ja puolikkaan limen mehu. Sekota kaikki keskenään. Ripottele pähkinät komeuden päälle ja koristele sillä toisella limen puolikkaalla.

Nukuimme aamulla pitkään niin kuin sunnuntaisin kuuluukin. Brunssin jälkeen tutkin sääennusteet. Sopiva ylityskeli olisi käsillä. Tuuli olisi melko lailla peräntakainen ja kevyehkö, perhepurjehdukseen sopiva.

Vaihdoimme Mamarosan laiturimoodista merenkulkukuntoon eli tavarat paikoilleen. Otto nosti Ruotsin lipun styyrpuurin saalinkiin.

Aloittelimme matkan tekoa ison ja genoan yhdistelmällä. Tuuli heikkeni melkein heti ja oli N 3 m/s. Vaihdoimme keulaan genaakkerin ja saimme nopeuden pysymään yli neljässä, ajoittain jopa viidessä solmussa.

Kokeneena ylittäjänä Otto neuvoi pikkusiskoaan ja sai houkuteltua Idan seuraamaan valtakunnan rajan ylitystä. Violettia viivaa vedessä tähystettiin silmä kovana. Eikä sisko edes suuttunut, kun Otto paljasti viivan olevan perinteistä merimiesten ällyytystä.

Emiliä harmitti, kun verkkoyhteyttä Youtubea varten ei ollut ja Minecraft-videot jäivät katsomatta. Lohtu löytyi parista matsista Pekkaa (entinen Musta-Pekka). Oton kanssa pelasimme laivanupotusta, ehkä vähän hirtehinen pelivalinta.

Yön aikana nopeus tippui välillä alle 3,5 solmuun, jolloin käynnistimme peltigenoan. Kovin paljon emme moottoria kuitenkaan tarvinneet. Joskus aamuyöstä tuuli voimistui hiukan ja vaihdoimme keulaan genoan. Sitä ei kuitenkaan kestänyt kauan. Laiskuus esti vaihtamasta takaisin vaikka olisi kannattanut.

Kristiina nukkui muutaman tunnin sitloorassa. Minunkin oli tarkoitus nukkua vähän, mutta nukkumishalut häipyivät joskus Norströmsgrundin jälkeen. Kaiku nimittäin näytti muutamassa paikassa ihan eri lukemia kuin kartta. Vettä olisi pitänyt olla muutamia kymmeniä metrejä ja näytöllä vaihtelivat lukemat välillä 5 – 8 metriä. Pohdimme asiaa ja keksimme kolme yhtä todennäköistä selitystä asialle: 1) kartantekijä on mokannut pahasti, 2) kaiku on rikki  tai 3) meitä seuraa sukellusvene.

Aamupäivällä kiinnitimme idylliselle Pite-Rönnskärin saarelle. Kävimme tiedustelemassa lähimaaston. Sitten tuli uni. Jo toinen valvottu yö tälle viikolle, sillä tiistaina olin suorittamassa venepaikkaaan kuuluvaa velvoitetta, yövartiointia venesatamassa.

Lauantaina hätyyteltiin hellerajaa heti aamusta. Miehistö tiedusteli herättyään milloin mentäisiin uimaan. Kysymys toistui noin minuutin välein. Pisimmillään. Ja tokihan me vietimme tälle kesää ensimmäin kunnon hiekkarantapäivän polskien ja auringosta nauttien. Oman talviturkkinikin heitin menemään. Johan tuo oli aikakin.

Perjantaina käytetyn polttoaineen vuoksi meillä oli hieman vajausta suunnitellussa polttoaineen määrässä. Luodossa mökkeilevä ja paljon aikaansa viettävä ystävämme riensi hätiin ja käytti Kaitsua autolla kaupassa ja huoltoasemalla. Hailuodon kaupassa on todella runsas valikoima – kaupalle tosin on matkaa Marjaniemen satamasta pirssireissun verran. Kiitos avusta Timo!

Satamassa on normaalien suihku- ja saunapalveluiden lisäksi kalahalli, savustamo ja ravintola. Tapanamme on käyttää aina palveluita mikäli sellaisia löytyy. Kalahalli oli valitettavasti jo mennyt kiinni kun sinne yritin, mutta savustamon piskuinen myymälä oli auki. Metrin mittaisessa tiskissa oli lohta graavattuna ja kylmäsavuversiona. Savukalaa löytyi lohena ja ahvenina. Myynnissä oli myös edellisenä yönä leivottua leipää ja runsas valikoima savustamon kalasäilykkeitä. Nappasin mukaan ahvenia, valkosipulirieskaa ja myyjän minulle suositteleman sävusärki-säilykkeen. Kyseistä säilykettä menee kuulemma valtavat määrät viereisessä Luoto-ravintolassa. Katsotaan missä vaiheessa reissua testaamme tuotteen.

Ihastuin niin aiemmin maistamaamme kuohariuutuuteen että tilasin saman tuoteperheen roseviiniä mukaan matkalle. Savuahvenista laitoin ruokaisan salaatin ja viini istui sen kylkeen oikeen mainiosti.

Savuahvensalaatti

Savuahvenia
Uusia pottuja
Uutta sipulia varsineen
Salaattia
Kurkkua
Retiisiä
Oliiviöljyä
Valkoviinietikkaa
Suolat ja pippurit

Keitä potut ja jäähytä ne. Lorota sekaan öljyä, hieman valkoviinietikkaa ja pari uutta sipulia varsineen. Suolat ja pippurit myllystä sekaan. Sekota ja anna marinoitua. Revi tarjoiluastian pohojalle salaattia. Sitten kurkkua ja retiisiä paloteltuna. Kumoa päälle marinoituneet potut ja kasan päällimmäiseksi savuahventen liha. Nauti.

Kauimmat vieraat satama-altaassa olivat kolme ruotsalaispaattia, jotka olivat yhteistuumin lähteneet Tukholmasta Perämerelle seikkailemaan. Laituriparlamentti pyöri sujuvasti molemmilla kotimaisilla kielillä. Tuttuihinkin törmäsimme ja ilta sujui oikein leppoisasti seurustellen. Miehistömme nousi illalla pienimuotoiseen kapinaan ja päätti valloittaa keulapiikin itselleen. Päällystön oli siirryttävä peräpunkkaan. Ehkä tämä on pitemmän päälle hyvä ratkaisu.

Tällä viikolla olemme bunkranneet S/Y Mamarosaa kesälomareissua varten. Polttoainetankki varatankkeineen on piripinnassa. Oulun kaupat on tyhjennetty. Kaikki ruoka ja juoma on siirretty meidän alukseen. Kodin vaatekaappien sisältö on siirretty veneeseen, sekä kesä- että talvivaatteet. Yritämme vältellä reissussa pyykkäämistä. Suomen kesähän on yleensä melko vähäluminen. Sama pätee myös Pohjois-Ruotsiin. Mukana on siis myös lämmintä vaatetta.

Kesälomareissumme alkoi perjantaina. Tähtäimessä on Luleån saaristo. Miten ja milloin, ei ole vielä tiedossa tarkkaan. Perjantaina päätimme kuitenkin mennä Hailuodon Marjaniemeen odottelemaan, löytyisikö sopiva sää-aikaikkuna sekä mahdollisesti myös muita veneitä ylittämään.

Perjantain keli oli upea – moottoriveneilijöille. Olimme asennoituneet purjehtimaan vaikka vähän kevyemmässäkin kelissä, mutta tuulta ei ollut nimeksikään. Koko matka mentiin siis koneella. Olisin halunnut säästää polttoainevarastoja, koska edessä on ylitys ja mahdollisesti useampi päivä pyörimistä Piteån ja Luleån saaristossa ennen kuin saamme polttoainetäydennystä. Mutta tuulta ei tosiaan ollut.

Saavuimme Marjaniemeen vasta puolenyön kinkamissa. Miehistökin on omaksunut kesäajan ja suostui menemään punkkaan vasta puoliyhden aikaan. Täytyy muistaa kääntää heidän kelloa hyvissä ajoin ennen loman loppua tai tiedossa on ongelmia. Mutta nyt loma vasta alussa ja kello on ihan oikeassa.

Heräsin miehistön kanssa maanantaihin Meritullin vierassatamassa eli Kiikelissä. Kristiina oli lähtenyt jo aiemmin töihin.

Satama on kieltämättä sijainniltaan niin keskeisellä paikalla, että kaikkialle on lyhyt matka. Muutaman sadan metrin päästä löytyy muun muassa uimaranta, tori ja kauppahalli, jotka ovat kelle tahansa lomailevalle ja veneilevälle perheelle tärkeitä paikkoja. Likellä on myös kävelykatu Rotuaari kauppoineen ja ravintoloineen.

Sataman rauhattomuus alkuajoilta on hiukan parantunut. Tuolloin veneilijät eivät saaneet ollenkaan nukkua rauhassa tai turvallisesti. Veneitä saatettiin jopa heitellä kaljapulloilla. Laitureilla juopotteli niin nuorisoa kuin varttuneempia harrastajiakin mölyten ympäri vuorokauden. Toki vielä nykyäänkin kannattaa ottaa huomioon, että rannassa on myöhään auki olevia musiikkiruokaloita ja muita konsertteja. Rauhaa hakevan ei kannata hakeutua Kiikeliin. Elävästä kaupunkimeiningistä nauttivalle paikka sen sijaan on mainio.

Moottoriveneitä pyörähtää satama-altaassa sekä keskeisen sijainnin vuoksi että tankkaamassa. Osa ei noudata nopeusrajoitusta tai ymmärrä muutenkaan olla aiheuttamasta aallokkoa.

Persoonallisin piirre Kiikelissä on yleisen käymälän sijoittelu ja toteutus. Vastikään Oulussa vieraillut britti purjehdusbloggaaja Derek Roberts myös ihmetteli sitä blogissaan. Pisoaari ilman sen kummempia näköesteitä on aivan laiturin vieressä ja vilkkaan kävelytien varressa. Perinteinen puistoon pissiminenkin tapahtuu yleensä häveliäämmin.

Miehistö kävi uimassa ja rakentamassa hienon hiekkalinnan Kiikelin uimarannelle.

Koska chef Lotinan herkkuihin ei ollut tänään mahdollisuutta, päädyimme iloisten aterioiden äärelle.

Jälkiruuaksi oli jäätelöä torin jäätelöbaarista. Istuttuamme hetken päivänvarjon suojassa pöydän ääressä, tuli viereen muina miehinä hääräilemään herra työhaalareissa. Mitään sanomatta hän avasi noin metrin päässä olevan likakaivon ja veti sinne loka-autosta letkun. Järjetön lemu. Oli siinä kaverilla pelisilmä kohdallaan. Olisiko vaikka voinut etukäteen neuvoa siirtymään jonnekin muualle?

Kristiinan saavuttua ajelimme kotisatamaan siivoilemaan alusta ja palasimme muutamaksi päiväksi maalle.